27.4.2014

VILKKAAT VIISI KUUKAUTTA

Apua. Tämän postauksen jälkeen seuraava postaus kasvun ja kehityksen osalta onkin sitten jo puolivuotispostaus! Sitten enää toinen samanlainen rundi ja ollaankin vuoden ikäisiä. Tässähän ihan herkistyy... Onneksi vielä on kuukausi aikaa ja nyt keskitytään tähän viiden kuukauden ikäiseen J:hin.

Itkuisempi kausi on vihdoin ohi (*koputtaa puuta*), ja hymyileväinen ja nauravainen, pieni, puhelias poika on taas talossa. Isimies on viikot töissä, joten loppuviikosta kylään saapuu helposti Känkkäränkkä, koska äidin nassu alkaa jo tökkimään. Pieniä loppuviikon Känkkäränkkiä lukuun ottamatta J on melkoinen vekkuli ja räkättää milloin millekin asialle saaden myös ympärillä pyörivät ihmiset nauramaan. Pikkumies on oikea hurmuri.

Viime kerralla hehkutin, kuinka J alkoi yllättäen viihtymään myös lattialla ja samalla kannattelemaan päätään huomattavasti vahvemmin. Viihtyminen on vain lisääntynyt (etenkin, jos saa olla alasti - isänsä poika), eikä poika kaipaa enää ihan niin paljoa seuraa, vaikka huomionkipeä onkin. Huomionkipeys ilmenee meillä nykyään "yskimisellä", jolloin J yksii ja köhii minkä kerkiää. Kun käännän pääni kohti J:tä, silmäpari tapittaa jo takaisin, yskiminen loppuu seinään ja vaihtuu maailman valloittavimpaan hymyyn. Taitaa tietää jo pienestä pitäen, mistä naurusta vetää äitiä. Myös pään kannattelu on vain parantunut ja parantunut, ja pieni vauva tuntuu jo niin isolta pojalta, kun niskaa ei tarvitse olla enää tukemassa.

Viimeksi kirjoitin teille lauseen "Ympäri ei siis vielä mennä, mutta eiköhän senkin aika tule ennemmin tai myöhemmin" ja tiedättekö mitä!? Jos en olisi kirjoittanut postausta valmiiksi 26. päivä vaan tuttuun tapaan 27. päivä niin olisin saanut lisätä tietoihin myös, että neljän kuukauden ikäinen J osaa kääntyä vatsalta selälleen! J viisi kuukautta tekee sen vaihtelevalla menestyksellä, mutta pelkästään vahinkoja ne eivät ole. Selältä vatsalleen ei vielä käännytä, mutta kyljelle kellahdetaan jo hienosti - käsi vain sattuu olemaan ikävästi alla.

J:stä on tulossa kovaa vauhtia oikea tuholainen ja nykyään meillä yritetäänkin repiä kaikki palasiksi. Toinen ähisee ja puhisee naama punaisena ja koittaa repiä tutin rengasta/ketun häntää/kirjan jalkaa irti, mutta lopputuloksena on ainoastaan itku. Itkuisuutta aiheuttaa myös vielä vähän hallitsematon kroppa: Halu liikkua olisi valtava, mutta kun ei niin ei. Helpotusta kuitenkin alkaa tuoda se, että ryömimisen sijaan J pääsee liikkumaan selällään eteenpäin.

Hampaiden tekemisessä J ei säästele aikaa vaan toinen hammas puhkesi läpi jo neljän kuukauden ja yhden viikon ikäisenä. Kutiavien ikenien takia suuhun eksyy yhä yhtä sun toista (ja kuten kuvasta voitte huomata, myös mm. pöytä), mutta peukalo on nykyään jo so last season ja tilalle on vaihtunut varpaat. Päivästä toiseen kaveri jaksaa venytellä kippurassa ja naureskelee, jos pienet tassut yltävät suuhun asti.

Jon kuukauden aikana kiinnostunut todella paljon erilaisista materiaaleista ja muuttuvista, epätasaisista pinnoista, ja tunnustelee niitä käsillään. Erityisen kivoja tuntuvat tällä hetkellä olevan sohvan kangas, farkut , pinnasängyn pinnat sekä kaukosäädin. En tiedä, onko sattumalla osuutta asiaan vai onko tyyppi myös oppinut matkimaan tunnustellessaan pintoja. Jos raavin sohvan kangasta, J raapii perässä, eikä kyse ole kerrasta tai parista vaan tämä tapahtuu lähes aina. Myös paljaan ihon läpsyttely on hassun hauskaa.

Vaatteina toimii pääasiassa 62/68 koon vaatteet ja vaippakaapista löytyy Liberoa sekä Pampersin Baby-dry -vaippoja, kumpiakin 4-koossa. 

Kuten jo mainitsinkin, itkuisuus on toistaiseksi vähentynyt sen toisen hampaan puhjettua ja sen myötä myös yöt ovat vähän iisimpiä. Mä olen kuitenkin niin väsynyt, että jossakin vaiheessa en enää jaksa nostaa J:tä takaisin omaan sänkyyn, vaan nukahdan itsekin parissa minuutissa uudelleen, joten siitä syystä J on nukkunut suosiolla ihan illasta asti meidän kanssa, mutta nyt koitetaan taas opetella siihen omaan pinnikseen. Toinen vaan on niin kovin liikkuvainen tapaus, ettei malttaisi iltaisinkaan rauhoittua ja jalat potkivat jatkuvasti. Mitään tiettyjä syömisaikoja ei öisin noudateta, mutta iltapesuille mennään kahdeksan maissa ja sänkyyn puoli yhdeksän - yhdeksän. Yöherätyksiä on useimmiten enää kahdesta neljään kertaan. Päiväunet... No niistä kerrotaan joskus, kun tapahtuu muutosta..

Peruna- ja porkkanasoseet ovat maistuneet J:lle hyvin, joten parisen viikkoa sitten lisättiin listaan myös parsa- ja kukkakaali (joista jälkimmäinen maistuu äidillekin!). Parsakaali ei ole herkkua, vaan aiheuttaa lähinnä yökkäily ja se on siis jäänyt vähemmälle, mutta tarkoituksena olisi lisätä joukkoon myös jotakin muuta. Soseita maistellaan 1 - 2 kertaa päivässä vaihtelevin määrin ja seuraavaksi ajattelin koittaa, millaisella halulla kaveri vetää esimerkiksi päärynää. Soseiden lisäksi ollaan alettu sormiruokailemaan. Mitään ei vielä lähde irti, mutta imeskellessä on varmasti päästy jo vähän kurkun ja porkkanan makuun.

Ihanan utelias ja uutta oppiva J. Mihin aika häviää?

6 kommenttia

  1. Hui kun aika on mennyt nopeaa, juurihan Juuso syntyi :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atina,
      No älä muuta sano! Ihan uskomatonta!

      Poista
  2. älyttömän ihania kuvia <3

    VastaaPoista
  3. KÄÄK! En kestä tuota ylintä kuvaa! <3

    VastaaPoista