29.8.2014

ÄLÄ USKO NIIHIN HETKEÄKÄÄN


En kanna kaunaa, enkä kaipaa tänne koskaan
Kun äiti kuolee, lähden viimein kaupunkiin
En muista niitä, jotka nyt mua hieroo paskaan
Jos laitan silmät kiinni, nousen taivaisiin
Ne huutaa raivoissaan: ei mies, ei toimi noin!
Kauneus kai loukkaa niitä, minkä sille voin
Ja ruumistani täällä vaikka pilkataan
sieluuni koskea ei voi
milloinkaan.


Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraa
ja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaan
tarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaa
tai muuten hukun massaan monenkirjavaan
Eivätkä ruuhkaan juutu perheautot vain
vaan linja-autot, limusiinit rinnakkain
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa.


En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaan
Verhoudun paljetteihin päästä varpaisiin
Minä tunnen kaikki ja tietenkin minut tunnetaan
Valokeila aina osuu tähden askeliin
Ei pilkkaa suut, ei nouse sormi yksikään
En enää pelkää, etten ketään löydäkään
Ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan
ruumiini vanki koskaan en
ollutkaan.



28.8.2014

HAKUNA MATATA

Toivottavasti myös tämän suhteen. Tänäänhän oli se meidän ylimääräinen neuvola, jossa käytiin mittaamassa J:n paino viime kertaisen -90 gramman tähden. Ensimmäistä kertaa neuvolassa ei ollutkaan kivaa ja nyt olo on jotenkin tyhjä. Tuntuu, että olisin epäonnistunut, vaikka tiedän, etten ole. Saatiin neuvolakorttiin seuraavanlaiset mitat ja alla oleva teksti.

9 kuukautta (8 kuukautta).
8 030 grammaa (8 290 grammaa).
70,4 senttiä (70,0 senttiä).

"Paino edelleen laskenut. Öljylisä ollut käytössä. Hyvin syö. Konsultoidaan lääkäriä." Ei siis näppäilyvirhe, vaan paino ihan tosissaan on laskenut - taas. Tällä hetkellä tilanne on se, että painoa 6kk-neuvolasta paino on laskenut 220 grammaa. Kuulostaa vähältä, mutta kun sen pitäisi tietenkin nousta. En mä vieläkään kovin huolissani ole, mutta kieltämättä alkaa pikkuhiljaa mietityttämään, että onko tälle jokin muu syy kuin geenit ja jatkuva liikkeellä oleminen. Huomisen puhelinsoiton aikana selviää, miten jatketaan, mutta näillä näkymin meillä on edessä käynti Lasten ja nuorten poliklinkalle, jossa tutkitaan asiaa vähän enemmän... Pieni rakas.

27.8.2014

KOLME NELJÄSOSAA

Huh-hei. Taas tutun kuukausi-postauksen pariin, kun mittarissa on jo huimat yhdeksän kuukautta. Vähiin käy vauvavuosi.

Alkukuusta meillä oltiin taas ihan käsittämättömän kiukkuisia ja itkuisia kotona ollessa, mutta neljän seinän sisältä poistuessa mukana oli joku aivan muu kuin meidän J. Yhdistin ensin Känkkäränkän hampaisiin, mutta hampaita ei näy, joten syynä taisi olla jatkuva kuumuus. Meillä oli nimittäin sisälämpötila jatkuvasti kolmenkymmenen yllä tuulettimesta huolimatta ja täällä oli melkoisen tukalaa itse kullakin. Itkuisuus väheni heti ilmojen viilennyttyä ja nyt lattialla touhuilee taas iloinen, pieni poika, joka on ottanut suuren harppauksen mm. viihtyvyydessä. Juuri viikonlopun aikana J leikki puolentoista tunnin ajan omilla leluillaan ihan tyytyväisenä ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Se on meille ihan älyttömän paljon!

