23.3.2014

UNIVELKAPUURON PORINAA

Terve ja heipä hei täältä true-bloggaajien vaaleanpunaisesta kuplasta, jossa päivitetään blogia vähintään viidesti viikossa, syödään brunsseja harva se päivä ja itse kirjoittaja laittautuu jopa kotipäivinä! Todellisuudessahan tämän vuoden postaukset voidaan varmaankin laskea kahden käden sormilla, perjantaina söin aamupalani 20:00 jälkeen ja ripsiväriputeloni taisin avata viimeksi tammikuussa. Allekirjoittanut näyttää skidisti zombilta ja hädin tuskin muistaa nimeänsä, mutta mistäkö tämä johtuu? No, minäpä kerron...

Noin 22:00 - Iltapesut on tehty ja siirrytään makuuhuoneeseen vielä iltapalalle.

22:23 - Syöminen loppuu ja J on nukahtanut. Vierestä kuuluu tasainen tuhina, odotan hetken ja lasken pojan omaan sänkyyn. Pinnasängystä kuuluu syvä huokaus ja tuhina jatkuu.

01:26 - Herään pinnasängyssä levottomasti pyörivään ja hieman ääntelehtivään tyyppiin. Tiedän, että on ensimmäisen tankkauksen aika. Aleksi ei ole vielä tullut nukkumaan ja väsyneenä kaivan J:n viereeni. Noin viiden minuutin tankkaus on pian ohi ja unet jatkuvat.

02:47 - J kääntelehtii ja vääntelehtii taas levottomana sängyssä. Käyn vessassa ja sillä aikaa levottomuus on muuttunut itkuksi. Puoliunessa otan pojan syömään, vaikka tarkoituksena oli ottaa vain syliin. Havahdun pian ja päätän siirtää J:n taas omaan sänkyynsä. Ei perhepetiä, ei tänäkin yönä. J on levoton. Jalat käy, kädet huitovat ja pää pyörii. Pujotan käden pinnojen välistä sänkyyn ja koitan ottaa pienestä tassusta kiinni saadakseni J:n rauhoittumaan. Ei auta. Nukahdan toinen käsi pinnasängyssä.

03:13 - Herään pieneen kitinään ja mielessä pyörii yksi ainoa sana: taas. Silittely ei auta, kädestä kiinni pitäminen ei auta. Otan syliin, laitan tutin suuhun ja peittelen varovasti rätillä. Istun sängyn laidalla ja heijaan, kahden minuutin päästä on hiljaista. Nukkuu. Istun yhä sängyn laidalla silmät lähes kiinni, enkä enää muista monettako yötä siinä kökötän. Uskomatonta, että vielä jokin aikaa sitten sama henkilö saattoi nukkua yhdeksän tuntia ilman ainuttakaan herätystä. Itkettää ja väsyttää niin, että heijaan miltei itsenikin uneen.

03:29 - Havahdu istumasta J yhä sylissäni. Silmät ristissä päätän yrittää laskea toista jälleen pinnasänkyyn. Kädet huitovat hetken aikaa, kunnes tulee täysin hiljaista. Hivuttaudun varovasti sänkyyn ja vedän peiton päälleni.

03:30 - Tutti tippuu ja pää alkaa pyörimään. Pienet kädet ja jalat sätkivät sinne tänne. Nukkuisit rakkaani.

03:34 - Hiljaista. Ahdistaa ajatus siitä, että kolmen - neljän tunnin päästä olisi tarkoitus käydä koirien kanssa edes pikaisesti ulkona. Pyykitkin on toista päivää kuivausrummussa ja lattiat pitäisi mopata. Väsyttää niin, että oksettaa.

04:41 - Uni ei löytänytkään enää luokseni. Nyyhkytystä pinnasängystä. Ei hiljene. Otan syliin ja tarjoan tuttia, mutta hapuilusta päätellen nälkä vaivaa. Otan viereen ja vedän molempien päälle peittoa.

04:56 - Nukahtaa. Viimeiset kaksi (tai kolme tai neljä tai...?) yötä olen nukkunut kyljelläni 30 senttiä leveässä tilassa kasvot pinnasängyn pinnoihin painautuneena ja J kiinni selässä (ja hiuksissa). Sama toistuu taas. En enää jaksa siirtää pientä omaan sänkyyn, joten tyydyn vetämään pinnistä lähemmäs pysyäkseni edes sängyssä.

