14.5.2014

MUTTA MITÄ KUULUU IMETYKSELLE?

Raskausaikana en pahemmin ajatellut imetystä. En asettanut tavotteita ja tiesin vain, että tahdon yrittää, vaikken luottanut itseeni tai sen onnistumiseen. Av-mammat on aiheesta kovin kauhuissaan (esimerkiksi tämä oli heille liikaa), mutta mulle se ei ole mikään tabu: voin puhua asiasta sukulaisten, ystävien tai satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ilman häpeilyä. Miksi häpeilisin, kun kyse on niin luonnollsesta asiasta ja vauvan ravinnon saamisesta?

Sairaalassaoloaikana mulle jäi imetyksestä vähän ikävä olo, koska opin lukemaan J:tä jo parissa päivässä ja tiesin milloin pieni oli vailla ruokaa. Yli-innokas opiskelija kuitenkin tahtoi käydä sitä läpi kanssani, herätti pojan kesken unien ja käski syöttää. J:llä ei ollut nälkä, eikä siitä syystä imenyt lainkaan, joten opiskelija nappasi tissistä kiinni yrittäen samaa, kun mulla oli kuulemma väärät otteet, vaikka nimenomaan hetki sitten olin ne hoitajan kanssa opetellut. Opiskelija riisui J:n, pyöritteli käsissään ja teki kaikkensa, jotta pieni olisi kiinnostunut syömisestä, mutta turhaan. Melkein itku silmässä laittelin Aleksille viestejä kiroten ja teki mieli antaa koko imetyksen olla. Ärsyttää vieläkin.

Maito alkoi nousta kunnolla kolme päivää synnytyksen jälkeen, paikat lähes kirjaimellisesti tulvivat maidosta ja tunsin olevani meijeri. Kotona ei tullut mieleenkään lopettaa imetystä ja se sujui alusta asti hyvin, kunhan ruokki toista vain nälkäisenä. Ensimmäisen (tai ensimmäisten? En enää muista...) kuukausien aikana ongelmaksi koitui päänsärky sekä ahdistus. Mä olen tavallisesti huono juomaan vettä, mutta ensimmäisten imetyskuukausien aikaan nesteitä oli pakko saada litroja päivässä tai lähtemätön hedari oli taattu. Ahdistukseen en keksinyt syytä, enkä ehtinyt kysymään mistään apua, mutta lähes aina imettäessä henki kulki huonosti ja teki siitä ikävää. En vieläkään tiedä syytä tälle, enkä enää edes muista, milloin pääsin vaivasta eroon. Hassua, miten niin moni asia unohtuu...

Jossakin vaiheessa kevättä alkoi tuntumaan, ettei synnärille jääneet ja imetyksellä lähteen kilot ole riittävästi, joten aloin lenkkeilemään päivittäin, mutta viikossa huomasin maidon tulon vähentyneen huomattavasti ja tuntui, ettei J enää saanut tarvitsemaansa. Vähän väliä sitä huudettiin lisää ruokaa ja rintaraivareiden määrä kasvoi, joten lenkkeily loppui ja maitoa tuli taas masun täydeltä.

Välillä tulee hetkiä, jolloin harmittelen, etten täysimettänyt J:tä puoleen vuoteen asti, mutta toisaalta sitä on enää turha miettiä, enkä tiedä olisinko lopultakaan päätynyt siihen, kun toisella on ollut jo hyvää vauhtia meneillään herkkyyskausi sormiruokailua ajatellen. Tällä kertaa näin ja mahdollisella toisella kerralla ehkä sitten toisin. Mitään takarajaa en ole missään vaiheessa miettinyt, mutta haluaisin ehkä imettää 1-vuotiaaksi asti, mikäli maitoa vaan riittää ja jos ei riitä niin ei riitä - en aio ottaa siitä turhaa stressiä.

