29.11.2013

ONNI ON...

Olla pienen, suloisen ja terveen käärön kanssa kotona. <3 Synnytys sujui hyvin ja vauhdikkaasti verrattuna siihen, mitä olin odottanut, vaikka kaikki ei mennytkään ihan suunnitellusti. Iso kiitos kaikille onnittelijoille ja Instagramissa seuraaville pahoittelut, jos hukutte jo niihin vauvakuviin - lisää tulee varmasti! Synnytyskertomusta on pyydelty ja jonkinlaista höpötystä on luvassa heti, kun saan aikaiseksi.


23.11.2013

RASKAUDEN OPPIKIRJA

Raskaus, tuo kahden ihmisen välillä tapahtuvan tapaturman mahdollinen seuraus ja noin yhdeksän kuukauden ajan kestävä riesa, joka huipentuu sietämättömään kipuun ja siihen tunteeseen, kun noin 3,5 - 4,5 kiloinen vonkale suorastaan valahtaa ulos aukostasi sulan voin lailla.

1) Raskauden hehku

Nainenhan on tunnetusti hehkeimmillään raskaana ollessa - parhaiten taitaa kuvata sanat looks like a raato. Yhdeksän kuukautta meikittömänä sängynpohjalla pieruverkkarit jalassa ja hiukset hätäoksennusnutturalla, eli ne saattavat sisältää mitä tahansa takuista torakoihin. Kun vihdoin ja viimein selviät neljän päivän homehtumisen jälkeen seiniä pitkin suihkuun, huomaat muistuttavasi taljaa ja voit lähes letittää kolmen sentin säärikarvasi... Ja käsi... Ja masu... Ja hmmhmm. Mitenkäs se vaa'an lukema, joka alkaa loppuraskaudessa hipomaan älykkyysosamäärän lukemia? Mähän söin vaan 15 euron pihvin, jonka jälkeen kaasuteltiin vielä kamalan nälän kanssa Heselle hakemaan jälkiruokahamppeja kotimatkalle? Niin, että miten tässä nyt näin kävi?

2) Vaatetus

Raskausviikolla yhdeksän huomaat, kuinka farkkuleggingsit alkavat kiristämään vatsan kohdalta ja päätätte lähteä ostoksille. Kaikki vaatteet muistuttava lähinnä tiskirättejä ja kootkin ovat joko XS tai XXXL, joten suuntaat lähimpään Prismaan ja nappaat hyllystä mukaan parit leggingsit, jotka varmasti menevät koko raskauden ajan, sillä tämän hetkisen pahoinvoinnin takia tulet käymään ainoastaan neuvolassa. Raskausviikolla 20+ perseesi alkaa olemaan jo sen luokan ghetto booty, ettet kehtaa enää vetää kyseisiä pöksyjä jalkaasi ja näin ollen tyydyt kulkemaan pieruverkkareissa. Samoihin aikoihin huomaat jotain tapahtuneen myös paidoille: Joku on leikannut niistä kymmenen senttiä lyhyempiä ja nyt masusi pilkottaa kuin kaljamahaisella +50-vee Jormalla. Onneksi kaapin perältä löytyy myös muutama vähän pidempi paita. Jossakin vaiheessa huomaat masusi muodon muuttuneen ja omat lökärit alkavat hieman kiristämään, niinpä siirryt kanssaeläjäsi housuihin. Viikon 35 paikkeilla saatat huomata, että saat kiristää housujasi koko ajan ja kappas vain... Mahasi roikkuu jo polvissa, joten eipä ihme! Kaikkien kannalta varmasti parempi pysytellä ihan vain alusvaatteissa (mikäli ne mahtuvat päällesi) ja toivoa, ettei vastapäisen talon asukkaat istu kiikarit silmillä ikkunassa. Ja niistä alusvaatteista puheen ollen... Jotain on ilmeisesti tapahtunut myös rinnoillesi, kun imetysliivejä ostaessa joudut turvautumaan koko ajan suurempaan ja suurempaan vaihtoehtoon, ja yhtäkkiä huomaat siirtyneesi koosta 75A koon 80E pelastusliiveihin, joita chihuahuasi voisi käyttää vaikkapa laskuvarjona etsiessään pakoreittiä parvekkeelta tulipalon sattuessa.

