27.12.2013

PIENI, SUURI RAKKAUS

Meidän pieni rakkauspakkaus täytti tänään jo yhden kuukauden. <3 Aika kuluu niin pelottavan nopeasti, että kohtahan tää menee jo kouluun ja tuo kotiin ensimmäisen tyttö- tai poikaystävänsä, apua! Ajattelin kirjoittaa minimiehestä joka kuukausi vähän jotain itselle muistiin ja totta kai myös teille.

Meillä nukutaan toistaiseksi perhepedissä, sillä yöt sujuvat kaikkien osalta parhaiten niin. J on nukkunut alusta asti hyvin, mutta viimeiset kaksi yötä on ollut extrahyviä ja unta on riittänyt normaalin 3 - 5 tunnin sijaan 6 - 7 tuntia putkeen! Viime yönä nukuttiin noin 6 tuntia, jonka jälkeen pidettiin ehkä vartin ruokatauko ja nukuttiin reilu kolme tuntia lisää, luksusta (ja kop, kop, kop). Päiväunille nukahdetaan kyllä äidin ja isin sänkyyn, syliin tai autoon, mutta oma sänky, sitteri ja sohva (koska joku nousee aina pois vierestä...) on tällä hetkellä not. Kuukauden aikana on ollut muutama yö, jolloin masu on vaivannut, mutta vaivoista on päästy muutamassa tunnissa olemalla pystyssä ja keinuttamalla kaukalossa tai sylissä.

J on edelleen kova syömään, vaikka se onkin viime aikoina vähentynyt. Parisen viikkoa sitten syömiseen saattoi mennä kerralla pari tuntia sekä päivisin että öisin, mutta nykyään päivällä syödään korkeintaan noin 45 minuuttia/kerta ja öisin selvitään vartissa. En kuitenkaan ole ollut tästä mitenkään huolissaan ja uskon, että maanantain neuvolassa ollaan taas saatu hienosti lisää painoa. Lypsämiseltä ja korvikkeilta on vielä vältytty ja imetän kyllä mielelläni siihen asti, että tilanne vaatii muuta. 

Nuoresta iästä huolimatta täällä oltaisiin jo kovasti menossa ja jalat käy siihen tahtiin, että edes suht tärähtämättömiä kuvia oli lähes mahdoton saada! Liikkumisen lisäksi olisi myös kova tahto kannatella päätä ja sen kanssa saa olla jatkuvasti varuillaan, koska tyyppi kääntää ja vääntää sitä joka suuntaan. Ihan ei vielä hommat pelitä, vaikka tahtoa löytyykin, mutta jotain ollaan jo opittu: hymyily!! Reflexihymyjä ollaan tietenkin saatu ihan alusta alkaen, mutta keskiviikkona saatiin ensimmäinen oikea hymy Joulupukin tuoman lelun ansiosta, voihan rakkaus. Kuluneiden päivien aikana hymyn on ansainnut myös mm. äiti, joka esitti possua ja kutittava isi. Tänään myös oma hymyni sai vastaukseksi ihmeellisen, pienen hymyn - tahallisen tai tahattoman.

Joulupukin tuoman soittolelun lisäksi muita lempijuttuja on tähtirätti, Väinö-kettu eli Väy, kuviolliset verhot ja rullaverho, erilaiset taulut ja valaisimet, neuvolasta saatu hymynaama, punainen, Jaffa-mainokset ja PMMP:n versio Lörpötys-laulusta.

Postauksen kirjoittaminen on ollut varmaan tunnin katkolla, sillä ollaan täällä naurettu pientä hymypoikaa, josta onnistuin ottamaan kuvan Instagramiinkin ja nyt ollaan työnjohtajan kanssa sen verran väsyneitä, että pakko suunnata iltatoimien kautta kohti maitobaaria ja höyhensaaria..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti