21.5.2014

SAMAN KATON ALLA

Kirjoittelin teille lähes päivälleen vuosi sitten siitä, miten kuvittelisin nelijalkaisten suhtautuvan "Dinoon" ja ajattelin vähän päivittää tilannetta nyt, kun yhteiseloa on takana melkein puolisen vuotta. 

Raskaus tuntui olevan kaikkein kovin paikka Janelle ja vuosi sitten epäilin, että perheen diva olisi todella mustasukkainen J:stä, enkä uskaltaisi jättää niitä hetkeksikään kahden. Tällä hetkellä voin huokaista helpotuksesta. Yllätyksekseni huomasin, että J:n synnyttyä Janella ei ollutkaan mitään pientä vastaan, mutta sen sijaan mä olin mitä ilmeisemmin loukannut sitä pahoin olemalla parin päivän verran sairaalassa ja tuomalla mukanani "otuksen". Jane oli kyllä kiinnostunut Juusosta, muttei suostunut tulemaan lähelle, koska olin myös siinä. Makuuhuoneessa imettäessä Jane istui usein ovella katselemassa, mutta sänkyyn pyytäessä lähtikin kokonaan pois. Parissa viikossa sain anteeksi ja lopulta Cat Von J antoi periksi nukkumalla J:n vieressä aina siihen asti, että kaveri alkoi tarttumaan esineisiin ja asioihin.  Nykyään J alkaa jo olemaan sen sortin tuholainen, että Jane pysyttelee mieluusti vähän kauempana, mutta ihan hyvää pataa täällä edelleen ollaan ja tänäänkin lepäilivät vierekkäin. 


Kuten on useammankin kerran tullut mainittua, Tico vihaa lapsia ja Ticon pienestä koosta johtuen lapset rakastavat sitä - ei kovin hyvä yhtälö. Mä olisin varmaan ollut valmis lyömään pääni pantiksi siitä, että ensimmäisen kuukauden aikana Tiikeri saa pakata kimpsunsa ja kampsunsa, ja lähteä mummalle asumaan, mutta toisin kävi. J tahtoo aina vähän turhan kovin ottein silitellä koiria ja silloin mä olen myös itse silitellyt Ticoa samaan aikaan heti tilanteen huomattuani. Ainakaan toistaiseksi T ei ole osoittanut pienintäkään aikomusta käydä kiinni J:hin, vaan lähinnä katsoo mua surkealla ilmeellä toivoen samalla, että irroitan Tahmatassun tarrautuneen otteen hellävaroen. Tämän porukan tuntien näiltä voi odottaa mitä vain, joten muutos saattaa tapahtua, sillä helpotusta toistaiseksi tuo se, että karvakamuille on oma rauha, koska J ei pääse vauhdilla perään - vielä.


Voi Aapeli... Sen suhteen me ei oltu lainkaan väärässä. Apsuhan oli raskausaikana kova vahtimaan mua ja kun kävelin huonossa kunnossa vessaan, se tallusti vieressä tai perässä kerta toisena jälkeen. Se tökki paljasta masua kylmällä nenällä ja tuntui koko ajan olevan kartalla. Aapeli otti J:n kaikkein parhaiten vastaan ja on ollut alusta asti todella, todella kiinnostunut siitä, mitä vauvan kanssa tehdään. Eipä taida olla aamua, jolloin se ei olisi ollut vessassa mukana vaihtamassa vaippaa ja jos vaippa vaihdetaan olohuoneessa Aapelin ollessa muualla, se sinkoaa salamana paikalle kuullessaan teippien avautuvan. A oli ensimmäisistä vieraista asti tarkka siitä, missä sylissä J milläkin hetkellä on ja J:n itkiessä se katsoo meitä huolestuneen oloisena. Joskus Rohmu on J:stä vähän turhankin innoissaan, eikä aina ajattele, ettei voikaan mennä ihan niin lähelle makaamaan. J:n itkiessä sohvalla Aapeli saa pojan rauhoittumaan menemällä viereen ja palovaroittimen huutaessa Aapeli menee itse J:n viereen turvaan. Voin vain kuvitella, millainen parivaljakko näistä vielä kehittyy!


Kaiken kaikkiaan mä olen ainakin vielä superhuojentunut siitä, että ollaan kaikki yhä saman katon alla ja jokainen vieläpä yhtenä kappaleena (lukuun ottamatta niitä kamalia karvatuppoja, mitä J on onnistunut kiskomaan irti). Poika kasvaa vauhdilla, mutta toivon mukaan yhteiselo onnistuu jatkossakin yhtä loistavasti.

Päivittyykö ensimmäinen postaus uudessa osoitteessa vanhaan Blogloviniin? Onko jollakin jotain tiettyä juttua, josta tahtoisi ehkäpä seuraavaksi kuulla? Kaipaatteko muutosta johonkin? Lähinnä itsellenihän mä näitä kirjoittelen, mutta toki mua kiinnostaa myös, että mitä mieltä te olette ylipäätään koko blogista!

10 kommenttia

  1. bloglovin päivitty :) ja must sun blogi on ihan top kolmes !! <3 ei ol mitää mitä pitäis muuttaa mut haluisin nähä tein kotii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 00:41,
      Kiitos paljon, kiva kuulla! Voin vähän vilautella kotia, kunhan jaksan kuvata tätä. :)

      Poista
  2. Blogi oikein toimiva ja selkeö. Ootko kirjoittanut hyvistä ja huonoista hankinnoista kun äkkiä ei löytynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 07:56,
      En oo vielä. Mulla itse asiassa on luonnoksissa jo vähän listaa, joten tulossa on!

      Poista
  3. Siis aivan ihana postaus ja tilanne teillä kotona! Heti aloin haaveilemaan koirasta tähän huusholliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meriannen,
      Kiva kuulla, että pidit. :) Koirista on kyllä niin paljon iloa lapsille jo pienestä pitäen!

      Poista
  4. Ihana kissa! Mun salainen haave on oma kissa, mutta mies on niin kovin allerginen. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iina Moukola,
      Eikö vaan ookin! :) Höh... Mäkin oon eläimille allerginen, mut siedätyshoito auttanu omien suhteen.

      Poista
  5. vitsi mitä kuvia ja iiiiiiiihhhhana toi sun kuva sivussa !! <3

    VastaaPoista