28.10.2014

SE PIENI JA PIPPURINEN

Yhdeksän kuukautta sitten valittelin, miten nopeasti aika kuluu ja kuinka se pieni takatukka-Termiitti täyttää ihan pian jo vuoden. Tällä hetkellä olo on aika tyhjä, kun tämä hetki on ihan oikeasti käsillä. Kuukauden päästä meidän esikoisemme on todella vuoden vanha. Ennen sitä suunnataan katseet vielä tähän 11 kuukauden ikäiseen tyyppiin, joka...

On useimmiten iloinen tyyppi. Koko ajan huomaa enemmän ja enemmän millainen sekopää J on, mutta toisaalta tämähän kuuluu meidän joukkoon juuri siksi. Tällaisille vanhemmille olisi aika mahdoton kuvitella hiljaista hissukkaa. Itse asiassa huomaan J:n myös muistuttavan luonteeltaan koko ajan enemmän itseäni.

J on ollut koko pienen ikänsä kovin puhelias. Siansaksaa ollaan saatu kuunnella ja paljon, mutta viimeisen kuukauden aikana on ollut kova yritys sanoa myös ihan oikeita sanoja, kuten pallo, loppu, lamppu, puuro ja nam. Niin hullua, mutta kivaa, että voidaan jo käydä pieniä keskusteluja yhdessä, vaikkei muut välttämättä niitä käsitäkkään.

Yksi uusista sanoista on Paapa, joka tarkoittaa Muumia ja on tietenkin lähtöisin Muumilaulun "Paapapapaapa"-kohdasta. Tasan kuukausi sitten, 10 kuukautta täyttäessään, J oppi laulamaan kyseistä laulua ja Facebookissa seuraavat tästä jo näkivätkin videon.

Varsinainen sana tämä ei ole, mutta jotakin pehmeää koskiessa tai silittäessä jotakin J hokee melko usein suloisella, pienellä äänellään "Aaaaaai" tai "Aaaaaa". Yksi päivä J peruutti tuolin alle istumaan ja tuolin koskiessa päätä alkoi kuulumaan se tuttu "Aaaaai". Hölmö poika.

Janen ansiosta meillä on opittu silittämään eläimiä. Ensimmäinen reaktio eläimeen koskiessa ei enää olekaan nopea tarraus häntään tai korvaan, vaan Juuso pörröttää toisen turkkia tyytyväisenä.

Pukemisessakin ollaan edistytty (vaikka välillä se on kamalaa huutoa), sillä J osaa ojentaa kätensä hihaa kohti ja yrittää laittaa huivia kaulaan, sekä pipoa päähän.

Oudointa uusien asioiden oppimisessa on se, miten yhtäkkiä ne tapahtuu. Aiemmin ei ollut tietoakaan taputtamisesta ja yhtenä aamuna se vain tapahtui. Yhden yön jälkeen. Ihan kuin olisi tehnyt sitä aina. Eilen meillä yritettiin myös rakentaa ensimmäistä kertaa palikoilla!

Yksi uusista lempipuuhista on liukumäessä liukuminen! Nykyään J täytyy vain nostaa pienen mäen ylle ja mennä alas ottamaan vastaan, koska J saa itsensä hienosti itsekin liikkeelle.

Mä olen joskus lukenut, ettei lasta saisi istuttaa ennen kuin tämä oppii menemään itse istumaan, mutta meidän kohdalla tämä ei todellakaan ole pitänyt paikkaansa. Siinä missä muut samanikäiset ovat menneet istumaan jo useita kuukausia sitten (ts. silloin kun J teki näiden puolesta hampaita), oppi J tämän nyt kuluneen kuukauden aikana. Silti olen niin hirvittävän ylpeä. Liikkumismuoto on vieläkin ryömiminen, mutta J kulkee myös polvillaan muutamia askelia eteenpäin.

Kuukauden aikana J on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan ja hetki sitten meillä nähtiin ensimmäiset askeleet taaperokärryn kanssa. Sohvaa vasten tämä saattaa ottaa muutaman askeleen suuntaan tai toiseen, mutta touhu on useimmiten horjuvaa liiasta innosta johtuen.