1,5 viikkoa sitten isi oli aamulla lähdössä kohti Lapinjärveä ja mentiin J:n kanssa eteiseen sanomaan heipat. Mulla on jo jonkin aikaa ollut tapana heiluttaa J:n kättä ja tokaista hei hei, mutta molempien yllätykseksi poika päättikin vilkuttaa isille ihan itse! Heiluttaminen on nyt kova juttu ja vähän väliä löydänkin J:n parkista peilin edestä, jossa tämä vilkuttelee itselleen. Heippoja saa osakseen myös Pikku Kakkonen ja eläimet, mutta joskus sitä on mukava harrastaa myös ilman kohdetta. Vierailijat eivät vielä hirvittävämmin vilkutuksia saa, sillä useimmiten J on menossa unille, eikä jaksa väsyneenä heilutella tai sitten porukka on liian innostuneita uudesta taidosta ja J menee sekaisin kaikista niistä "heippaheippamoikkaheippa!!" -heipoista.

Vilkuttamisen kanssa samoihin aikoihin J oppi myös pudistamaan päätään. Kuka sille näitä opettaa ja milloin!? Pään pudistaminen tarkoittaa selkeästä "Ei!". Kun ruoka ei enää maistu, kun joku tekee jotain, josta J ei pidä. Kun äiti asettaa hoitopöydälle ja tulee hammasharjan kanssa kohti. Hupsu pieni.

Jos tarjoan J:lle jotain, jota tämä ei halua, poika saattaa pään pudistamisen sijaan työntää kädellä asiaa pois itsestään, tämäkin on ihan uusi juttu.

Ennen J on osannut yhdistää Missä on kissa? -kysymyksen kissaan ja koiriin. Viikonlopun aikana poika tunnisti yllättäen myös kysymykset "Missä on tutti/äiti/isi?"! Mä olen vieläkin niin ihmeissäni. Milloin se on muka ne oppinut!?

Liikkumisen suhteen ei ole tapahtunut muutoksia kuin vauhdissa. J ryömii välillä hurjaa vauhtia ja yleensä tämän löytää maistelemasta kissan ruokakupilta raksuja tai pesemästä käsiä vesikupissa. Viime aikoina J on uskaltautunut liikkumaan myös ulkona siinä missä ennen tönötti paikoillaan.

Vielä meillä ei siis esimerkiksi nousta seisomaan, mutta laittaessa J:n olohuoneen pöytää vasten, pysyy hän hienosti seisomassa sen aikaa, että saadaan vaihdettua vaippa helposti siinä.

Meillähän skipattiin tuttipullo täysin ja keväällä kuku alkoi hörppimään vettä ensinokkamukista. Ensimuki on nyt saanut jäädä ja ollaan siirrytty "isojen" nokkikseen, josta J juo aina itse.

Yksi ei niin mukava in-juttu on pureminen... Näyttää todella turvalliselta, kun J lähestyy suu auki ja pää heiluen Antonia, joka puolestaan tulee kohti käsi ojossa ja tarkoituksena laittaa pienet sormet J:n suuhun. Kaikki saa jatkuvasti olla varomassa käsiään ja varpaitaan, sillä J koittaa purra jopa koiraa.

Vaatekoko on samainen 68/74 jo ties monettako kuukautta. Liberon 4-koon teippivaipat ovat parhaita, mutta housuvaipoista tulisi varmaankin alkaa kokeilemaan muita merkkejä. Liberon neloset nimittäin ovat liian lyhyitä, mutta vitoset liian väljiä.

Öisin nukkuminen sujuu yhä mutkitta. Unille useimmiten klo 19:00 - 19:30 ja siitä unta 05:00 - 07:30, jonka jälkeen ajasta riippuen ehkä vielä äidin ja isin viereen jatkamaan unia. Päiväunet eivät vieläkään kuulu suosikeihin. Ensimmäisille päikkäreille mennään lähes yhteisymmärryksellä, mutta toiset (ja mahdolliset kolmannet) ovat täyden työn takana. Lisää meidän arjesta voitte lukea eilisestä postauksesta.

