28.11.2014

OON 1-VUOTIAS, OPPIMAAN INNOKAS

Tässä se nyt on. Viimeinen varma katsaus nyt jo 12-kuisen J:n kasvuun ja kehitykseen. En vielä tiedä, paljonko tulen näitä juttuja jatkossa kirjoittamaan, mutta sen verran mukava on ollut lueskella jälkeenpäin, että tuskinpa jäävät kokonaan pois. Ja nyt vuoden ikäiseen Termiittiimme...

J on totta totisesti ansainnut itselleen nimen Termiitti, joka kulki mukana aina synnytyssalista asti. Tämä höpöttää, pöpöttää ja painaa menemään aamusta iltaan, eikä meinaa malttaa pysyä paikoillaan muutamaa minuuttia pidempään. Oikea pieni Tuholaistermiitti!

Meillä koitetaan kovin hokea tavuja ja arvuuttelu on alkanut, sillä "pu" voi tarkoittaa mm. pulloa, puhelinta, puuroa, pupua, lamppua, lappua, loppua ja joskus palloakin (useimmiten pa, pavvo tai pajjo). Kakkaa on kiva hokea (kakka kakka ka ka ka kakka), vaippaa koitetaan saada aikaiseksi ja lamppu on pikkuhiljaa alkanut muovautumaan mpuksi, pampuksi tai pupuksi (= puppu). Kaikkein yllättävintä on ollut, kun yhtenä päivänä poika hihkaisi kirjaa lukiessa kovaan ääneen kissa ja mummun luona ollessa koitti sanoa tämän perässä possu. Arvatkaa vaan sainko kuulla niitä enää uudestaan, kun pyysin. Myös äiiii-ti! on löytänyt tiensä takaisin ja silloin tällöin keittiössä ollessa portin takaa kuuluu äitiäitiisi. Mitä vähemmän J:tä pyytää puhumaan, sitä varmemmin niitä tavuja ja sanoja kuulee touhutessa. Kehotuksesta ei lähes koskaan.

Puheen ymmärtämisen kanssa olen itse tippunut kärryiltä jo aika päiviä sitten. J ymmärtää hirveästi asioita, joita puhutaan ja osaa yhdistää asioita toisiinsa. Yhtenä päivänä pyysin vitsillä J:tä tuomaan kaukosäätimen, jotta laitetaan musiikkia ja tämähän teki työtä käskettyä. En usko, että J ymmärsi niinkään sanaa kaukosäädin, vaan tietää kuinka musiikki tulee televisiosta ja ymmärtää sen menevän päälle, kun äiti tai isi osoittaa tuolla kummallisella kapulalla kohti. J ymmärtää, kun puhutaan syömään menemisestä tai nukkumisesta, ja osaa näyttää missä oma pää, käsi tai jalka sijaitsee. Suuta ei näytetä, mutta tiedetään kyllä mistä asiasta on kyse, jos kysymys on "Onko sulla jotain suussa?" tai puhutaan hampaista.

Musta tuntuu, että J osaa myös kamalasti sellaisia meidän arkisia, pieniä juttuja, kuten sukan jalkaan laittaminen, puhelimen laittaminen korvalle (joo, voi kyllä...), hiuksien harjaaminen, ruokalapun laittaminen ja rasvaus. Muutama aamu sitten unohdin käydä kuivat paikat läpi, koska rasva oli poikkeuksellisesti vessan sijaan olohuoneessa. Pullon huomatessaan J nousi pöytää vasten seisomaan, otti rasvan ja yritti nostaa hihaansa ylös.

Meillä osataan pyytää leluja ja ihmetellään kovasti ääneen missä pallo on (lue: tutkitaan huonetta kulmat kurtussa ja hoetaan kysyvästi paa? paa? paa?). Palikoilla rakentamista ja purkkien laittamista päällekkäin harjoitellaan kovin, ja nokkamukiin on aina pakko saada laittaa kansi. Push Along Puppyn myötä J on tykästynyt laittamaan pieniä leluja purkkiin/kärryyn/koriin ja riittävästi kerättyään tämä tyhjentää koko jutun ja aloittaa mitä luultavammin alusta. Autot ajelevat ympäri huonetta, leikkiastioista syödään ja tarjoillaan eivätkä kirjatkaan päädy enää ihan niin usein suuhun. J rakastaa kirjojen lukemista ja tutkiskelee paljon kuvia.