3) Liikkuminen

Pahoinvoinnin ja huimauksen seurauksena pitelet kiinni seinistä päästäksesi vessaan. Itseäsi 60 vuotta vanhempi pariskunta kiitää ohi kauppareissulla. Neljän minuutin ajomatkan päässä sijaitsevaan neuvolaan on lähdettävä puoli tuntia ennen, jotta on riittävästi aikaa kävellä parkkipaikalle. Verhoja laittaessa saat jännittää, riittääkö akrobatiasi ja voiko kyseisestä toiminnasta ylipäätään selvitä hengissä. Romanttisella iltakävelyllä ollessa kaksilahkeinen käy viemässä koirat edeltä kotiin ja tulee uudelleen kaatosateeseen varmistaakseen, ettet hyydy. Seuraavana iltana et pääse kävelylle, sillä jonkun mielestä 2km/h tuntivauhti on liian hidas. Tuttua? Voi kyllä. Liikuntaan voidaan totta kai laskea myös seksi. Tekeekö jonkun muka oikeasti mieli hytkyä ja heilua peiton alla, kun on jo muutenkin pahoinvointia ja jatkuva sähkövatkain vaginassa -fiilis? Kovin on hempeily huipussa, kun loppua odottaa oksennus kurkussa ja lopulta hädin tuskin ehtii vessaan asti. Kymmenen vuoden selibaatti suorastaan houkuttelee!

4) Hajuaistin herkistyminen

Kouluaamu. Heräät virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja raahaudut vessaan. Peset kasvosi kylmällä vedellä, otat pyyhkeen ja hetkinen... Joku lurjus on taatusti pyyhkinyt kuukauden pesemättä olleen sukupuolielimensä pyyhkeeseesi!! Ihan varmasti on... Se haju..  Avaat ripsivärin. Mikä haju... Hengityksen pidättäminen. Pöntölle suuntaaminen. Oksennus. Koirat kirmaavat vauhdilla katsomaan, mikä on hätänä ja tuovat järkyttävän hajun mukanaan. Loppuraskauden saatat toistella lauseita "Haista tätä!", "Hyi, mikä haju...", "Haiseeks täällä?" tai "Hyi v...u!".

5) Pahoinvointi

Alkaa viikolla 4+, tulee kuulemma loppua viikkoon 12 mennessä, kunnes huomaat olevasi tippaletkun päässä. Menee varmasti ohi ennen puoliväliä, mutta löydätkin itsesi halaamasta pönttöä kello 00:01 samalla, kun 40+0 tulee täyteen. Muksua ja makaronia. Kalapuikkoja ja purkkihernekeittoa. Tänään nuudeli-kanakeitto on lempiruokaasi, joten sitä sietää tehdä todella suuri kattilallinen. Seuraavana päivänä laatta lentää pelkästä ajatuksesta - tänään tahdot tortilloja! Tortilla-ainekset odottavat jääkaapissa, muttet voi avata sen ovea, sillä sisältö saa yökkimään... Tänään tahdot kalapuikkoja. 24/7 vessassa makaaminen alkaa tuntumaan selässä, joten on parempi siirtyä sänkyyn, jonka vieressä on enemmän muovikasseja kuin mainoksen liukuportaissa räkäpapereita. Et voi nousta edes juomisen ajaksi istumaan ilman purjoamista, joten ryystät pillillä kuin pahempikin vuodepotilas. Tukka oksussa ja silmät punaisena odotat uutta päivää ja toivot sen olevan parempi.

6) Närästys

Toistaiseksi kovin tuntematon vaiva, josta olet vain kuullut. Eräänä iltana olet menossa nukkumaan, mutta rintalastan alla tuntuu kamalalta. Tunnin päästä sama tunne tuntuu kurkussa, parin tunnin päästä poltteelle ei löydy enää sanoja. Onneksi on aamuyö, anoppi on lähdössä pian töihin ja voi olla pelastava enkeli tuomalla Rennietä kello 04:20. Mitä? Rennie onkin imeskely-/purutabletti eikä veteen sekoitettava nappi? Tästä lähin on turha lähteä mihinkään ilman uutta ystävääsi. Vedät sitten napaasi sipsiä tai karkkia, mandariineja tai jogurttia, kylmää tai kuumaa - vaikka niitä kalapuikkoja - on närästys luonasi kuin takiainen. Teetpä mitä vain, älä k-o-s-k-a-a-n unohda Rennietä muutamaa metriä kauemmaksi. Koskaan.

