27.8.2014

KOLME NELJÄSOSAA

Huh-hei. Taas tutun kuukausi-postauksen pariin, kun mittarissa on jo huimat yhdeksän kuukautta. Vähiin käy vauvavuosi.

Alkukuusta meillä oltiin taas ihan käsittämättömän kiukkuisia ja itkuisia kotona ollessa, mutta neljän seinän sisältä poistuessa mukana oli joku aivan muu kuin meidän J. Yhdistin ensin Känkkäränkän hampaisiin, mutta hampaita ei näy, joten syynä taisi olla jatkuva kuumuus. Meillä oli nimittäin sisälämpötila jatkuvasti kolmenkymmenen yllä tuulettimesta huolimatta ja täällä oli melkoisen tukalaa itse kullakin. Itkuisuus väheni heti ilmojen viilennyttyä ja nyt lattialla touhuilee taas iloinen, pieni poika, joka on ottanut suuren harppauksen mm. viihtyvyydessä. Juuri viikonlopun aikana J leikki puolentoista tunnin ajan omilla leluillaan ihan tyytyväisenä ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Se on meille ihan älyttömän paljon!

1,5 viikkoa sitten isi oli aamulla lähdössä kohti Lapinjärveä ja mentiin J:n kanssa eteiseen sanomaan heipat. Mulla on jo jonkin aikaa ollut tapana heiluttaa J:n kättä ja tokaista hei hei, mutta molempien yllätykseksi poika päättikin vilkuttaa isille ihan itse! Heiluttaminen on nyt kova juttu ja vähän väliä löydänkin J:n parkista peilin edestä, jossa tämä vilkuttelee itselleen. Heippoja saa osakseen myös Pikku Kakkonen ja eläimet, mutta joskus sitä on mukava harrastaa myös ilman kohdetta. Vierailijat eivät vielä hirvittävämmin vilkutuksia saa, sillä useimmiten J on menossa unille, eikä jaksa väsyneenä heilutella tai sitten porukka on liian innostuneita uudesta taidosta ja J menee sekaisin kaikista niistä "heippaheippamoikkaheippa!!" -heipoista.

Vilkuttamisen kanssa samoihin aikoihin J oppi myös pudistamaan päätään. Kuka sille näitä opettaa ja milloin!? Pään pudistaminen tarkoittaa selkeästä "Ei!". Kun ruoka ei enää maistu, kun joku tekee jotain, josta J ei pidä. Kun äiti asettaa hoitopöydälle ja tulee hammasharjan kanssa kohti. Hupsu pieni.

Jos tarjoan J:lle jotain, jota tämä ei halua, poika saattaa pään pudistamisen sijaan työntää kädellä asiaa pois itsestään, tämäkin on ihan uusi juttu.

Ennen J on osannut yhdistää Missä on kissa? -kysymyksen kissaan ja koiriin. Viikonlopun aikana poika tunnisti yllättäen myös kysymykset "Missä on tutti/äiti/isi?"! Mä olen vieläkin niin ihmeissäni. Milloin se on muka ne oppinut!?

Liikkumisen suhteen ei ole tapahtunut muutoksia kuin vauhdissa. J ryömii välillä hurjaa vauhtia ja yleensä tämän löytää maistelemasta kissan ruokakupilta raksuja tai pesemästä käsiä vesikupissa. Viime aikoina J on uskaltautunut liikkumaan myös ulkona siinä missä ennen tönötti paikoillaan.

Vielä meillä ei siis esimerkiksi nousta seisomaan, mutta laittaessa J:n olohuoneen pöytää vasten, pysyy hän hienosti seisomassa sen aikaa, että saadaan vaihdettua vaippa helposti siinä.

Meillähän skipattiin tuttipullo täysin ja keväällä kuku alkoi hörppimään vettä ensinokkamukista. Ensimuki on nyt saanut jäädä ja ollaan siirrytty "isojen" nokkikseen, josta J juo aina itse.

Yksi ei niin mukava in-juttu on pureminen... Näyttää todella turvalliselta, kun J lähestyy suu auki ja pää heiluen Antonia, joka puolestaan tulee kohti käsi ojossa ja tarkoituksena laittaa pienet sormet J:n suuhun. Kaikki saa jatkuvasti olla varomassa käsiään ja varpaitaan, sillä J koittaa purra jopa koiraa.

Vaatekoko on samainen 68/74 jo ties monettako kuukautta. Liberon 4-koon teippivaipat ovat parhaita, mutta housuvaipoista tulisi varmaankin alkaa kokeilemaan muita merkkejä. Liberon neloset nimittäin ovat liian lyhyitä, mutta vitoset liian väljiä.

Öisin nukkuminen sujuu yhä mutkitta. Unille useimmiten klo 19:00 - 19:30 ja siitä unta 05:00 - 07:30, jonka jälkeen ajasta riippuen ehkä vielä äidin ja isin viereen jatkamaan unia. Päiväunet eivät vieläkään kuulu suosikeihin. Ensimmäisille päikkäreille mennään lähes yhteisymmärryksellä, mutta toiset (ja mahdolliset kolmannet) ovat täyden työn takana. Lisää meidän arjesta voitte lukea eilisestä postauksesta.

Ruuan kanssa ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia eikä ole nytkään, sillä J:lle uppoaa kaikki mitä tarjotaan. Aamulla ja illalla tarjolla on puuroa, liharuokia syödään lounaalla ja päivällisellä. Välipalat useimmiten sormiruokaillaan ja sormiruokailua käytetään hyväksi myös meidän ruokailujen yhteydessä, jos vain sattuu olemaan ruokaa, joka sopii J:llekin.

Notta tällaista tällä kertaa! Huomenna meillä on neuvola ja painokontrolli, jota ei tavallisesti yhdeksän kuukauden kohdalla ole. Nla-kuulumisiin siis.

6 kommenttia

  1. Viimeisen kuvan oikean puoleinen! Niin suloinen <3 (on siis kyllä muutenkin, mutta loistava kuva (: )

    VastaaPoista
  2. on ollut ilo seurata teitä ja kukun kasvua, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 16:37,
      Kiva, kun oot ollu mukana ja toivottavasti viihdyt jatkossakin. :)

      Poista
  3. nyt on ihan pakko kysyä, kun vasta muutama viikko sitten blogiisi eksyin, että onko kuku ja juuso sama henkilö? menee nimiä vaihdellessa hieman sekaisin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 08:36,
      Joo on. :D Useimmiten Kuku/Kuu, mut tunnistaa itsensä oikeella nimellä, Juusona, niin tulee käytettyä taas sitäkin. :)

      Poista