KUN ODOTTAA ESIKOISTAAN

Saattaisi tahtoa tietää pari asiaa, joita ei välttämättä osaa ajatellakaan tai joista ei puhuta ääneen. Kysyin alunperin ideoita postaukseen nuorten äitien Facebook-ryhmästä, mutta lopulta mun oli todella vaikea kirjoittaa esimerkiksi kivusta imetyksen aikana, koska puremisia lukuun ottamatta en oo itse sellaista kokenut. Alla oleva asiat on siis niitä, joista itse sain tietää vasta tilanteen ollessa jo omalla kohdalla.

1) Sf-mitan vertailu

Sf-mitta kertoo kohdun koon. Jatkuvasti törmään keskusteluihin, joissa kysellään muiden sf-mittoja, koska oma on niin suuri verrattuna joidenkin muihin samalla viikolla olevien mittoihin. Pienestä tai suuresta mitasta on turha huolestua, jos oma käyrä vain kasvaa tasaisesti ja muiden mittoihin on turha vertailla muuta kuin mielenkiinnosta, sillä ne eivät kerro omastasi mitään.

2) Väsymys

Vauvavuoden aikana en ollut missään vaiheessa mitenkään järjettömän väsynyt, koska saatiin nukkua 8 tunnin yöunia putkeen jo pojan ollessa pari kuukautta. Raskausaikana olin kuitenkin sitäkin enemmän ja vaikka väsymys pitkin raskautta on normaalia, se on normaalia vain tiettyyn pisteeseen asti. Jatkuva ja loputon väsymys on merkki jostain muusta. Omalla kohdallani se kertoi kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja herätyskellojeni olisi pitänyt soida jo paljon aikaisemmin. Ennen lääkitystä ehdin olemaan aika huonossa kunnossa, joten siksi en voi painottaa riittävästi, että kuunnelkaa sitä omaa kroppaa. 

3) Supistusmittari

Tai mikä lie oikealta nimeltään onkaan. Se hetki, kun mahan ympärille laitetaan vyö, joka mittaa supistuksia. Mä kuulin, että niitä laitteita on kahdenlaisia: Laitteita, jotka mittaavat supistuksia nollasta sataan ja laitteita, jotka mittaavat nollasta kahteensataan. Nolla = ei supistuksia, 25 = lieviä supistuksia, 50 = selkeästi tuntuvimpia supistuksia, 75 = kunnon supistuksia ja 100 = synnytssupistuksia. Väärin. Luvut eivät todellisuudessa kerro mitään, eivät ainakaan kaikissa laitteissa. Kun me oltiin sairaalassa 26. marraskuuta, supistusmittari näytti lukuja 10 ja 20 välillä, vaikka mua sattui ihan helvetisti. Väärän tiedon takia olin täysin varma, että meidät lähetetään takaisin kotiin ja mainitsin asiasta kätilöllekin. Tämä kuitenkin korjasi, ettei numeroilla ole väliä ja käski vaihtaa sairaalavaatteisiin. 5,5 tuntia ja poika oli syntynyt. Ei siis kannata tuijotella lukuja liikaa tai vetää omia johtopäätöksiä ilman ammattilaista.

4) Jälkivuoto, jälkisupistukset ja muut kivut

Olojeni takia mä en viime kerralla käynyt synnytysvalmennuksessa. Kotona vältin synnytysjuttujen lukemista, jotta en aiheuttanut itselleni turhaa pelkoa, joten lopulta en tiennyt siitä oikeasti mitään muuta kuin että vauva tulee ulos tavalla tai toisella. Vaikken ehtinyt saamaan puudutusta, synnytys oli ok eikä siinä tilanteessa ehtinyt ajattelemaan mitään ylimääräistä. Ei siis mitään yllätyksiä (paitsi, etten todella saanut sitä epiduraalia, vaikka se oli ainoa toive). Yllätykset alkoivat vasta synnytyksen jälkeen ja ensimmäisenä sain kuulla, että alakertani tulisi vuotamaan muutamia viikkoja. Ehkä itsestäänselvyys joillekin, mutta mulla ei todella ollut tietoa tästä. Järjellä ajateltuna ihan luonnollinen asia, mutta ei vaan ollut käynyt mielessä. 