Jo yli puolen vuoden ajan vaatekokona on käytetty 68/74, mutta pikkuhiljaa aletaan ostamaan vaatteita 80 senttisinä, jotta menee mahdollisimman kauan. Muistan, kuinka vertailin keväällä 1-koon vaippoja 4-koon vaippoihin ja Instagram täyttyi "Meillä ollaan vähän pieniä, kun käytetään vasta nyt nelosvaippoja, vaikka ollaan jo X kuukautta/Y vuotta!" -kommenteista. Silloin menin aika sanattomaksi, mutta nyt voisin todeta, että ollaanpa sitä juu erityisen pieniä, sillä kyseiset vaipat menevät edelleen meillekin. Käytössä siis Liberon neloset, jotka ovat muuten älyttömän suloisia ulkomuodoltaan. Hännät ja kaikki!

Nukkuminen se vaan sujuu edelleen ihan järjettömän hyvin kuten lähes koko yhdentoista kuukauden ajan. J nukahtaa iltamaidon jälkeen itsestään omaan huoneeseensa ja vetelee parhaimmillaan käsittämättömiä 13 tunnin yöunia putkeen! Päiväunet ovat taas no-no, vaikka kaveri meinaa nukahtaa leikkeihinsä. Kun ei nuku niin ei nuku, mutta onneksi nukkumattomuus ei sentään ole ihan jokapäiväistä.

Ruokailutkin on ihan iisejä: Aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Homma kulkee kuin liukuhihnalla, eikä J protestoi minkään suhteen vastaan (vielä). Voisihan aamu- ja iltapalaan laittaa vähän vaihtelua, mutta puuro uppoaa niin hyvin, että ajattelin nyt mennä sillä ainakin jonkin aikaa. En halua olla tämän suhteen mikään natsimutsi, mutta musta just nyt ei ole mitään varsinaista tarvetta opettaa jogurtteihin tai vanukkaisiin, kun niihin ehtii oppimaan myöhemminkin ja sen jälkeen se puuro maistuu luultavasti... Noh, nimenomaan pelkältä puurolta?  J on kuitenkin saanut parin viikon aikana kerran viikossa kaurapuuron sijaan mannapuuroa ja tämäkin uppoaa kaiken muun tavoin. Ruokajuomana ollaan harjoiteltu juomaan piimää vaihtelevalla menestyksellä. Nyt ollaan maisteltu välipalana vähän viiliä ja raejuusto ruuan kanssa on ihan herkkua. Näistä höpöttelen kuitenkin huomenna vähän lisää. J on pääasiassa vielä täysin syötettävä, mutta toisinaan lappaa ruokaa suuhun valmiiksi täytetyllä lusikalla ja esimerkiksi eilen syötiin kokonainen lounas itse, pienellä avustuksella totta kai. Piltit ovat kaapissa enää hätävarana ja poika syö samoja ruokia meidän kanssa.

Vähiin käy ennen kuin loppuu ja se loppuhan häämöttää jo. On se vaan niin rakas.


10 kommenttia

  1. Mun kulta pörröpää. <3

    VastaaPoista
  2. ompas oppinu kuukaudes paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 11:20,
      Joo aika paljon on tullu kehitettyä ja äiti kasvattanu silmät selkäänkin. :)

      Poista
  3. Tämmönen tosi tyhmä kysymys mut käytätkö esim. lihaliemikuutioita ku teet ruokaa ja annat juusollekin sitä/laitatko erityisen vähän suolaa tms? Itellä mietityttää, että kuinka tarkka sitä kandee olla.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 22:09,
      Höps, ei oo lainkaan tyhmä kysymys! Alkuun käytettiin vaan kanaliemikuutioita, kun niissä on vähemmän suolaa, mut ihan nyt viimisen parin viikon aikana ollaan alettu käyttämään lihaliemikuutioitakin. Muitten mausteitten kanssa alotettiin pienillä määrillä ja nykyään Juuso vetää mausteseosta, jossa on sipulia, valkosipulia, pippuria ja chiliä. Alussa olin aika tarkka, mut ainakin omalla kohdalla siitä tarkkuudesta alko pikkuhiljaa luopumaan melkein huomaamatta. :)

      Poista