2.11.2014

VAUVAVUODESTA

Vaikea raskaus sai mielikuvituksen laukkaamaan toden teolla, mutta koitin hokea itselleni lausetta "Kyllä tämä tästä, kunhan vauva syntyy!" ja sen voimalla jaksoi taas päivän tai pari. Odotin vain sitä hetkeä, että saisin nukkua ilman kipua tai ajatusta siitä, heräänkö oksennus kurkussa. Osa ihmisistä ei todellakaan tainnut tietää, kuinka paha mun olla, sillä aina välillä sain kuulla tälle planeetalle palauttavia juttuja siitä, että  "Ei missään sanota, että vauva nukkuu. Se voi huutaa vuorokauden ympäri.". Kiitos. Sain pelotteluja korvatulehduskierteistä, koliikista, epäonnistuneesta imetyksestä, hampaiden puhkeamisista, valvotuista öistä, kahdestakymmenestä erosta, siitä, että omaa aikaa ei enää ole... Lista on loputon. Vaikka jokainen näistä olisi ollut mahdollista, tahdoin tuolloin vain sitkeästi uskoa "Vaikea raskaus, helppo vauva-aika" -sanontaan ja murehtia kaikesta tulevasta vasta kun ne olisivat ajankohtaisia. 

Osallistuin jo raskausaikana tutkimukseen, jossa saan silloin tällöin kyselylomakkeita täytettäväksi. Synnytyksen jälkeen Vauva-arki on sellaista kuin kuvittelin -kysymyksen vastatessani rastitin kohdan "Ei pidä lainkaan paikkaansa" ja mietin hiljaa kuinka olin luullut käyneeni kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet läpi mielessäni.

Meidän vauvavuosi on ollut helppo. Ihan järjettömän helppo. Toisen naamataulu on saanut raivostumaan useammin kuin koskaan ennen, mutta eroa mietittiin tasan kerran, eikä sekään johtunut niinkään vauva-ajasta vaan työttömyydestä. Kuluneen vuoden aikana J on ollut hoidossa kolmesti noin pari tuntia/kerta ja se on mulle itselleni meidän tilanteessa paljon. Hoitajia olisi oven takana jonoksi asti, mutten koe minkäänlaista tarvetta omaan aikaan. Onhan mulla sitä muutama tunti joka ilta pojan nukahdettua ja se riittää. 

Täysin valvottuja öitä on pyöreät nolla, hampaat tulivat suht helposti, pieni flunssa on ollut pari kertaa, kokonaiset yöt aloitettiin muutaman kuukauden ikäisenä, imetys on ollut maailman helpointa, masukipuja esiintynyt vain muutaman kerran, koska söin jotain sopimatonta ja unikoulutus omaan sänkyyn/huoneeseen tapahtui kuin sormia napsauttamalla. Useamman kerran on tullut mietittyä, voiko näin helppoa lasta ollakaan ja sitä, kuinka kiitollisia tästä  saadaan ollaan. Koko tänä aikana meillä on ollut suorastaan kaksi ongelmaa: päiväunet ja ensimmäisten kuukausien viihtyvyys sylittä. 

Vauvavuosi on siis ollut todella positiivinen yllätys. Meille suotiin maailman täydellisin pieni poika ja lopulta parisuhteessakin menee paremmin kuin koskaan. Mä olen niin onnellinen siitä mitä mulla on.

8 kommenttia

  1. olen lukenut blogiasi vasta hetken ja postaus vaikeasta raskaudesta harmitti mutta kiva kuulla että teillä on mennyt nyt hyvin!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa että teillä on menny kaikki hyvin :) meilläkin oli suht helppo vauvavuosi,paitsi että poika alkoi nukkua kokonaisia öitä vasta 1,5 vuotiaana. Mutta nyt tuosta aurinkoisesta,aina niin hyvällä tuulella olevasta pojasta on tullutkin uhmis! En halua maalata piruja seinille, mutta ainaki meillä kaikki on vaikeutunut nyt kun poika on melkein 2 vuotias. Parisuhde on koetuksella pojan jatkuvien, todella kuluttavien jokapäiväisten raivarien takia. Kaikkea on kokeiltu, mutta ilmeisesti vain aika auttaa.. Toivotaan että Juuso on vähän meidän tapausta seesteisempi kasvaessaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 12:04,
      O'ouuuu! Ei vaan, mä oon vähän laskeskellu vaikea raskaus - helppo vauva - vaikea uhmis -juttuja, joten oon koittanu varautua, vaikkei se varautuminen varmaan autakkaan. :) Meillä ollaan nyt viimisen viikon aikan alettu huitomaan, raapimaan ja puremaan, jos joku ei miellytä. Ei saa syöttää, ei saa auttaa itse syömisessä, ei saa auttaa hampaitten pesussa, ei saa varmistaa tukea vasten kävelyssä jne. En uskalla edes ajatella mitä uhma tulee olemaan. :D

      Poista
    2. Joo tuosta se lähtee :D Me myös tehdään välillä myös suosiolla niin että toinen käy vaan kaupassa, koska se tietää aina n.95 % varmuudella raivaria. Siis kunnon raivaria, tyyliin heittäydyn-makaroniksi-enkä-liiku-minnekään-kunnes-saanmitähaluan.. Mutta sellastahan se tahtoo olla.
      Ei vaan, tsemppiä ja kaikkea hyvää teille :)

      Poista
    3. Anonyymi 20:56,
      Iiiiks... :D Kiitos paljon. :)

      Poista
  3. Kiva lukea tällaistakin välillä! :) Aika paljon nyt raskausaikana saa kuulla, että pitäisi nyt nauttia kun vauvavuosi on niin rankkaa. Mukavaa ettei se ole kaikkien kohdalla välttämättä niin. Kai sitä pitää varautua pahimpaan ja toivoa parasta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Realm of Maria,
      Heh. :D Joo nimenomaan noin! Sit saattaa tulla tällasia mukavia yllätyksiä. :)

      Poista