27.3.2014

MINÄ SINUA VAAN

Ihan älytöntä. Pieni lattialla pyörivä tyyppi on asunut meillä jo neljä kuukautta! Muutaman päivän päästä on tasan vuosi siitä, kun plussa ilmestyi testiin. Milloin siitä ministä kasvoi tällainen papupata? Ja onko se oikeasti ollut joskus kymmenen senttiä lyhyempi? Miten siitä tuli näin ehjä, kokonainen ihminen? Ja millainen se J tällä hetkellä sitten on?

J neljä kuukauta on puhelias ja iloinen kaveri, mutta tällä hetkellä menossa on itkuisempi kausi, jonka syy selvinee myöhemmin. Yksin oleminen on mälsää, eikä J tunnu viihtyvän vieläkään kovin hyvin ellei ole jatkuvaa juttuseuraa. Myös makuullaan ja paikoillaan oleminen nyppii, ja tyypillä olisi jo kova tahto mennä. Itkuisuudesta huolimatta murunen on helppo saada hyvälle tuulelle ja hauskimpia asioita taitaa olla kutitus, hypyttäminen ja peilin edessä lauleskelu. 

Kovin suuria muutoksia oppimisen suhteen ei ole kuukaudessa tapahtunut, mutta eilen meillä kannateltiin päätä ihan kunnolla ja vieläpä ensimmäistä kertaa ilman pienintäkään itkua! Pään kannattelu ja ylipäätään vatsallaan oleminen on ollut J:lle ehdottomasti ikävintä puuhaa, mutta ilmeisesti tähän on nyt iän myötä tulossa muutos. Äiti sai eilen olla niin ylpeä, että kuvaa katsoessa hymy nousee vieläkin korviin.

Nykyään meillä myös hahmotetaan huomattavasti selkeämmin mistä suunnasta ääni tulee ja näkökenttä on laajentunut paljon kauemmas (jos näin voi sanoa...). J saattaa leikkiä sohvan kulmassa leikkejään ja olohuoneen ovelta huhuillessa pää kääntyy äänen suuntaan.

Kuten jo mainitsinkin, viihtyvyys on ollut vähän niin ja näin, joten lattialla on ollut aivan liian vähän. Eilen kuitenkin leikittiin ja lauleskeltiin peiton päällä ja yllätykseksi huomasin, miten hienosti J kääntyy kyljelleen. Ympäri ei siis vielä mennä, mutta eiköhän senkin aika tule ennemmin tai myöhemmin. Jo pelkkä kyljelleen kellahtaminen meinasi saada äidin (taas) herkistymään.

Kahden - kolmen kuukauden iässä J löysi kätensä ja alkoi syödä nyrkkejään. Kolmen - neljän kuukauden iässä nyrkki vaihtui yhtäkkiä peukaloon, mutta se ehti jo unohtuakin. Tällä hetkellä suuhun menee lähes kaikki, mitä sinne saa laitettua ja useimmiten kädestä löytyy kulmistaan märkä tähtirätti tai Väinö-kettu pureskellun nenänsä kanssa. Oikeat purulelut eivät tietenkään käy. Pojasta huomaa myös, miten paljon varmemmin ottein sitä tartutaan leluihin (ja kissan viiksiin).

Facebookista ja Instagramista onkin voinut bongata syyn itkuisuudelle ja tavaroiden pureskelulle. Juuri nyt syitä on yksi, mutta luulen, että viereen on kovaa vauhtia iskeytymässä toinen. Kysehän on siis totta kai hampaista! Kerroin kuukausi sitten siitä kuultavasta alueesta alaikenessä ja niin siinä vain kävi, että 18. päivän aamuna sain pienen terävän puraisun sormeeni, sillä ensimmäinen hammas oli puhjennut yön aikana läpi, vaikka tyyppi olikin vasta 3,5 kuukautta. Kuolaaminen on ihan mahdotonta ja yöt nukutaan huonosti, joten voisin veikata, että pienen pieni hammas saattaa saada melko pian kaverin. Hampaat me harjataan aamuin sekä illoin ja sepäs onkin J:stä erityisen hauskaa.

Vaatekoko on kuukaudessa pysynyt samana eli käytössä on pääosin koot 56/62 ja vaipoista käytössä ovat Liberon 3-koon vaipat. 

Meidän öistä tulikin jo kerrottua muutama päivä sitten Univelkapuuron porinaa -postauksessa* ja samalla meiningillä mennään vieläkin. En tiedä mikä mättää (hampaat?), mutta varsinaista rytmiä meillä ei tällä hetkellä ole. Nukkumaan mennään edelleen kello 22 - 23 ja heräily on satunnaista. Lasken J:n iltaisin sänkyynsä, mutta väsymys painaa äitiäkin ja jossakin vaiheessa yötä olen yksinkertaisesti liian väsynyt nostamis-laskemis -touhuun, joten J jatkaa uniaan sitten meidän vieressä. Päiväunetkin menevät yhä saman kaavan mukaan, mutta ollaan koitettu vaunuilla nyt paljon, kun ilmat ovat nämä. Melkoisen jekun J kerran tekikin, kun oltiin kävelemässä keskustasta kotiin ja matkaa oli jäljellä reilu pari kilometriä: ei väsytä, en tahdo olla vaunuissa! Siinä sitten hikipäissäni roikotin toisessa kädessä poikaa ja toisella koitin ohjata oikealle puoltavia vaunuja. Huh huh.

Täysimetyksestä siirryttiin 1,5 viikkoa sitten soseiden maisteluun. Ensimmäiset peruna- ja porkkanasoseet tein itse, eikä ainakaan toistaiseksi ole syytä, miksi vaihtaisin valmissoseisiin, joten näillä tullaan nyt jatkamaan. Aluksi maisteltiin kolmen päivän ajan perunaa lusikallisen verran, sitten kolme päivää porkkanaa, jonka jälkeen siirryttiin takaisin perunaan ja alettiin lisäämään määriä. Uusia makuja aletaan kokeilemaan kunhan nykyiset uppoavat paremmin ja etenkin parsa- ja kukkakaalisoseita odottelen jo innolla!

Lääkärineuvola meillä on vasta puolentoista viikon päästä perjantaina, joten jos en ehdi viikonloppuna kirjoitella vauvauintikuulumisia, eikä ennen neuvolaa tule mitään mieleen niin silloin sitten niiden kera.

4 kommenttia

  1. syötävä juuso! onnea hampaasta, ajoissa kyl liikkeellä!

    VastaaPoista
  2. onks sosei hellppo tehä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 13:00,
      Tosi helppo! Keitetään vaan ja sauvasekottimella soseiks. Oon laittanu myös omaa maitoa joukkoon.

      Poista