Ruuan kanssa ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia eikä ole nytkään, sillä J:lle uppoaa kaikki mitä tarjotaan. Aamulla ja illalla tarjolla on puuroa, liharuokia syödään lounaalla ja päivällisellä. Välipalat useimmiten sormiruokaillaan ja sormiruokailua käytetään hyväksi myös meidän ruokailujen yhteydessä, jos vain sattuu olemaan ruokaa, joka sopii J:llekin.

Notta tällaista tällä kertaa! Huomenna meillä on neuvola ja painokontrolli, jota ei tavallisesti yhdeksän kuukauden kohdalla ole. Nla-kuulumisiin siis.

26.8.2014

KAKSITOISTA TUNTIA

Vihdoin postausta meidän päivistä. Munhan on ollut tarkoitus kirjoittaa tästä jo muutaman kuukauden ajan, mutta jotenkin se on aina vain jäänyt ja lopulta rytmikin ehti vähän muuttumaan, vaikka toki poikkeuksia tulee vieläkin, mutta useimmiten päivät ovat seuraavanlaisia. Postauksen kuvat ovat satunnaisesti muutaman kuukauden ajalta.

05:00 - 07:30 

J heräilee ensimmäisen kerran toisinaan viideltä ja toisinaan vasta puoli kasilta. Viiden aamuina haen pojan maidolle meidän sänkyyn ja tämän jälkeen jatketaan unia perhepedissä, jos J on väsynyt. Vähän pirteämpänä kiikutan tämän takaisin omaan sänkyynsä, josta kuuluu tasaista höpötystä siihen asti, että uni tulee uudelleen. Puoli kasin aamuina mennään meidän sänkyyn maidolle ja noustaan ylös. Todella, todella harvoin unet saattavat venyä puoli ysiin - ysiin, enkä tällä hetkellä edes muista, milloin viimeksi niin olisi käynyt.


07:30 - 09:00

Unilta/maidolta siirrytään vaipanvaihdon kautta aamupalalle. Aamupalaksi J syö lähes poikkeuksetta 1 - 2 desiä kaurapuuroa ihan tavallisista Nallen kaurahiutaleista, joista puuro on tehty alusta alkaen. Puuron kanssa syödään milloin mitäkin: Pilttejä, itse tehtyä sosetta, raastettua omenaa, banaanimössöä, marjoja... Mitä nyt sattuu kaapissa tai pakkasessa olemaan. Aamupalan jälkeen mennään joko katsomaan lastenohjelmia ja leikkimään tai tekemään aamupesuja ja pukemaan päivävaatteita. Pääasia on, että kello 08:50 ollaan television äärellä katsomassa Ruohonjuuritasolla, jota katsoo sekä J että Jane.


09:00 - 10:00

Jokin aika sitten lähdettiin aina RJT:n jälkeen pihalle leikkimään, mutta nykyään J herää sen verran aikaisemmin, että ulkoilutetaan välillä koirat, leikitään hetki ja mennään sen jälkeen ensimmäisille päiväunille. Jos J on höpötellyt viiden jälkeen kauan sängyssään, saattaa väsymys iskeä jo ennen yhdeksää. Ei siis noudateta mitään hirvittävän tarkkoja aikoja, vaan nukutaan, kun väsyttää - jos siis suostutaan nukkumaan. Ensimmäiset päikkärit kuitenkin sujuvat niin mutkitta, että kymmeneen mennessä kaveri on unessa.


10:00 - 12:00

Päiväunilta herääminen tapahtuu välillä kymmeneltä ja välillä vasta lähempänä kahtatoista. Lounas sijoitetaan yhdentoista - kahdentoista väliin, eli välillä siirrytään päikkäreiltä suoraan pöytään ja välillä ehditään leikkimään tunninkin verran ennen ruokaa. Useimmiten J syö lounaaksi ison purkillisen Pilttiä, juo vettä nokkamukista ja ottaa tarvittaessa maitoa päälle. Jos me satutaan syömään samoihin aikoihin ja J viihtyy pöydässä niin tarjolla on kurkkua, porkkanaa tai jotakin pientä sormiruokailtavaa.