Vaikka meillä aloitettiin soseiden maistelu jo vähän ennen neljää kuukautta, ei niiden kanssa pidetä vieläkään kiirettä. Tässä vaiheessa J saisi kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi syödä lihaa ja viljoja viiden aterian verran päivässä, mutta meillä syödään kasviksia tai hedelmiä ainoastaan kerran päivässä. Imettäminen on niin luontevaa, vaivatonta ja mieleistä molemmille, etten nää syytä muuttaa toimivaa. Tästä me tykätään, tää on selkeesti se meidän juttu ja mä olen niin iloinen, että mulla on ollut mahdollisuus kokea imetys vieläpä siinä onnistuen.

Selviättekö? Vai paloiko kenties verkkokalvoille jotain maata mullistavaa?

12 kommenttia

  1. kiva kuulla sun imetyksestä, kuva ei lainkaan paha =)

    VastaaPoista
  2. Imetys on aivan ihana asia. Syövä lapsi on niin suloinen näky, näkee oikein miten toinen nauttii <3 Mua harmittaa TODELLA paljon ku ei oo kummaltakaan neidiltä riittänyt maito ku sen ensimmäisen kuukauden, alusta asti oli tosi takkuisaa imetys. Esikoisesta tein sen virheen että koin olevani tosi epäonnistunu ja huono äiti ja masennuin, ku en pystyny enää imettää mutta pakkohan se oli hyväksyä asia. Hyvin ne näyttää kasvavan korvikkeillaki. Tämän pienemmän neidin kanssa en stressannut ollenkaan asiasta koska tiesin että ei sitä vaan tule. Neiti sai jo sairaalassa enemmän pulloruokaa entäku tissiä ja osaimetin vaan pari viikkoa kunnes luovutin. Pumppaamalla sain aina hurjat 20ml/rinta! Jos sitä maitoo ei tuu nii ei sitä taikomallakaan sinne saa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri - Prinsessavalta,
      Etpä vois enempää oikeessa olla!

      Sääli, ettei sulla maitoriittänyt, muttei tosiaan kannata kokea mitään huono äiti -fiilistä siitä - korvike on ihan yhtä hyvä vaihtoehto ja pääasia on, että pienet on saanut ravintonsa. <3

      Poista
  3. Musta on hienoa ettet häpeile maailman luonnollisinta asiaa, vaikka jotkut niin tekeekin!
    ~ E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 13:04,
      Kiitos. Musta asiassa ei todellakaan ole häpeämistä. :)

      Poista
  4. Ihanat J:t <3 terkuin yks J ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanasta imetys aiheisesta tekstistä, sekä älä huoli verkkokalvoni eivät menneet piloille! Mukavaa, että joku muukin löytää rohkeuden kertoa imetyksestä kuvan kera! Näin sen kuuluis ollakkin! Mutta antaa av-mammajojen keskustella meistä vauva.fi ei välitetä siitä!

    Mukava että maitoa alkoi nousta kumminkin ja sait Juusoa imetettyä juuri sen aikaa mikä tuntui hyvälle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju-Liina Soivia,
      Haha, hyvä juttu. :D Joo mä huomasinkin tilastojen kautta, että siellä oli taas jauhettu, mutta antaa tosiaan puhua!

      Poista
  6. Mulla ei imetys lähtenyt käyntiin sairaalassa eikä kotin päästessäkään. Mä en vaan jotenkaan osaa imettää. Mä en saa hyvää asentoa, vauva hermostuu nälissään kun se menee vain kamalaksi säätämiseksi. Siinä itkee äiti sekä lapsi eikä se saa niin olla. Maitoa ei tule tarpeeksi ja joudun kuitenkin antamaan lisäksi korviketta. Nyt oon kokonaan lopettanut tissistä antamisen. Pumppaan maitoa minkä kerkeän/ jaksan mutta pääsääntöisesti vauva syö korviketta. Ja tosiaan, meidän vauva vasta 3 viikkoa vanha. Mutta kaikilla se ei onnistu ja pääasia on että vauva kasvaa! Mäkään en sitä häpeile etten pysty imettämään vaikka moni asiasta tuomitseekin nykyään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosa,
      Joo kuten sanoit, pääasia, että vauva kasvaa! Hyvä, ettet koe olevas mitenkään epäonnistunut, vaikkei imettäminen onnistunutkaan ja uskallat vielä siitä sanoa, vaikka jotku on niin kovin kriittisiä korvikkeen suhteen. <3

      Poista