22.7.2014

SANO (PÄIVÄ)UNIKOULULLE TAHDON

Tuntuu älyttömän tyhmältä valittaa meidän päiväunista, kun pitäisi vain olla tyytyväinen siihen, että öisin nukutaan omassa sängyssä, omassa huoneessa 10 - 12 tuntia putkeen - ei kaikille ole käynyt niin hyvää tuuria. Kuku ei kuitenkaan ole koskaan ollut päiväunien ystävä, vaikka väsyttäisi kuinka paljon tahansa ja se totta kai vaikuttaa meihin kaikkiin.  Kyselin teiltä jo helmikuussa neuvoja päiväuniin, mutta erilaiset kokeilut ovat tuottaneet tulosta vain hetken. Tilanne on se, että J on pahalla päällä väsymyksensä takia ja kitisee jopa sylissä, muttei malta nukkua. Lopulta kitinää on jatkunut niin kauan, että se hermostuttaa muakin ja voisin repiä hiuksia päästä yksi kerrallaan.

Harvoina, hyvinä päivinä mennään yhdessä makuuhuoneeseen, annan tutin, sekä rätin ja katsotaan YouTubesta jotakin, jota J ei edes ehdi katsomaan, kun jo nukahtaa. Painosanalla harvoina. Ehkä muutaman kerran kuussa. Yleensä Kaapo pyörii yksinään puhelimen tipahdellessa kädestäni, kun nukahtelen J:n touhutessa täysin omiaan. Tahdonko sitä? En. Tahdonko J:n oppivan siihen, että joku nukkuu päiväunilla aina vieressä? En. J:n pyöriessä väsyneenä ympäri sänkyä omat hermot kiristyvät ja tämän nukkuessa vieressäni olen lukittuna siihen paikkaan, siihen asentoon. Olisi kai syytä olla iloinen, kun nukkuu edes niin, mutta kahdeksan kuukauden jälkeen alkaa turhauttamaan se, että toisen nukkuessa olen aina, ihan aina tyhjänpanttina. Hyvänä nukutuskeinona toimii yhä auto ja rattaissakin nukutaan, mutta jälkimmäinen ei ole lempipuuhaani, sillä sekin toteutetaan useimmiten vähintään 20 minuutin huutamisella. Jokainen mulkoilee näyttäen siltä, että teen jotain väärin ja alan tuntea huonoa omatuntoa, kun huudatan poikaa, mutta kun se ei muuten nuku niin minkäs teet...

Taidan olla vähän oman tieni kulkija, sillä lapsen kasvatuksessa(kaan) en välitä "ohjekirjoista", vaan teen, kuten mielessäni parhaaksi koen. Enhän mä edes tiedä mitä unikoulu todellisuudessa on, tiedän vain meidän unikoulun. Teen asioista oman mieleni mukaan soveltaen, kunhan ne ovat vähän sinne päin ja uskon niiden toimivan. Yksi tällainen esimerkki on päiväunikoulu. Onko sellaista? En tiedä, mutta meillä on.

Olen yrittänyt toteuttaa päiväunikoulua vähän unikoulumme tavoin, mutta skippaamalla tissittelyt. Vien J:n suoraan tämän sänkyyn, annan tutin ja rätin, vedän pehmoisen soittorasian (mikä lie oikealta nimeltä? Pehmeä lelu, jota vedettäessä alkaa musiikki?) soimaan, toivottelen hyviä päiväunia ja poistun huoneesta. Alkuun meillä huudettiin kovaa ja kauan, jolloin kävin toivottamassa uudelleen hyviä päiväunia ja laitoin taas musiikin soimaan. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että sänkyyn laskiessa alkava kitinä tai itku loppuu lähes heti huoneesta poistumisen jälkeen ja J jää jumppailemaan, kunnes nukahtaa. Enää joudun käymään huoneessa korkeintaan pari kertaa ja tämän jälkeen pieni vapaa-aika on taattu.

Tässä sitä huomaa, kuinka suuri merkitys päiväunilla on ihan kaikkien kannalta. J nukkuu päiväunet ja on iloisempi, tämän ollessa iloinen äiti on iloinen ja päikkäreiden aikana saan näpyteltyä vaikka blogia, joten illalla pääsen aikaisemmin sänkyyn ja näin aamut ovat mukavia ja helppoja. Vaan saapa nähdä kauanko kestää, että päiväunet ovat jälleen nou nou... Kop kop kop vaan.

12 kommenttia

  1. ootan sun postauksii aina nii paljon vaik ei oo ees lapsii viel :) koska postaus päivärytmist ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 10:59,
      Kiva kuulla! En tiedä, meillä tehdään taas hampaita, joten päivät on vähän mitä on. Kunhan tästä tasoittuu. :)

      Poista
  2. Huudatit tai et, teet toimivalla tavalla. Huono omatunto pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 11:50,
      Niinpä kai. :) Tällä hetkellä tuntuu nimenomaan siltä, mutta se seuraava vihainen katse ja tulee taas paha mieli..

      Poista
  3. Mulla 7,5 kk vauva ja ihan sama juttu meillä ! Ei nuku päivisin millään, öisin onneksi ! En vaan pysty noihin unikouluihin ja huudattamiseen :( hyvä jos teillä auttaa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 19:14,
      Aika samoissa mennään siis, kun Juuso täyttää viiden päivän päästä 8kk! Mulla tekee myös pahaa kuunnella toisen itkua, mut kyyneleet silmissä ja hampaita purren siitä selviää. Helpottaa, kun käy toisen huoneessa vähän väliä ja pieni tietää, ettei oo yksin + ajattelee vaan koko ajan, että lopulta parempi meille kaikille. Toivottavasti teilläkin alettais pikkuhiljaa nukkumaan päivälläkin!

      Poista
  4. tuleeks tänää #tbt? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 10:39,
      En usko. En oo miettinyt mitään, enkä tahdo väkisin yrittää, kun ei ole sellainen olo just nyt. :)

      Poista
  5. teiät nähty jäkärläs !

    VastaaPoista
  6. Saa päiväunistakin valittaa, ehdottomasti. Meidän nyt jo vuosikas neito nukkui vauvana 2-3x30min päiväunia ja se kyllä söi naista!! Varsinkin kun oli myös päiväunia nukkumaton esikoinen, joka tarvitsi huomiota. Yöt onneksi nukuttiin hyvin, mutta kyllä ne päiväunetkin ja lepohetketkin vain tärkeitä on. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi K.,
      Voin vaan kuvitella mitä on kahden lapsen kanssa, kääk! Mutta joo tosiaan tärkeitä on ja niitten puutteen huomaa välittömästi.

      Kiitos paljon. :)

      Poista