12:00 - 14:00

Ruokailun jälkeen leikitään sisällä, käydään ulkona keinumassa ja yleensä myös pienellä kävelyllä katselemassa autoja ja koiria. Aika usein myös vauvatreffit ovat noin puolenpäivän aikoihin, jolloin olen ennen päikkäreitä laittanut itseni ja kamat kasaan ja suunnataan suoraan syömisen jälkeen heti seuraavaan bussiin. Jos edellisiltä päiväunilta on herätty aikaisin, toiset saattavat alkaa jo vähän ennen kahta.

Mirkan Vivian ja J. <3

14:00 - 16:00

Ensimmäisten, vähän pidemmiksi venyneiden päiväunien jälkeen toiset päikkärit sijoittuvat kahden ja neljän väliin. Isin aamuvuorojen aikaan lähdettiin helposti puoli kolmen jälkeen jonnekin, joten J sai nukkua päiväunensa autossa. Nukkumisajankohdasta riippuen välipala syödään kahden ja kolmen välillä. Reissussa ollessa vedetään usein vain helpoksi todettua hedelmäpilttiä, mutta kotona sotketaan sitten senkin edestä. Kurkkua, porkkanaa, banaania, omenaa, viinirypäleitä, vesimelonia, mansikkaa, mustikkaa... Milloin mitäkin, mutta mahdollisimman usein jotain, jota on helppo syödä itse sormin. Kotona ollessa leikitään välipalan jälkeen tai lähdetään vaihtoehtoisesti ulos, mikäli se on aiemmin jäänyt väliin.


16:00 - 17:00

Ulkoillaan ja/tai leikitään. Neljän - viiden maissa myös syödään päivällinen, eli taas iso purkki Pilttiä. Ennen kahdeksaa kuukautta lounas sisälsi kasviksia ja päivällinen lihaa, mutta nykyään molemmat ovat lihaa, eikä missään vaiheessa ole tarvinnut sen enempää katsoa, mitä purkki sisältää. J on niin kaikkiruokainen, ettei vielä kertaakaan ole kieltäytynyt mistään ruuasta. Yritän koko ajan enemmän ja enemmän keksiä meille ruokia, josta J:kin saisi osansa joko sormiruokaillen tai avustuksen kanssa, ja jos sellaista ruokaa sattuu olemaan niin päivällisellä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata oikeaa ateriaa sormiruokailulla, joten useimmiten J syö ensin oman ruokansa ja napsii sen jälkeen meidän ruokaa itsenäisesti tai jättää Piltin väliin ja syö meidän ruokaa syötettynä. Päivällisen jälkeen otetaan taas tarvittaessa maitoa ja jatketaan sisäleikkejä.


17:00 - 18:30

Kello 17:00 on pakko olla television lähettyvillä, jotta J näkee ja kuulee lempi"ohjelmansa", eli Pikku Kakkosen alkutunnarin. Lähes aina tämä virnuilee iloisena ja hakkaa käsien kanssa lattiaa/sohvaa/tms. Hassu poika. Jos J vaikuttaa väsyneeltä niin tämä käy ottamassa vielä pienet torkut omassa sängyssä tai viettää siellä muuten hetken rauhoittuen ja leluja tutkien. Kylässä/kaupungilla ollessa lähdetään viimeistään tässä vaiheessa kohti kotia, mutta tavallisesti tunti vierähtää lastenohjelmia katsoen ja ehkä samalla touhuillen. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta lähdetään aina puoli kuuden - kuuden aikoihin vielä viimeisen kerran ulos leikkimään, liukumaan ja keinumaan.


