26.1.2015

HEIJASTIN ON HALVIN HENKIVAKUUTUS

11. helmikuuta meillä Suomessa vietetään 112-päivää. Tämän vuoden teemana on arjen turvallisuus, jonka kohderyhmänä ovat lapset, nuoret sekä heidän vanhempansa, ja pääsin mukaan Blogiringin 112-kampanjaan. Epäilin hetken aikaa mukaan lähtemistä, sillä ajattelin, ettei mulla ole turvallisuudesta sanaakaan sanottavana, kunnes aloin miettimään meidän kotia ja sitä, mitä asioita ollaan huomioitu lapsen tullessa taloon.

Ensimmäisenä mieleen tuli keittiön ovensuussa oleva lapsiportti, vaikka se hankittiinkin alunperin koiria varten. Siitä huolimatta, että J oppi liikkumaan suht myöhään, pääsi tämä kävelytuolinsa kanssa kaivelemaan keittiön laatikoita (kuten vaikkapa tässä kuvassa). Aluksi siirrettiin kaikki terävät ja epäsopivat välineet pois laatikoista, mutta vähäisen kaappitilan takia nämä löysivät paikkansa jääkaapista (voi kyllä...). Ajan kuluessa alkoi ärsyttämään, ettei koskaan tiennyt löytyisikö kauhat J:n leikeistä, tiskikoneesta, laatikosta vai olisivatko ne eksyneet jääkaappiin, joten päätettiin laittaa tavarat takaisin paikoilleen. Samalla keittiöstä tehtiin lapsivapaa-alue ilman valvovaa silmää ja portin avulla ollaan vältytty niin laatikoiden tyhjentämiseltä kuin kuumaa uunia vasten seisomiseltakin. Vaikka haaveilen uudesta asunnosta avokeittiöllä, on myönnettävä, että tälläkin ratkaisulla on ollut puolensa.


Pojan oppiessa liikkumaan, olivat pistorasiat ja johdot todella mielenkiintoisia. Olohuoneen puolella nämä sattuivat olemaan ikävästi oven luona, joten mielenkiinto heräsi joka kerta sinne mennessä tai sieltä poistuessa. Johtoja meillä oli ja on yhä järjetön kasa kaikkien vempeleiden ansiosta, joten pienen käden oli helppo ujuttautua TV-tason taakse ja tarrautua matkalla ensimmäiseen johtoon. Olohuone saatiin lapsiystävällisemmäksi laittamalla suojat pistorasioihin ja vaihtamalla järjestystä niin, ettei tason taakse saa tungettua edes niitä perheen minikäsiä.

Palovaroittimet meillä on taatusti toiminnassa, sillä keittiön varoittimella on ikävä tapa huutaa joka ainoa kerta, kun siellä jotain paistetaan. Vielä ei ole ajankohtaista, mutta kunhan J kasvaa niin luulen, että on hyvä käydä yhdessä läpi, miten toimia tulipalon sattuessa tai kuinka toimia, jos tulee  muuten tarve soittaa hätänumeroon.


Myös vaaralliset tuotteet, kuten lääkkeet ja erilaiset pesuaineet, ovat poissa lasten ulottuvilta. Lääkkeet pidetään lapsiportin takana, keittiön kaapissa, jonka saa tarvittaessa lukkoon, joten ne ovat turvassa J:ltä - ja J niiltä. Pesuaineita meillä säilytetään kylpyhuoneen pyykkikaapissa, josta varta vasten otettiin korit pois, jotta saatiin tehtyä kaappiin hylly ja aineet mahdollisimman korkealle.

Vaikka koti onkin turvallinen, on meillä asia, johon pitäisi tulla muutos: peili. Meillä on eteisessä kokovartalopeili, jonka olen omin kätösin laittanut kiinni seinään - housujen narulla. J tietää peiliin koskemisen olevan kiellettyä ja tajuaa saavansa mun huomioni sitä kolisuttamalla, joten esimerkiksi ruokaa laittaessa tämä saattaa kipittää eteiseen ja hakata peiliä, jotta saa mut pois keittiöstä. Tälle pitäisi tehdä jotain hetinyt ennen kuin peili on pienen niskassa.

Sen lisäksi, että meillä kotona yritetään pitää huoli turvallisuudesta, mä olen siitä ehdoton myös liikenteessä. Kesän aikana valittiin J:lle turvaistuin, jonka voi asettaa selkä menosuuntaan päin, enkä ole aikeissa luopua siitä vielä hetkeen, vaikka jatkuvasti törmään kuviin, joissa lapsi istuu kasvot menosuuntaan päin heti turvakaukalosta pois päästyään. Luonnollisesti pidetään huoli siitä, että J:n on mahdollisimman turvallista olla autossa ja se pätee ihan automaattisesti myös meidän kohdalla, koska molemmilla on tapana laittaa oma turvavyö kiinni jopa silloin, kun ajetaan sata metriä parkkipaikalta oven eteen. Toistaiseksi meillä on ollut hyvä tuuri, sillä mä olen ollut ainoastaan hirvikolarissa joskus 2000-luvun alussa ja muutama vuosi sitten pyöräilijä ajoi meidän alle (tai itse asiassa hyppäsi päälle), mutta muuten ollaan säästytty. On kuitenkin lukuisia kertoja, jolloin onnettomuudet on olleet todella lähellä ja valitankin Aleksille pienimmästäkin puhelimeen vilkaisusta tai tutin antamisesta kesken ajon, jotta kaikki keskittyminen on liikenteessä.


