10.5.2014

HOP HOP DÄPÄDÄPÄ HOP HOP HUI

Kuusi uintikertaa on nyt takana (tai piti olla, kunnes bikinien yläosa sanoi räks.), vielä kolme edessä ja J:stä on pikkuhiljaa kehkeytymässä varsinainen uintimaisteri. Mä olen tosi ennakkoluuloinen kaikkea ryhmässä toimimista kohtaan, joten vauvauinnissa käynti ei todellakaan kuulunut To do -listalleni. En kuitenkaan tahdo kahilta lastani neljän seinän sisälle vaan mieluusti vien tyyppiä sosiaalisoitumaan, joten miniminun vuoksi tämäkin. Häpeäkseni myönnän jälleen kerran olleeni väärässä ja ennakkoluulojen osottautuneen turhiksi, sillä meillä on kuin onkin ollut mukavaa!

Meidän ryhmässä on noin kymmenisen perhettä ja uskokaa tai älkää, mutta jopa minä, antisosiaalisen ihmisen perikuva olen saanut suuni auki pukuhuoneessa ja joskus vieläpä täysin omasta aloitteesta! Huh. Mutta kuten sanottua, J:n tähden vaikka sitten läpi harmaan kiven. Toivottavasti edes kypärä päässä. Anyway, ei meidän uinnit rajoitu pelkästään pukukopissa jauhamiseen vaan ollaanpa sinne altaaseenkin päästy pienestä (okei, okei... suuresta) väsymyksestä huolimatta. Uinti nimittäin alkaa "jo" kello yhdeksän ja normaalisti me saatettaisiin vetää unta kalloon vielä parikin tuntia sen jälkeen. J yllättää jaksamisellaan joka kerta, mutta lähdetään aina loppulaulun alettua pois, jotta vältytään väsyhuudolta. Ja takaisin aiheeseen...

Kuvittelin, että vauvauinnissa seistäisiin tyhmänä piirissä ja laulettaisiin idioottilauluja koko puolituntisen ajan, mutta todellisuudessahan se on aivan muuta. Jokaisella kerralla ollaan aloitettu tutulla "Aamu on alkanut, sängystä pois" -laululeikillä piirissä ja joillain kerroilla käyty myös laulun avulla läpi, minkä nimisiä vauvoja onkaan paikalla. Näiden lisäksi meillä saattaa olla välissä jokin leikki ja loppulaulu, mutta vastoin mun kuvitelmiani, muuten ollaan ns. vapaita ja saadaan uittaa vauvoja ympäri allasta, tutkia erilaisia leluja ja harjoitella yhdessä läpikäytyjä asioita. 

Harjoituksina ovat olleet erilaiset asennot, joissa vauvaa voi uittaa, kannutus sekä sen seuraava vaihe, sukeltaminen. Sukellus taisi olla meidän molempien Onks pakko, jos ei taho -listalla ja siitä puhuttaessa mulkoiltiin toisiamme joopa joo - ilmeellä. Lasten (ja vanhemmista ainakin meidän) onneksi sukellusharjoitukset aloitettiin rauhallisesti kannutuksella (= kauhalla vettä niskasta kohti otsaa), eikä koko homma lopulta tuntunutkaan enää lainkaan pahalta. Hyvä me ja hyvä J!

Ensimmäiset kerrat J oli vähän H. Moilasena, mutta pikkuhiljaa sitä on alkanut tottumaan ja nykyään poika uskaltaa jo jutella uinnin aikana, potkii kovin veden alla ja läpsyttelee käsillä pinnalla. Uinnin jälkeiset pukuhuonetsembalot ovat myös varsin hauskoja, kun vauvat makoilevat hoitopöydällä vierekkäin, hapuilevat toistensa käsiä ja vaihtavat hymyjä viimeisillä voimillaan, vaikka on hetkeä ennen J meinasi nukahtaa altaaseen. Ihanat pienet! 

Hoitopöydästä tulikin vielä mieleen, että täytyy lopuksi mainita siitä, että Impivaaran uimahalli ansaitsee ehdottomasti kiitosta siitä, miten helpoksi pukuhuoneessa oleminen on tehty! En tiedä, onko jokaisessa uimahallissa näin, mutta Impivaarassa vauvauintilaisille on ihan oma ryhmäpukuhuone, jossa on molemmin puolin huonetta hoitopöydät, johon mahtuu kaksi - kolme vauvaa kerralla. Pesutiloista löytyy pari Bumboa niitä tarvitseville ja itse uiminen tapahtuu suljetussa tilassa verhon takana, joten vauvoilla on oma rauha, eikä ympärillä oleva hälinä vaikuta viihtyvyyteen. Kiitos siis tästä, arvostan!

*Kuva poistettu, enkä jaksa etsiä uutta aiheeseen sopivaa.*

4 kommenttia

  1. Kiitos tästä. Epäilin uimista, mutta ehkä mekin sitten menemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 17:52,
      Kiva, jos postaus sai mielen muuttumaan. Suosittelen!

      Poista
  2. ihanaa ekaa äitienpäivää jassu<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 07:50,
      Apua, kuka mua vielä kutsuu Jassuks? :D Kiitos. :)

      Poista