18:30 - 19:30

Ennen puolta seitsemää tullaan takaisin sisälle laittamaan kotia kuntoon. Kerätään tavarat paikoilleen, siivotaan lelut pinnasägystä laatikoihin, avataan peti, aletaan riisumaan ja siirrytään iltapuurolle, joka syödään ihan kuten aamupuurokin. Iltapalan jälkeen mennään pesemään hampaat, laitetaan yöpuku ja aletaan valmistautua yöunille. Siirrytään meidän sänkyyn maidolle ja masun täytyttyä kannan pojan omaan huoneeseen viimeistään 19:30. Toisinaan tämä nukahtaa minuutin kuluttua ja toisinaan pinnasängystä saattaa kuulua tasainen höpötys puolen tunnin verran, mutta kello 20:00 mennessä höpötys on muuttunut maailman suloisimmaksi tuhinaksi ja kahdentoista tunnin työpäivä on päättynyt.

25.8.2014

MASTERCHEF MOTHER

Parin päivän päästä meillä on mittarissa jo yhdeksän kuukautta ja siitä johtuen J:hän syö koko ajan enemmän ja enemmän samaa ruokaa meidän kanssa. Mun on jonkin aikaa tehnyt mieli tehdä J:lle ns. apinaeväitä - joko välipalaksi myslipatukoita tai ruuaksi lihatäytteellä. Tänään sain vihdoin aikaiseksi googleteltua vähän, mutta malttamattomana luovutin kesken ja päätin vähän soveltaa.


Meidän apinaeväisiin siis tuli:

400 grammaa jauhelihaa
1 desi vettä
1 desi Nallen kaurahiutaleita/vehnäleseitä
1 kananmuna
Paprikajauhetta
Mustapippuria (joka unohtui kuvasta, tietenkin)

Kaurahiutaleet vain vähän hienommaksi ja veden joukkoon, kananmuna ja jauheliha sekaan, ja lopuksi vähän mausteita. Sitten vain pötköksi pellille ja 175 asteiseen uuniin. Unohdin katsoa kelloa, mutta katsomalla, kokeilemalla ja maistamalla homma saattaa yllättäen helpottua. 


Alkuun jokin näissä epäilytti ja tokaisin J:lle, että jos ei maistu niin isi tekee tästä lähtien ruuan. Pötköjen valmistuttua annoin pienen maistiaisen, eikä poika enää malttanut pysyä poissa keittiöstä, kun vaati lisää. Sen lisäksi, että tämä maistui muusin kanssa, on näitä helppo popsia myös sormiruokana. Nyt meillä on muutama tällainen jääkaapin lisäksi myös pakastimessa ja tehdään ihan varmasti toistekin!

24.8.2014

BORN TO ROCK, SO BABY LET IT ROLL

Siinä missä mä olen hurahtanut PMMP:hen, vaikuttaa Aleksi tulevan kovaa vauhtia perässä Reckless Loven suhteen, enkä kyllä valita, sillä itsekin on tullut kuunneltua Ollia muutaman vuoden ajan. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana ollaan käyty kahdesti leffassa, koska saatiin joululahjaksi leffalippuja ja ne piti käyttää ennen toukokuuta. Muuten en ole kokenut tarvetta saada J:tä hoitoon, enkä kaipaa omaa aikaa, vaan mulle riittää ihan loistavasti ne tunnit, jotka jaksan valvoa J:n nukkumaanmenon jälkeen.

Parisen viikkoa sitten päätettiin repäistä ja tilattiin liput Reckless Loven keikalle. Varsinaisesti hoitoon en vielä raaskinut J:tä antaa, joten laitoin pojan tyytyväisenä nukkumaan, mun äiti tuli vahtimaan tämän unta (kiitos äiti!) ja me palattiin yöksi kotiin. J oli nukkunut rauhallisesti koko ajan, eikä edes huomannut meidän olevan poissa. Keikka oli loistava, hetken irtiotto teki hyvää, mutta kaikkein parasta oli kuitenkin palata kotiin, jossa se oma ja maailman rakkain Termiitti tuhisi omassa sängyssään.