06:46 - Ihanaa! Herään siihen, kun joku kutittelee pienillä sormilla selkää ja etsii mitä luultavammin tissiä, enkä muista, milloin olisin viimeksi nukkunut lähes pari tuntia putkeen!! Vaihdetaan J:n kanssa puolia ja aletaan syömään.

06:53 - Ja unet jatkuvat.

07:22 - Omat uneni loppuvat lyhyeen, sillä muistan koirat, joiden kanssa on pian hipsittävä pihalle ja tahdon myös suihkuun ihan rauhassa. Päässä soi jostain JVG:n biisistä kohta "Aamul taas ihan hirvee hedari..." - no jep, tuntuu kuolemalta. Jumitusta.

07:56 - Pari juttua blogin puolelle muistiin. Jumitusta.

08:14 - Jumitusta.

08:30 - Jumitusta.

08:34 - Ulos. Väsyttää niin, että oksettaa.

Viime yö oli aika iisi verrattuna moniin muihin öihin, jolloin olen saattanut istua kolme tuntia sängyn laidalla J sylissä ja silti ehtinyt heräämään kymmenestä viiteentoista kertaan. Tuntuu myös tyhmältä valittaa, kun omat yöt ovat varmasti luksusta verrattuna monen muun yöhön, mutta nämä yöt + kodin järjestyksessä pitäminen + yhden takiaisen jatkuva viihdyttäminen saisi luultavasti yhden jos toisen supermutsin väsähtämään, joten onko se ihme, jos en J:n mennessä nukkumaan jaksakaan raahautua enää pois makuuhuoneesta viettämään omaa aikaa? Tällä hetkellä kaikki tuntuu kamalalta, mutta hymy nousee jopa tämän zombin kasvoille viimeistään siinä vaiheessa, kun makuuhuoneesta alkaa kuulua nyyhkytystä tai iloista juttelua, ja sinne mennessä nään maailman ihanimman näyn. 

6 kommenttia

  1. Voi ei, kuulostaa raskaalta.. Me ei olla jouduttu valvomaan Adeliinan takia oikeestaan koskaan. Pahin on varmaan semmonen yö, et oon ollu pari tuntii puoliks hereil ku joutunu koko aja nousta hyssyttää tai laittaa tuttii. Ja sillon on hermo kireel ja kaikki huonosti, siis mulla. 8-9 kk ikäsenä jätettiin tutti pois ni nukahtaminen ja yöt rauhottu huomattavasti.

    Mä luen aina kauhul tämmösii juttuja ku voin vaan kuvitella miten koomas mä olisin, en tiiä miten jaksaisin :'D

    Ei nyt kauheen lohduttava kommentti varmaan ollu, mut eiköhän toi oo vaan joku vaihe, kyllä ne yöt varmaan parin viikon päästä rauhottuu taas :) jaksamisia <3 ps. Juuso on hirmu suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. janinamariann,
      Kiitos paljon. <3

      Juuson ollessa pienempi meilläkin oli noita öitä, jollon tuttia sai laittaa jatkuvasti, mut nykyään nukkuu paljon enemmän ilman tuttia niin ei oo enää sitä ongelmaa. :) Ja tosiaan eiköhän tääkin oo vaan joku vaihe - en tiedä johtuiskohan vaikka noista tulevista hampaista.

      Poista
  2. voisihan se isäkin osallistua noihin valvomisiin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 10:26,
      Juuso saa huutaa kurkku suorana ennen kun Aleksi edes herää ja mulla menis myös oma aikani sen herättelyssä, jollon oisin itsekin jo paljon virkeempi...

      Poista
  3. Anonyymi5/4/14 23:30

    Meilläkin mä hoidin yösyötöt silloin kun tyty oli vauva. Mies kun tiesi ettei häneltä sitä maitoa heru niin ei edes yöllä herännyt vauvan itkuihin. Imetin siis enkä olis jaksanu mitään pullorumpaa kun ei pakko ollut. Meillä syötiin aika pitkään 2-3 tunnin välein mut kyl se on jo aika pitkä aika nukkua putkee :) toivotaan että hammaskivut loppuis ja saisitte nukkua. :) ootko mitään särkylääkettä antanut yötä vasten?
    -merkkierkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 23:30,
      Voi vitsit, oon täysin unohtanu sun kommentin!! Ainakaan vielä ei olla annettu särkylääkettä ja täällä sama homma pullotuksen kanssa. Imetys vaan tuntuu niin paljon helpommalta. :)

      Tällä hetkellä Juuso nukkuu pitkästä aikaa meidän sängyssä illasta alkaen, yhtenäistä unta takana melkein 7h ja vielä jatkuu!

      Poista