28.2.2014

YKSI NELJÄSOSAA

*Syvä haukotus*. Kello lähenee vasta yhdeksää, mutta koska satuin heräämään (vaikkakin kovin väsyneenä), päätin kerrankin nukkumisen sijaan kääriytyä peittoon sohvalle ja tulla ihan rauhassa näpyttelemään eilisestä neuvolasta! Toivon, että näpyttelyrauha säilyy kahta lausetta pidemään ja että pääsisin vielä takaisin lämpimään sänkyyn...

Eilen tuli täyteen tasan kolme kuukautta J:n syntymästä - yksi neljäsosaa vuodesta on siis jo kulunut. Uskomatonta. Neuvolassa kaikki sujui tuttuun tapaan hyvin ja korttiin ilmestyi teksti "Ihana poikavauva. Hieman vierastaa. Paino nousee hyvin rintamaidolla. Jäntevyys hyvä. Iho hyvä. Saa rokotteet.", mitat näyttivät seuraavanlaisilta...

3 kuukautta (2 kuukautta).
60,6 senttiä (57,7 senttiä).
6 270 grammaa (5 480 grammaa).
41,6 senttiä (39,5 senttiä).

Pieni on selkeästi alkanut jo vierastamaan ja alkoi itkeä neuvolatätiä, mutta rauhottui heti päästessään syliin, josta katsottuna se tätikin oli ihan kiva - ainakin hymyistä päätellen. Rokotteiden ottaminenkin meni todella hyvin, vaikka vähän (meitä molempia) itkettikin. J rauhottui heti tutilla, nukahti vaunuihin välittömästi ja nukkui koko kauppareissun/kotimatkan, eikä illankaan aikana ilmennyt minkäänlaisia oireita vaan tyyppi oli iloinen oma itsensä! Reipas poika.

Juteltiin kiinteiden aloittelusta ja aloitellaan varmaan varovasti perunalla tässä kuukauden kuluessa, vaikka rintamaidolla hyvin kasvaakin... Tällä hetkellä ajatuksena on, että tahtoisin tehdä kasvissoseet itse, mutta saa nähdä kuinka lopulta käy. Seuraavassa neuvolassa päästäänkin lääkärin vastaanotolle ja nyt sänky saa vastaanottaa mut takaisin nukkumaan (edit: Postiluukusta kolahti PMMP:n Koko show -kirja, joten se siitä nukkumisesta!!), kun makuuhuoneessakin on edelleen niin hiljaista. Parempia kuulumisia tulossa joskus myöhemmin!

21.2.2014

OLI VESI, OLI PETO

Oli vesipeto, peto, peto ja sitä rataa. Ainakin toivottavasti, sillä ensi kuussa olisi tarkoitus lähteä vauvauintiin! Ennen varsinaista uintikertaa on infotilaisuus ja voisin toki myös googletella yhtä sun toista, mutta herätelläkseni blogiakin taas henkin haluaisin kysellä mahdollisia kokemuksia vauvauinnista... Mistä hommata vauvalle uimapuku ja millainen? Mitä vauvauinnissa tehtiin? Pitikö vauva? Ihan kaikenlaisia vinkkejä ja kokemuksia asiasta kaipaillaan.

8.2.2014

NUKU, NUKU NURMILINTU

J:n ollessa ihan pikkuvauva meidän alkuyöt eivät oikein sujuneet: poika huusi aina kun piti alkaa nukkumaan ja huuto saattoi jatkua tunnin - parin verran. Tyyppi hiljeni ainoastaan heijaamalla sylissä tai turvakaukalossa, mutta heräsi sänkyyn laskiessa tai viimeistään muutaman minuutin kuluessa siitä ja jatkoi taas huutoa. Muutaman viikon iässä koitettiin, nukkuisiko J paremmin omassa sängyssään. Aamuneljään jaksoin hyssytellä sylissä, siirtää sänkyyn, nostaa puolen tunnin kuluttua ylös ja hyssytellä lisää - päätettiin nukkua perhepedissä ainakin toistaiseksi. Jossakin vaiheessa nukahtaminen sujui mutkattomammin ja noin kuuden - seitsemän viikon iässä päätettiin koittaa pinnasänkyä uudelleen yllättävällä tuloksella. J nukkui kuusi tuntia putkeen, söi kymmenen minuutin ajan ja jatkoi unia vielä kolme tuntia. Siitä asti ollaan nukuttu omissa sängyissä (paitsi pienen ollessa kipeä) ja yöt ovat sujuneet loistavasti. Tuolloin J oli vielä niin pieni, että nukkui huomattavasti enemmän myös päivisin.

Nykyään meille saapuu iltapäivisin pieni Ärripurri-Känkkäränkkä, malttamaton lapsi. Luomet punoittavat väsymyksestä ja meinaavat painua kiinni, itkettää ja väsyttää, mutta kun sitä ei vaan malta nukkua. Ollaan koitettu nukkua parvekkeella vaunuissa, joissa unta riittää tunnin verran, mutta tunnin päiväunet ovat ihan plus-miinus -touhua ja vaunuista nousee se samainen Ärripurri. Samasta syystä vaunulenkit tällä kelillä ovat turhia, koska vaunut eivät mahdu hissiin, eikä varsinaisesti houkuttele ajatus siitä, että vietettäisiin aikaa ulkona. Autossa tulee uni, mutta pidemmän päälle tulee turhan kalliiksi ajella ympäriinsä ihan muuten vain. Sisällä nukutaan tasan niin kauan, kun joku jaksaa nukkua vieressä, pitää sylissä tai keinuttaa kaukalossa, mutta kun sitä saattaisi tahtoa joskus tehdä jotakin ilman pientä kahletta ja pahan mielen tuntemista siitä, että toinen joutuu istumaan paikoillaan. Voihan vauva. 

Ollaan alettu harkitsemaan tärinäsitterin ja koliikkikeinun koittamista, mutta ajattelin vielä täältä kysyä, että miten teillä saadaan pienet nukkumaan parhaiten?