22.8.2014

VAIKEAA SELITTÄÄ JA YMMÄRTÄÄ, MITEN TOISESTA AINA JÄLKI JÄÄ

Siitä tatuoinnista.

Yksi kuu. Täysi sellainen.
Kaksi joutsenta. Aikuinen ja poikanen.
Kolme sulkaa. Yksi iso ja kaksi pientä. 

Kaikki se mitä toivoinkin, juuri sellaisena kuin pitikin.


PMMP - Jousenet

16.8.2014

KEEP CALM, IT'S TATTOO TIME

Se on siinä. 2,5 vuoden tauon ja tunnin tuskahien vuodattamisen jälkeen. Seitsemäs tatuointini. Ja mussa on yhä masokistin ainesta, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tatuointia ottaessa se kipu on niin käsittämättömän ihanaa, että kuullostan sairaalta jopa omassa päässäni.

Jo raskausaikana ideoin leimaa päässäni, mutta matkaan tuli mutkia ja keväällä ideointi meni uusiksi. Tuttuni piirsi kuvan samasta aiheesta, mutta erilaisena kuitenkin, jotta pääsin varaamaan itselleni ajan. Parin kuukauden verran pohdiskelin vielä kuvia mielessäni ja lopulta päätin palata lähemmäs alkuperäistä ideaa, sillä se merkitsi niin paljon enemmän. Tiesin, mitä tahdoin, mutten tiennyt miten, joten annoin Custom Inkin Ramille vapaat kädet, kunhan leima sisältäisi pari tiettyä juttua. Jokaisella tahtomallani asialla on oma merkityksensä ja juuri siitä syystä tämä on niin tärkeä. 

Haluaisitteko te tatuointeja vai löytyykö kenties jo? Jos joku on kirjottanut leimoista blogiinsa tai lisännyt kuvan Instagramiin niin linkkailkaapa - tsekkaan mielelläni!

15.8.2014

...BUT FIRST, LET ME TAKE A #FOODFIE

Selfieistä viis, foodfie on se mun juttu! Känkkäränkkä-J oli tänäänkin paikalla - kiitos (kirottujen) hampaiden ja äiti pyysi meitä syömään, joten ei todellakaan jääty miettimään, että lähdetäänkö tuulettumaan vai möristäänkö neljän seinän sisällä. Hyvä ruoka, parempi mieli, tiedättehän? 

Otettiin suunnaksi Turun Martinmäki ja mentiin Ravintola Pippurimyllyyn, jossa en ollut ennen käynyt. Heti sisälle mennessä paikka tuntui mukavalta ja työntekijä tarjoutui tekemään pöytään tilaa, jos olisimme halunneet J:n pois pöydän päästä. Idea postaukseen lähti siis hyvästä asiakaspalvelusta, sillä Pippurimylly oli ensimmäinen paikka, jossa tarjoilija otti huomioon myös pojan ja kysyi olisko jotakin ruokaa tai juomaa, jota J:lle saisi olla. J  sai tyytyä salaattipöytään samalla, kun me syötiin riittoisat ja maistuvat lehtipihvit, muttei tämä tuntunut kauheasti haittaavan. Tyyppi veti porkkanaraastetta kaksin käsin, järsi naama vääränä pavunvarsia ja virnuili nenä rutussa, pienet talttahampaat vilkkuen. Paikasta jäi kaikilta osin ihan kirjaimellisesti hyvä maku suuhun.

Huomenna palailen blogin pariin eräänlaisin piinapenkki-tunnelmin, jäiks!

14.8.2014

SATA SYDÄNTÄ

Parin viikon tauon jälkeen taas Throwback thursday -postaus. Viime yönä mieleen tuli blogi, jota kirjoittelin hetken aikaa alkuraskaudessa, kun en vielä tänne viitsinyt mainita asiasta. Kävin äsken ottamassa tekstit itselleni talteen ja ajattelin liittää teille viimeisen sieltä löytyneen postauksen. 

