31.3.2014

SPACE BOUND

Space bound. Yksi WhatsApp-viesti, muutama hassu rivi tekstiä vieraalla kielellä (jota en tunnetustikaan ymmärrä) ja lumivyöry lähti liikkeelle. Ensimmäinen (ja ainoa) jees biisi Eminemiltä. Biisi, joka saa samaan aikaan hymyn huulille ja mielen haikeaksi. Biisi, joka meinasi lopulta tuhota niin paljon.

Niihin aikoihin laihdutin. Olin ehkä toista päivää syömättä ja päätin tuttuun tapaan lähteä viiden kilometrin juoksulenkille herättyäni - syömättä ja juomatta totta kai. Sinä aamuna olo oli tavallista oudompi ja lenkki otti lujille heti alkuvaiheessa. Olin tarkoituksella lähtenyt pois Aleksin ruokatunnin ajaksi, koska ei kiinnostanut nähdä. Puhelin soi ja soi, joten sammutin sen ja ärsyyntyneenä lisäsin vauhtia. Maassa oli vielä lunta, mutta aurinko paistoi kirkkaasti vasten kasvoja. Kuumuudesta, väsymyksestä ja nälästä huolimatta oli pakko juosta. Oksensin pariin kertaan tienpenkalle ja vihdoin kotiin päästyäni olo oli kamalampi kuin yhdenkään krapulan aikana. Makoilin vessan lattialla täristen ja oksentaen, vatsassa tuntui järkyttävältä. Pakonomainen lenkkeily loppui kuin seinään. Teki mieli jatkaa, mutta jossain syvällä joku hoki "ei enää".

29.3. oli kulunut muutama päivä lenkistä ja piti viettää Aleksin isän synttäreitä, mutta tahdoin omaa aikaa ja päätin lähteä Miran kanssa leffaan. A halusi välttämättä heittää mut Turkuun, joten ajettiin Miran kautta ja mentiin äidin luo odottelemaan leffan alkua. Leffa, Mama, loppui noin yhdentoista aikoihin. Aleksilla oli viesteistä päätellen kova meno päällä ja viesti viestiltä (koko ajan epäselvempiä) vitutuskäyrä nousi ja tuli lopulta huippuunsa. Jaksaminen tuli tiensä päähän ja kaikki oli yhdentekevää, joten Miran kanssa päätettiin etsiä kyyti Kyröön ja yhteistuumin Paten kanssa yritettiin puhua ihmisiä ympäri hakemaan meitä. Tarkoituksena oli vetää päät täyteen, vaikken ollut juonut enää 1,5 vuoteen. Ei löytynyt kuskia, vaikka aina ennen oli ollut vähintään yksi. Aina tähän tekstiin asti äiti luuli Aleksin hakeneen mut elokuvan jälkeen kotiin, mutta terveisiä vaan: todellisuudessa mentiin Miran kanssa nukkumaan sun sohvalle.

30.3. olo oli sanoinkuvailematon, vaikken edeltävänä iltana juonut tippaakaan. Yritin katsoa telkkarista jotain lasten leffaa, muistaakseni Nemoa etsimässä tai Hain tarinaa, mutta olo oli etova ja sain jatkuvasti raahautua lattiaa pitkin vessaan. Olin jo ilmoittanut A:lle etten tiedä missä aion mennä, mutta kotiin en vielä tule. Vaihtoehtoja ei annettu vaan muutaman tunnin sisällä Aleksi jo odottikin meitä alhaalla. A oli jo parin viikon ajan hokenut mun olevan raskaana, mutten hetkeäkään uskonut siihen. Menkoilla oli tapana alkaa muutaman päivän sisällä raskaustestin tekemisestä, joten haettiin kotimatkalla sellainen. Vietiin Mira kotiin ja Aleksin käydessä kaupassa itse yökkäilin parkkipaikalla. Muistikuvat päivästä päättyvät Vintalan oksettavaan mäkeen.

31.3. eli päivälleen vuosi sitten meidän piti mennä Aleksin sukulaisten kesken syömään. Olin kuitenkin sen verran suuri uloke otsassa (yllätys?), että päätin jäädä edelleen etovan oloni kanssa kotiin lepäilemään. Ajattelin ottaa pitkän kuuman suihkun, tein sen ostamani raskaustestin ja menin norkoilemaan takaovelle sillä välin, kun koirat tekivät tarpeitaan. Näin kuitenkin mamman kävelevän hetken kuluttua ohi, enkä jaksanut yhtään ylimääräistä hälinää, joten pyysin koirat nopeasti sisälle ja suuntasin kohti suihkua. Olin jo täysin unohtanut testin ja sydän pomppasi kurkkuun, kun avasin kylppärin oven. Kaksi viivaa. Itkin hysteerisenä ja kävelin ympäri kämppää koirat perässäni. Tiesin syyn lenkkeilyn loppumiselle ja sille, miksei kuskeja löytynyt, tiesin miksi elokuvan nimi oli Mama. Saatan kuulostaa hullulta, mutta jossain joku tiesi pitää huolta siitä pienestä ihmeestä, josta mulla itselläni ei vielä ollut tietoa. Se päivä oli todellinen space bound tuntemattomaan, eikä hetkeäkään ole kaduttanut. Silloin syttyi maailman suurin rakkaus. Päivälleen vuosi sitten.

20 kommenttia

  1. kiitos postauksesta, sai lukea itkien.

    VastaaPoista
  2. Meijän pikku prinsessalla on tänään 1v synttärit, oon koko aamun pidätelly itkua ja nyt mä sit purskahdin ku luin noi vikat lauseet! :'D ''Silloin syttyi maailman suurin rakkaus. Päivälleen vuosi sitten.'' Ihanasti sanottu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. janinamariann,
      Voi eiiii. :D Kiitos paljon ja onnea teidän tytölle! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Laura // Tehtävänimikkeenä Äiti.,
      Kiitän!

      Poista
  4. <3

    T.korinna

    VastaaPoista
  5. oi! meillä vietettiin tasan vuosi sitten ristiäisiä!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi2/4/14 17:34

    Heei mä oon kans syntyny toukokuussa -93, meillä on viime marraskuussa syntyny poika ja asutaan Turussa, tois pual jokkee! Hauska sattuma :)

    VastaaPoista
  7. Viimeinen kappale sai kylmät väreet aikaan.. vau. Hieno postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora,
      Ja tämä kommentti kyyneleet silmiin. Kiitos ja kumarrus!

      Poista