Vaikka kevät tekee tuloaan ja pimeä alkaa taas väistyä, on hyvä pitää edelleen huolta myös ollessa se liikenteen toinen osapuoli, kävelijä. Autoilijoita ja pyöräilijöitä helpottaa kummasti, kun koirilta löytyy heijastinliivit tai vilkkupannat, ja rattaissa ja vaatteissa roikkuu heijastimet. Muistakaa siis pitää huolta isoista, pienistä ja karvaisista - heijastin on halvin henkivakuutus!


*Postaus on toteutettu yhteistyössä Blogiringin sekä 112-päivän kanssa. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

10 kommenttia

  1. oi olipa kiva saada taas postaus sult! mul laskettu aika toukokuussa ja pistorasia-vinkki oli tosi hyödyllinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Tällä viikolla tulee vielä kuus postausta!

      Poista
    2. Nii ja piti sanoo et kiva ku vastaat aina kaikkii kommentteihi! :)

      Poista
    3. Musta on itsestään selvää, että lukijoiden vaivautuessa kommentoimaan, bloggaajat kommentoi takaisin. :) Ainakin mulle se kommentointi on yhtä tärkeetä kun blogin muu ylläpito ja helposti karsin pois lukulistalta, jos tuntuu, et kerta toisensa jälkeen omat ja muiden kommentit jää huomioimatta kokonaan tai niihin vastataan hirveellä viiveellä.

      Poista
    4. Ja siis siitä syystä koitan vastata omiinkin heti, kun siihen tulee tilaisuus. :)

      Poista
  2. Hyvä postaus! :) pidin siskontytölle pienen saarnan heijastimen tärkeydestä, kun hän valitti minulle, miten ruma heijastin hänellä on. Kerroin miksi sitä täytyy käyttää ja kyse ei ole siitä, kuinka ruma tai hieno heijastin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pienistä on hyvä pitää huolta - oli ne omia tai ei. :) Mä myös muistan, et omassa lapsuudessa/nuoruudessa heijastin ja kypärä oli aina ihan kauheita.

      Poista
  3. Nykyään on niin paljon erilaisia heijastimia että on jopa typerää sanoa että sellainen olisi ruma! Takissani roikkuu aina heijasti, välillä laukussakin mutta rattaisiin olen erityisesti kiinnittänyt huomiota koska ne kulkevat edelläni. Emmaljungan kankaissa on heijastinta mutta itse olen sinne lisännyt kuomuun roikkumaan ja renkaisiin laitoin heijastavaa vanneteippia lisäämään rattaiden näkyvyyttä. Muuten olen todella tarkka siitä missä kohtaa tietä kävelen jotta oma turvallisuus säilyy.
    Meiltä löytyy 1v7kk menevä tapaus joten koti onkin laitettu hänelle turvalliseksi kuitenkaan liioittelematta. Pistorasioita emme esimerkiksi lähtemeen suojaamaan erikseen vaan annoin lapsen rauhassa niitä tutkia niin että itse seurasin tilannetta. Muutaman tutkimisen jälkeen ne eivät enää kiinnostaneet, huomasin jo heti kun tuo liikkeelle lähti että se mikä kielletään kiinnostaa varmasti! Pistorasioihinhan pitäisi molempiin koloihin työntää samaan aikaan esim sukkapuikkoa jotta siinä iskua saisi.
    Ainoat turvaportit meiltä löytyy portaiden ylä- ja alapäästä jotka nykyään saavatkin olla auki kun lapsi osaa sujuvasti itsekseen liikkua. Lapset tuntuvat usein oppivan kantapään kautta ja muutaman portaista alas kierimisen jälkeen on liikkumis tyylissä ollut heti havaittavissa varovaisuutta :)
    Minusta on hienoa että niin moni blogi on lähtenyt mainostamaan 112-päivää ja minussakin tämä sai aikaan herätyksen ja lisäsin heti palovaroittimien kauppalappuu, tarvitsemme vielä yhden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti jo aiemmassa kommentissa mainita, et heijastimia löytyy nykyään ihan varmasti jokaselle ja jos kaupassa ei "sopivaa" oo niin netistä löytyy iso kasa lisää.

      Meillä autto alkuun se, et kiellettyjä asioita tehdessä koitti kiinnittää huomion johonkin muualle. Nyt uhman iskiessä tuntuu olevan turha yrittää harhauttaa. :D Liika kieltäminen tosiaan aiheuttaa vaan lisää kiinnostusta asiaa kohtaan.

      Kiva, että postaukset saanu ihmisiä miettimään ruudun silläkin puolen ja nimenomaan hienoa, miten meitä lähti tähän mukaan! Näistä asioista tuskin voi puhua liikaa.

      Poista
    2. Niin ja meillä suurin syy porttiin taitaa olla kissan ruokakuppi. Portin ollessa auki Juuso näkee aina tilaisuutensa tulleen ja syöksyy syömään sieltä..

      Poista