25. huhtikuuta 2013
*Sata sydäntä*

Jännityksestä huolimatta ensimmäisestä ultrasta on nyt sitten selvitty. Neljä testiä, yksi neuvola ja yksi ultra vaadittiin siihen, että oikeesti uskon yksiössä olevan elämää. 2,75 senttiä pitkä oleva kaveri siellä vilkutteli meille kovin ja sydänäänet sai aikaan kylmiä väreitä. Kaikki kuulemma niin hyvin, kun vaan voi olla! Viikkoja olikin luullun 8+5 sijaan 9+4, eli tänään 9+5. LA:ta ei kuitenkaan muutettu ainakaan vielä, kun 1.12. on niin lähellä marraskuun viimistä viikkoa. Neljän aikaan aamuyöstä mulle vasta selkeni, että se sama kaveri, joka polskutteli siellä ruudussa, polskuttelee tälläkin hetkellä mun sisällä. Pikku-Dino.

11.8.2014

MILTÄ ÄIDIT NÄYTTÄVÄT?


Samuli Putro - Mitäpä jos
"Mitäpä jos et aikuistu? Pyörit tuolla pillifarkuissa ja olet kuuskyt."

Muutamia viikkoja sitten leikkikentällä ollessa sain kuulla itseeni kohdistuvan "Sun ei kyllä tulis pukeutua noin. Sä olet äiti nyt." -lauseen. Anteeksi kuinka? Syynä tämä kukkahattutäti näki camokuosiset leggingsit, sekä samalla kuosilla varustetut Vans-tyyppiset kengät ja niiden välistä vilkkuvan tatuointini. Kyseisten kommenttien jälkeen taisin putsata hiekkaa auki loksahtaneesta leuastani. Tarkoittaako äitiys sitä, etten voisi pukeutua tyylini mukaan? Onko lapsi vaikuttanut muhun ulkoisesti (muutenkin kuin raskauskilojen ja paahtoleipä-tissien myötä)? Miltä äidit näyttävät? Ei. Osittain. Tahtoisin kuulla saman.

Muistan vielä ajan, jolloin vein roskat farkuissa ja vedin kasvoille Tikkurilan värikartan mennäkseni lähikauppaan. Viimeisen 1,5 vuoden meikkauskertojen laskemiseen riittää omat sormeni, sillä raskauden (lue: 36 viikon oksentamisen) aikana ei liiemmin tullut ajateltua sitä, minkälainen näky polttaa verkkokalvoja peiliin katsoessa. Enää ei ollut väliä, oliko nassu meikitön. Enää ei ollut väliä, oliko päällä omat vaiko Aleksin vaatteet. Enää ei ollut minua, oli vain pyöristyvä vatsa ja pahoinvointi. Raskauden aikana taisin jollain tapaa hukata itseni.

Synnytyksen jälkeen peitin hyytelövatsani ja löllyvät reiteni mieluusti huppareihin ja lökäreihin, mutta lämpötilojen noustessa oli pakko kiskoa päälle kevyempää. Kevään aikana aloin taas kiinnittää enemmän huomiota siihen, että vaatteet miellyttivät ja olivat ennemmän mua itseäni - välittämättä siitä, että nyt olin äiti. Ainoa pukeutumiseen vaikuttava asia on imetys, sillä poikkeuksetta tarvitsen päälleni riittävän venyvän paidan, jotta imettäminen onnistuu mahdollisimman mutkattomasti. Vaikka olisin kuinka äiti, olen samalla myös muun muassa tytär, avovaimo, isosisko, kummitäti, ystävä ja ihan vaan Janna, enkä näe minkään tittelin poissulkevan toista mistään syystä. Aion siis vastedeskin olla Jannaksi pukeutuva äiti (tai toisinpäin) silläkin uhalla, että tämä kirpaisee jotakuta.

