31.1.2015

SÄ OLET HUONE MIES, MULLE MAAILMAN RAKKAIN


Reckless Love - Edge of our dreams

Otsikko, koska Jipun sanat "Sä kerroit niitä samoja vitsejä läskeistä naisista ja mä yritin pysyä hoikkana jo toista talvea, söin niitä jääpaloja mun kokislasista" -kohta kolahti joskus kovaa.  Ei, Aleksi ei otsikosta huolimatta ole huono mies - päinvastoin. Kirjoittaessani Kun vauva tuli taloon -postausta mun ei missään nimessä ollut tarkoitus haukkua Aleksia maan rakoon saatika saada teitä mukaan touhuun. Tahdoin vain avata suuni niistä asioista, joista liian usein vaietaan etenkin pintaliito-blogeissa. Osa kuitenkin tuntui ymmärtävän postauksen pointin väärin, joten...

Aleksi on mulle maailman rakkain ja se kai nyt on sanomattakin selvää. Ei me muuten oltaisi tarvottu tässä kolmea vuotta ja viikkoa vaille yhtätoista kuukautta, vaan oltaisiin luovutettu ensimmäisten riitojen jälkeen. Mä olen maailman onnellisin siitä, että tavattiin juuri sillä hetkellä, kun tavattiin. Ennen meitä ehdittiin olemaan muiden kanssa, mutta silti ollaan oltu yhdessä suht nuorista asti, 17-vuotiaista, paria kuukautta vajaa 18-vuotiaista. Yhtään sen nuorempina oltaisiin varmaan vedetty homma ihan säätämiseksi ja erottu ennen lopullista kertaa noin kymmenesti. Nyt ollaan osattu ottaa juttu vakavasti ja siltikin saatu kasvaa yhdessä.

Mitä tähän "isäksi pakottamiseen" tulee, musta tuntuu, että etenkin raskausaika viittaa ihan muuhun.  Vai mitä mieltä olette tästä? Mä en tiedä ketään, en ketään, jonka mies olisi melkein heti herättyään ajanut 60 kilometriä/suunta, jotta raskaana oleva vaimoke saisi kaipaamansa Hesen kanatortillan. Ilman kiristystä. Ilman valitusta. Mä en tiedä ketään, joka lähtisi puolen yön jälkeen katsomaan ABC:ltä pyyhekumia, koska hormonihirviö ei saa supistuksiltaan unta eikä voi tehdä Sudokuja loppuneen kumin takia. En ketään, joka lähtisi aamuyöllä hakemaan ruokaa, kun toinen oksentaa. Kuulin niin monia kateellisia lauseita, että usko muihin miehiin meni. Täällä isäksi pakotettu silitti selkää, kun oksensin viidettätoista kertaa  ja juoksi kodin ja kaupan väliä seitsemän kertaa päivässä, koska toivoi jonkun mieliteon pysyvän mun sisälläni.

Suurimpana rakkaudenosoituksena taidan vieläkin pitää sieniin koskemista. Oikeasti. Kuulostaa ihan naurettavalta, mutta on totta. Ihminen, joka vihaa kuollakseen sieniä ja joka ei söisi yhtä sellaista varmaan muutamasta sadasta eurostakaan, otti sienet käteen, putsasi niitä ja paistoi ne mulle. Se on rakkautta se.

Jos Aleksi olisi pakotettu tähän hommaan, olisi se jo pakannut tavaransa jätesäkkiin (koska mahduttaisi koko omaisuutensa sellaiseen) ja lähtenyt. Itse asiassa Aleksi on syy siihen, miksi me ollaan edelleen yhdessä. Ne muutamat kerrat kun mä olisin ollut valmis luovuttamaan, on tämä tehnyt selväksi, ettei aio päästää irti, kunnes on oikeasti pakko. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Aleksi tuli pienen riidan päätteeksi oven taakse. Äiti avasi sille oven, tyyppi käveli suoraan yläkertaan mun huoneeseen, halasi ja sanoi, ettei aio päästää irti ennen kuin on pakko, ja siihen mä uskon edelleen.

Ihan törkeenhirveenjärkyttävä. Mappi ööhön kuuluvaa kamaa, joka ansaitsi paikkansa tästä ihan vaan, koska Aleksi on huono mies korkeintaan siksi, että on säästäny tällasen vuodelta 2011. Jos joitain kuvia häpeän niin tää on yks niistä. 

13 kommenttia

  1. Mä tiedän vain, että kun äitini odotti minua, isäni haki hälle keskellä yötä grilliltä ruokaa, jos äitini tahtoi.. Haki myös abc:ltä ties mitä kummallisuuksia öisin.
    Mutta, oma mieheni käänsi vain kylkeä kun tahdoin maitoa keskellä yötä -kaupasta. Viimeisen lirun join ennen nukkumaan menoa, eikä miestä kiinnostanut. Kyllä siinä itku tuli! Vihaisena hain seuraavana päivänä itse, eikä se maito enää kyllä maistunut... Olisin tahtonut sitä silloin yöllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks mulla oli Aleksi. Ois voinu tulla äitiä ikävä, kunnen kyenny edes siellä kaupassa käymään.

      Poista
  2. ihana postaus, ihanat te. mite ootte tavannu? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täältä voit lukee enemmän siitä missä ja millon tavattiin. :)

      Poista
  3. äääää alko itkettää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi1/2/15 21:17

      ei haittaa:D ja sit naimisii:D<3

      Poista
    2. Ei lisättävää1/2/15 21:25

      Kannatetaan :D

      Poista
    3. Katellaan, katellaan. Ehkä joskus. :P

      Poista
  4. Hyvä postaus!!!! <3 <3 <3 me ollaan oltu ja 17 (mä) ja 18 (mies) kun "alettiin oleen" kaverit sanoi (siis miehen) et se on sit sellainen joka ei sitoudu.... mä en kuunnellut niit ja kuinka ollakaa mentii kihloihin kun oltiin oltu vuos yhes... :) siin pitkää nenää kaikille. Sanoin sillon et laitan sit turkkariin kun ollaan oltu 10 vuotta yhdes... UNOHDIN... ;) yhteist taivalt takan NYT "jo" sellaiset 16 vuotta :) joist naimisis 11 .... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin ihan sun kommentin, kun julkasin tollon niin myöhään. Muistu vasta nyt mieleen! Te ootte ollu jo kauan yhdessä. :) Me mentiin kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja oltaiskohan oltu 7kk yhdessä, kun muutettiin yhteiseen kämppään.. :D

      Poista