Viime kuussa J:hän oppi nousemaan tukea vasten, mutta askeleet olivat vielä kovin huteria. Nykyään tämä tepsuttaa menemään lähes mitä tukea vasten tahansa ja kunnolla keskittyessään taaperokärryllä kulkeminenkin onnistuu, kunhan joku auttaa kääntymään. Puolentoista viikon aikana laskeutuminenkin on alkanut sujumaan entistä paremmin ja useimmiten tämä selviää siitä itse, mutta toisinaan saatetaan pyytää apua, jolloin tarvitsee vain ottaa kädestä kiinni. Sohvan/pöydän/hyllyn/nojatuolin läheisyydessä kuljetaan helposti kävellen ja muuten sitten joko kontaten tai ryömien.

Kuluneen kuukauden aikana äitiä on alkanut vähän hirvittämään, millainen uhmatuhma meillä vielä joskus asuu, sillä oma tahto alkaa näkymään arjessa enemmän ja enemmän. Kielloista loukkaannutaan syvästi ja esimerkiksi tukea vasten seistessä saatan pitää J:n käsivarresta kiinni, mutta sehän ei herralle passaa. Äitiä koitetaan huitoa pois milloin missäkin tilanteessa ja jos ei onnistuta niin piru on irti. Jotain on itsekin tullut jo opittua ja näistä tilanteista päästään helpoiten kieltämisen sijaan viemällä huomio ihan toisaalle.

Muutaman kuukauden tauon jälkeen J:lle puhkesi viimein kahdeksas hammas, jota onkin odoteltu saapuvaksi tuohon vajaaseen riviin.

Vaatteita käytetään koossa 74 ja vaippoina toimivat yhä Liberon 4-koon vaipat. Potan kanssa ollaan tutustumisvaiheessa ja aletaan harjoittelemaan sitä pikkuhiljaa.

Yöunissa ei ole vieläkään tapahtunut muutosta vaan ne sujuvat mutkitta, kuten aina. 10 - 12 tunnin yhtenäiset unet ovat meillä siis sääntö eikä poikkeus. Päiväunet ovat välillä jees ja välillä niitä ei nukuta lainkaan. Toisella kerralla kiukutaan, kun ei nukuta, mutta on myös päiviä, jotka sujuvat  ilman niitä päikkäreitäkin. Helpoin unille on laittaa 12 - 13 välillä lounaan jälkeen niin.

Syöminenkään ei ole muuttunut, vaikka allergia koittaakin rajoittaa. Kananmunaa ollaan käytetty pieniä määriä mm. makaronilaatikossa, mutta tavallista maitoa ei käytetä ruuassa lainkaan. Muutama aiemmin ostettu Piltti on ollut kaapissa jo useamman viikon, sillä J syö samaa ruokaa meidän kanssa sekä kotona että kylässä. Ruokajuomana meillä juodaan Nordicin soijamaitoa. Useimmiten J:tä saa vielä syöttää, mutta päivittäin tämä näyttää halua syödä itse ja saa sitä totta kai myös harjoitella.

Sellaista! Teen vielä huomenna postauksen, jossa pienet tiivistelmät jokaiselta kuukaudelta ja linkit kyseisiin posteihin. Muuten meillä kuluu viikonloppu 1-vuotissynttäreiden merkeissä kahvitellen, maanantaina on neuvola ja sen jälkeen J pääseekin viettämään pikkujouluja kavereiden kanssa, mutta postauksia on vähän valmiina, joten julkaistaan, jos ja kun keretään.

10 kommenttia

  1. ompa hän söpö!

    VastaaPoista
  2. Iih! Niin iso mies :') Meilläkin synttärikekkerit nyt viikonloppuna, kun huomenna juhlitaan V:n 2vee partyja! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyrkkälä cityn kovimmat bileet. ;D

      Poista
    2. Nyt on pirskeet juhlittu ja kyllä tuntuu tässä mammassa :D Tsiisus, onneks nyt saa koivet suoraks sohvalle :D

      Poista
    3. Mulla ihan sama fiilis! :D Ensin to-pe perheen kesken, tänään kahvitettu puolet ja huomenna vielä puolet. Maanantaina pitäis vielä jaksaa juhlia pikkujouluja/yhteisiä synttäreitä, joissa noin yheksän tollasta vuoden ikästä... :D

      Poista
    4. Ai kamala :D oon ihan rikki jo yhdestä päivästä :D mut ehkä tällä fyysisellä tilalla on osuutta asiaan :D

      Poista
    5. Joo eiköhän. :D Voin vaan kuvitella!

      Poista
  3. Myöhäiset onnittelut kuulle :).

    VastaaPoista