Miksi äitien ylipäätään pitäisi unohtaa itsensä? Onko ulkonäkö jollekin todella mitta hyvistä ja huonoista äideistä? Saavatko äidit pukeutua haluamallaan tavalla?


Nou. Vei.

5.8.2014

LAHJAT TUNTUVAT LOTTOVOITOLTA


Sinä olet se, jota odotetaan kuin karkkipäivää.

Sinä olet se, jota tekee mieli juosta halaamaan.

Sinä olet se, jonka seurassa ei tarvitse jännittää.

Sinä olet se, joka saa hymyn huulille sanomatta mitään.

Sinä olet se, jonka lahjat tuntuvat lottovoitoilta.

Sinä olet se, jonka kanssa ei voi olla nauramatta tyypeille Tinderissä.

Sinä olet se, joka googlettaa myös kaiken tarpeettoman.

Sinä olet se, joka keksii parhaan nukkumapaikan.

Sinä olet se, jonka korvien välissä Pyryttää. Pahasti.

Sinä olet se, kenet kuka tahansa kelpuuttaisi kummiksi.

Sinä olet se, josta ei tahdo päästää irti, vaikka olisi jo aika.

Sinä olet se, jota me taas ikävöimme.

Sinä olet rakas. 


2.8.2014

VIILEET VINKIT

Näillä kesähelteillä itse kullakin taitaa olla kuuma, mutta luulen, että raskainta tämä on pienille ihmisen aluille, sekä vanhuksille. Meillä sisällä on tainnut olla parhaimmillaan vähän reilu +31°C ja vaikka kesää ja lämmintä rakastankin niin liika on kyllä liikaa. Ollaan tässä kesän aikana tehty pari superia ostosta ja jaan ilomielin teillekin nämä viileät vinkit siinä toivossa, että näistä on jollekin hyötyä!

1) Helpotusta huoltajille

J rakastui vauvauinnissa veteen ja kesän aikana ollaan käyty uimassa omalla mökillä, sekä yleisillä rannoilla. Musta on kuitenkin ollut skidisti ärsyttävää, että oma uiminen on ollut täysin olematonta, kun on tarvinnut jatkuvasti olla kaksin käsin kiinni J:ssä ja tästä syystä meillä onkin nykyään kovassa käytössä Hong Kongista ostettu lasten uimatuoli. J:tä totta kai pidetään jatkuvasti silmällä, mutta onhan se nyt paljon mukavampaa, kun saa itse olla kädet vapaina! J tykkää hirmuisen paljon liikkua eteenpäin potkimalla vettä syvemmällä tai sitten ihan vain kahlailla matalemmalla rannassa. Meidän Nemoa etsimässä -uimatuolia ei ole hinnallakaan pilattu, sillä se maksoi vajaa vitosen.


2) Apua autoon 

Toinen hintavampi, mutta vähintäänkin yhtä hyvä hankinta liittyy autoiluun. J hikoilee autossa ihan järjettömän paljon ja poistuu sieltä lyhyenkin matkan jälkeen pää ja selkä aivan läpimärkinä. Parisen viikkoa sitten ostettiin OZbabysta AeroMoov -päällyste, seuraavana päivänä matkustettiin Tku - Tre - Tku ja voitteko kuvitella - täysin kuivina! Poika oli kyllä lämmin, muttei missään nimessä silminnähden hikinen. 


3) Viilennystä vipeltäjille

Täysin ilmainen vinkki on märät harsot, joita meillä kun J:n lisäksi käyttänyt myös kaikki muut. Harso tai pyyhe vain kylmään veteen, suurimmat vedet pois, hartioille ja tadaa. Olo viilenee kummasti. Nelijalkaisille ystäville mulla on antaa toinenkin vinkki viileyteen ja sen löydätte ihanan Uutistoimisto Anselmin blogista.


Tämän myötä toivottelen teille nyt hauskaa viikonlopun jatkoa ja toivottavasti edes piirun verran viileämpiä ilmoja!