Toisena asiana yllätti jälkisupistukset ja muut kivut. Supistukset eivät siis lopu heti synnytykseen vaan niitä ilmenee vielä senkin jälkeen. Esikoisen jälkeen ne ovat useimmiten vielä lieviä, mutta kuulemani mukaan kovenevat huomattavasti seuraavien kohdalla. Kääks. 

Suurin järkytys tuli kuitenkin vasta ensimmäisellä vessareissulla. Se järkyttävänhirvittänkamalanhelvetillinen kipu! Se kirvely. Mä luulin, että värkki irtoaa seuraavien vuorokausien aikana, mutta paikoillaan yhä. Vessareissut oli kuitenkin valehtelematta yhtä helvettiä ja parin viikon ajan kiroilin ääneen. Pientä helpotusta toi käsisuihkulla suihkuttelu asioidessa ja todellakin suosittelen sitä. Parin viikon ajan myös istuminen oli aika tuskaa. Istuin aina ihan varovaisesti ja jos olin ottanut kunnon asennon, ylös pääseminen oli hi-das-ta. Mä en tahdo pelotella tällä eikä kaikilla varmastikaan tunnu niin kamalalta, mutta oma kokemukseni oli tämä.

5) Tiheän imun kausi

Vauvalla ilmenee tiheän imun kausia, ensimmäinen sellainen on useimmiten muutaman viikon iässä. Vauva tuntuu roikkuvan rinnalla 24/7 ja monet luulevat maidon olevan lopussa, joten sortuvat antamaan korviketta "nälkäiselle" vauvalle. Todellisuudessa vauva ei ole yhtään sen nälkäisempi, mutta maidon tarve on kasvamassa, joten tämä roikkuu tissillä tilatakseen lisää. Tiheän imun kausia tulee muutamia ja jos toivoo imetyksen jatkuvan, suosittelen kestämään. Mä luulin lähemmäs kymmenen kertaa, että maito loppuu ja imetys on siinä, mutta olin väärässä.

6) Oma ruokavalio voi vaikuttaa vauvaan

Meillä on itketty masuvaivoja naurettavan vähän ja niillä harvoilla kerroilla vastaus on löytynyt omalta lautaseltani. Kaalit, herneet, sipuli ja pavut ovat niitä, jotka ovat jääneet parhaiten mieleen. Poika sieti hyvin suklaan mussutukset ja limppareiden juomiset, mutta oon kuullut monelta, että ne saattavat saada vauvan vatsan kipristelemään, kuten myös mm. energiajuomat, kahvi ja ruisleipä. Vauvan itkiessä vatsaa, kannattaa miettiä omaa ruokaa ja sitä, onko siinä mahdollisesti jotain, joka sen voisi aiheuttaa.

Pidempään miettiessä lista varmaan jatkuisi pidempäänkin, mutta nää on asiat, jotka mulle tuli mieleen, kun mietin, missä asioissa olen toisella kerralla viisaampi. 


JALANJÄLKIKORTTI ISOVANHEMMALLE

Joku saattaa muistaa aiemmin esittelemäni joulukortit tai isänpäiväkortin sekä äitienpäivälahjat? Mä en ole vieläkään kyllästynyt näihin jalan- ja kädenjälkiaskarteluihin ja sainkin viime yönä unessani aika idean koskien isovanhempien merkkipäiviä. Unessa kortti vaikutti huomattavasti esittelykelpoisemmalta, mutta kelpuutin tän kuitenkin annettavaksi, joten halusin jakaa vinkin teidän kanssanne. Saanko siis esitellä, kortti mummulle, mummalle, ukille tai papalle!