3.3.2014

MITÄ JÄBÄ DUUNAA?

Voi rakkaus - niin kovin nopeasti kehittyvä sellainen. Pidemmittä puheitta, J kolme kuukautta...

On pääasiassa iloinen ja juttelevainen, mutta vaatii myös todella paljon seuraa. 2kk-neuvolassa sanottiin, että vauvat alkavat yleensä parin kuukauden jälkeen viihtymään enemmän itsekseen, mutta meillä vaaditaan läsnäoloa ja juttukaveria entistä enemmän. Tällä hetkellä on myös meneillään hieman tavallista itkuisempi kausi, eikä itkulle ole toistaiseksi löydetty syytä. Eilen huomattiin alaikenen kuultavan enemmän kuin ennen ja pieni, vaalea läntti on tullut entistä paremmin esiin, sillä nyt jopa minä huomaan sen. En tiedä, onko ikenen kuultavuus sattumaa vai tekeekö tyyppi todellakin jo hampaita, mutta se selvinee viikkojen kuluessa. Juuson ollessa hyvällä tuulella sitä ei voi olla huomaamatta (saati sitten kuulematta...), koska J:n suu käy papupadan lailla.

Viimeisen kuukauden aikana on myös opittu erilaisia asioita, kuten kiljuminen. Kiljuminen tulee tehdä mahdollisimman kovalla volyymilla, jotta äidin ja isin korvat menevät lukkoon, kissa luikkii puuhunsa ja koira katsoo hämmentyneenä. Kiljuminen on kivaa.

Suloisin opittu asia on ääneen nauraminen. Ensimmäiset kikatukset tuli hypyttämällä toista ylös ja alas, ja toistelemalla suhisevalla ässällä sanaa Gugu-pissis. Nykyään hauskimmat asiat taitaa olla masun "syöminen" ja "rouskuttaminen", ääntelyiden matkiminen ja se kun nostetaan hitaasti käsistä kiinni pitäen makuulta istumaan. Sydän pakahtuu siihen räkättämiseen!

Viihtyvyyden kanssa on ajoittain ollut ongelmia, joten tyyppi ei erityisemmin ole viihtynyt lattialla ja siitä syystä pelkäsinkin kehitystä (tai sen puutetta) pään kannattelun suhteen. Poika kannatteli kyllä hienosti päätään sylissä ollessa, vaikka nokkimista on edelleenkin, mutta leikkimatolla touhu oli täysin toivotonta, sillä toinen vain itki otsa tai poski lattiassa. Masulla oleminen ei vieläkään kuulu top-listalle, mutta pää nousee jo huomattavasti paremmin. Seuraavaksi saakin pelätä, miten käy kääntymisen kanssa, mutta luultavasti sekin huoli osoittautuu ennemmin tai myöhemmin turhaksi.

Myös uusi,  ei-niin-mukava, opittu taito on käsien löytäminen. Löytämisessä itsessään ei ole mitään vikaa, mutta kummasti ne kädet löytävät jatkuvasti tiensä suuhun. Ja sitten koiraan. Ja suuhun. Ja koiraan. Ja suuhun. Voitte arvata montako kertaa päivässä niitä karvoja kaivellaan pois kuolaisista käsistä ja suusta... Aika monta! Tästäkin taidosta saa kuitenkin olla hirvittävän ylpeä ja käsien löytämisen myötä. J on myös oppinut tarttumaan asioihin. Jopa siihen koiraan. J roikkuu koirassa, rätissä, leuluissa, tutissa, vaatteissa, puhelimessa, hiuksissa - oikeastaan ihan missä vain, mihin nyt sattuu kätensä saamaan. Parin päivän sisällä jalatkin ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja viimeksi tänään oli kova yritys saada sukkaa pois jalasta. Kohta meillä siis ollaan jatkuvasti ilman sukkia, mutta onneksi kesä on jo tuloillaan.

Sen lisäksi, että J on alkanut seurailemaan käsiään ja löytänyt jalkansa, on myös ympärillä pyöriviä ja hyöriviä asioita tullut seurattua tarkemmin. Eniten seurattu asia täällä taitaa olla Aapeli tai sohvan selkänojalla (ja mun päälläni...) kiipeilevä Jane. Pikku-Gugu jaksaa tuijotella vaikka ja kuinka Apsua, joka heiluttelee vieressä häntää, ravaa ohi ja leikkii. 2kk-postauksen jälkeen utelias silmäpari on löytänyt myös Ticon, mutta Aapeli on koirista selkeästi se kiinnostavampi. 

Ympärillä olevat ihmisetkin ovat kovin kiinnostavia, mutta vierastaminen on tullut jo kuvioihin ja tällä hetkellä J vierastaa oikeastaan kaikkia muita ihmisiä paitsi meitä kahta ja mun äitiä, mummuaan.

Kolmen kuukauden ikäinen J käyttää Liberon 3-koon vaippoja ja pukeutuu 56/62 koon vaatteisiin, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta (50/56 housut liian isot, 68 body sopiva). 

J nukkuu jokaisen yönsä omassa sängyssä, meidän sängyn vieressä. Nukkumaanmenoajassa pyritään olemaan melko tarkkoja, sillä ennen kymmentä ja yhdentoista jälkeen aloitetut unet tarkoittavat huonosti nukuttua yötä. Unten alettua kello 22 - 23 ne kestävät useimmiten aamuun (noin 07 - 09) asti ja jatkuvat pienen tankkauksen jälkeen parin tunnin ajan (= herätys 09 - 11). Päiväunet sujuvat yhä vähän niin ja näin, mutta ehkä vähän paremmin kuin kuukausi sitten. Vaunuilu ja autoilu ovat yhä paras tapa saada J nukkumaan, mutta myös pehmeässä vaunukopassa keinuttaminen ja rätti silmillä nukkuminen on tuottanut tuloksia muutamaan otteeseen, kiitos vaan vinkeistä! "Riippuvuus"varoituksesta huolimatta päätettiin kokeilla myös koliikkikeinua, joka onkin  J:n mielestä oikeinkin hauska laite ja onpa siinäkin saatu otettua pieniä nokosia.

Toistaiseksi meillä kasvetaan ainoastaan rintamaidolla. Nykyään suositellaan imettämään vähintään puolivuotiaaksi asti, jos kasvu vain on riittävää, mutta luulen, että meillä aloitetaan erilaisten soseiden maistelu tässä kolmen - neljän kuukauden iässä, vaikkei varsinaista tarvetta vielä olekaan. J syö päivisin noin 5 - 20 minuutin pätkiä ja masun täyttyessä alkaa kunnon virnuilu ja maailma iloisin, pieni jokeltelu - ja sydän pakahtuu taas. Iltaisin sitten tankataan kunnolla, jotta jaksetaan taas yön yli seuraavaan aamuun.

Kaiken kaikkiaan J siis on tyytyväinen kaveri, vaikka melkoinen sylivauva ja seuraa vaativa edelleen onkin, mutta ehkä on vain tullut äitiinsä. Nimimerkki: Janna, parin kuukauden kuluttua 21 vuotta, köllötteli 1,5 viikkoa sitten ruokalevolla isin vieressä.  Heh.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti