30.1.2015

KAHDESSA KUUKAUDESSA

Suurin osa varmaan tietääkin, että vauvavuotena mulla oli tapana kirjoittaa joka kuukausi J:n kehityspostaus. 1v 1kk -postaus jäi tarkoituksellisesti väliin, mutta nyt ajattelin kirjoittaa kuulumisia kuluneelta kahdelta kuukaudelta.

Pääasiassa J on edelleen iloinen kaveri, joka omistaa loistavan huumorintajun. J:n touhuja saa jatkuvasti nauraa vedet silmissä, kun tämä vaihtaa tanssiaan musiikkilajin mukaan ja kuuntelee vieraiden ihmisten juttuja niin, että osaa reagoida niihin (syömässä viereinen pöytä kiitteli toisiaan seurasta ja puki, joten J vilkutteli jo valmiiksi, että heippa hei vaan). Iloisuuden vastapainoksi on tullut pienet uhmailut, joista kerroinkin jo viime viikolla.

J on tuntunut aina tulevan liikkumisessa vähän jäljessä, mutta puhuminen pojalta onnistuu. Osa sanoista on selkeästi tunnistettavia, mutta osa sellaisia, joita on lähes mahdoton tunnistaa, ellei ole usein tekemisissä (mm. nappi on pappy). Tällä hetkellä meidän tunnistamiin sanoihin kuuluu ainakin äiti, isi, nam, ei, pallo, lamppu, loppu, paapa, paita, nappi, kurkku, kukka, kakka, kauppa, kello, kala, pupu, tyttö (joka tosin saattaa joskus tarkoittaa myös tuttia) ja oho. Kalaa ja pupua lukuun ottamatta eläimet nimetään niiden ääntelyn mukaan (eli lammas on mää jne.) ja J osaa kertoa jo koiran, kissan, hevosen, lehmän, lampaan, possun, ankan/kanan, karhun, leijonan ja hiiren ääntelyn. J myös ymmärtää ihan käsittämättömän paljon puhetta ja kuuntelee toisinaan tarkastikin niitäkin asioita, joita ajattelen yksinäni ääneen tai joista keskustellaan Aleksin kanssa.

Lempilelu taitaa tällä hetkellä olla pinottavat purkit. Toistaiseksi niistä ei tehdä torneja vaan J laittaa niitä sisäkkäin aina niin kauan, että järjestys on oikea. Myös pallot ovat ties monettako kuukautta in ja jossain vaiheessa meinasin jo huolestua, kun tämä lopetti esimerkiksi lampun sanomisen ja kaikki oli vain pelkkää palloa.

J on ollut aina arka uusien asioiden kokeilussa. Olisi osattu ryömiä, olisi osattu kontata ja nyt varmasti osattaisiin ottaa ainakin muutamia askelia, mutta kun ei. Eteenpäin mennään siis edelleen kontaten (tai tukia vasten vaikkapa juosten). J osaa seistä ilman tukea, mutta harvemmin käyttää sitäkään taitoa, joten koitan vähän huijailla tätä seisomaan pukiessa ja riisuessa.

Vaatekokona toimii 74 ja vihdoin myös 80 senttiset. Suurin osa seiskanelosista menee vielä, muttei osteta tätä kokoa enää laatikoihin vaan käytetään mielummin sitten vähän reilumpia, kun touhutessa housun lahkeet ja paidat nousevat muutenkin jatkuvasti. Vaipoissa jumitetaan edelleen niissä Liberon 4-koon teippivaipoissa.

Hampaita meillä tulee kuin sieniä sateella ja ne vaikuttivat puhkeamishetkellä yöuniin. Olin jo repimässä hiuksia päästä, kun nukahtamiset oli yhtä huutoa, mutta kun syy selvisi niin en kyllä yhtään ihmetellyt. Meillä nimittäin päätettiin tehdä kolme kulma-/poskihammasta kerralla! Tällä hetkellä hampaita on siis (kai) 11, joista kuusi ylhäällä ja viisi alhaalla.

Ennen ja jälkeen hampaiden puhkeamisen yöt ovat olleet niitä meidän perus 10 - 14 tunnin unia putkeen. Hyvien yöunien lisäksi meillä on vuoden odottelun jälkeen alettu nukkumaan myös päiväunia. Alkuun niistä saatiin nauttia 1,5 - 2,5 tuntia päivässä, mutta nykyään kestävät noin tunnin verran. J kuitenkin nukahtaa itsekseen niin iltaisin kuin päivisinkin, joten ne tunnin päikkärit passaa mulle vallan mainiosti. Tietty on päiviä, jolloin päiväunet ei nappaa lainkaan, mutta väsy iskee lopulta aina ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään kauppareissulla autossa.

Syöminen sujuu tuttuun tapaansa. Ainoaksi ongelmaksi meillä on koitunut maito, jota J voisi juoda jatkuvasti ja silloin syömisestä ei tahdo tulla mitään, mutta sekin on ratkaistu sillä, että juodaan vasta ruuan jälkeen. Maitona meillä on Nordicin soijamaito ja iltaisin J käy yhä tissittelemässä ennen omaan sänkyyn menoa. J on vielä syötettävä, mutta tällä hetkellä on taas vaihe, eli J tekee syömisessä suuremman työn ja mä roikun lusikan päässä antamassa vain vähän suuntaa. Muusi on sellainen ruoka, jonka J voi syödä itse, kunhan lusikka täytetään yhdessä.

Parissa kuukaudessa ei siis ole tuntunut tulevan kauheasti mitään uutta ja ne kehitykset on tapahtuneet lähinnä sanojen tuottamisessa ja puheen ymmärtämisessä, mutta tää passaa just näin! Kävelyä mä silti odottelen, mutta eiköhän se ajallaan tule..

4 kommenttia

  1. ootte söpöi:D näin muute unta et menitte aleksin kaa naimisii ja me ei ees tunneta:D

    VastaaPoista
  2. puhuupa hän paljon! itsellä marraskuun alussa syntynyt tyttö eikä sano sanaakaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii. :) Juuso on keskittyny liikkumiseen sijaan niin paljon puhumiseen.

      Poista