7) Väsymys

Hemoglobiinisi huutaa 146, mutta sitä ei kyllä käytöksestä huomaa. 16 tunnin yöunien jälkeen on hyvä mennä suihkuun ja jatkaa siitä kuuden tunnin päiväunille. Kello 21:00 on loistava aika syödä vähän aamupalaa, jotta pääset pian yöunille. Pesänrakennusvietti ja energia - kyllä!  Energiaa nukkumiseen löytyy vaikka muille jakaa, eikä ole epäilystäkään, etteikö tekisi mieli rakentaa kunnon pesä peitoista ja tyynyistä. Tämä se vasta on elämää ja kuudentoista tunnin unet voivat taas alkaa. Huom! Vessan ovea ei tule laittaa lukkoon, sinne voi nukahtaa.

8) Supistukset ja jomotukset

Harjoitussupistuksia saattaa esiintyä hieman ennen puoliväliä, mutta mistä sitten tietää, milloin supistukset kypsyttävät paikkoja? Ei hätää, kanssaeläjäsi kertoo sen kyllä sinulle!! Raskausviikko 29 ja ihan vain pieni sairaalareissu sunnuntai-illan aktiviteetiksi, jotta voidaan tarkistaa, että kaikki on normaalisti ja mitäpä vielä... Siellä sitä makoillaan kortisonipiikit pakarassa ja estolääkkeet vatsassa. Ai tältäkö tän pitäiskin tuntua? Eihän sitä nyt mitenkään voinut tietää, ettei se vesimelonin tunne värkissä ollutkaan normaalia, eihän? Vedäpä kunnon itkupotkuraivarit niin saatat päästä parin päivän päästä kotiin mukanasi liikkumis-, istumis- ja yhdyntäkielto, hurraa! Estolääkityksen jälkeen on kaksia eri supistuslajeja: Säännölliset "Miks nää ei voi jo sattua?" -supistukset ja epäsäännölliset Tapposupistukset. Parhautta on, kun taliaivot hokevat vieressä Tapposuppareiden aikaan, että "Äläs nyt, nää on vasta niitä harjoitussupistuksia!!!!!". Aijaa, tiedätkö sä, mitä mun tekis mieli harjoitella sulla??  Ehkä niiden taliaivojen onni on, että Tapposupistusten aikana mä en todellakaan saa sanaa suustani sen kivun takia.

9) Hormoneista

Raskauden aikana on syytä varautua jos jonkinlaisiin itkupotkuraivareihin ja mielialanmuutoksiin. On täysin luonnollista itkeä silmät päästä, koska juuri äsken ohitetun maatilan laitumella oli hirvittävä määrä ylisuloisia lehmiä odottamassa lypsylle pääsyä. On myös täysin normaalia revetä hillittömään nauruun kymmenen sekuntia edellisestä tapahtumasta, koska nyt mielessä pyörii, että mitäpä jos siellä odottaisikin joku aamu lehmien seassa yksi hirvi. Vinkki: Vaikka olisit kuinka vihainen, älä kiipeä näkötorniin, jos et ole sata varma, että pääset omin avuin sekä ylös että alas. Saatat jäädä puoliväliin.

10) Jotta mielenterveys pysyy ruodussa

Hankkiudu Kaksplussan bimbojen (Tiedättehän? Ei ihan Äityleihin verrattavissa, mutta lähes.) kanssa samaan FB-ryhmään, jossa voitte jakaa kaiken paikkakuntanne säästä aina alapäässä sijaitseviin suonikohjuihin! Mitä tänään syötäisiin? -keskustelu siirtyy sujuvasti keskusteluun peräpukamista vain muutaman kommentin ajassa. Ryhmän keskeisenä ideana tapella siitä, kuka puhuu ja kuinka paljon: Yasmine Auringonkukka Päivänsäde saa poistua, sillä ei ole kertonut verenpainettaan kahteen viikkoon, samoin Sirpa-Leena, joka postaa tänään seinälle neljättä kuvaa (Täällä bingo!). Muuta ajanvietettä saattaa olla mm. avioeron vireille saaminen ja milloin kenenkin osoitteen selvittäminen.

11) (Mahdollisessa) seuraavassa raskaudessa

Pidä ruokapäiväkirjaa, jotta voit lopulta laskea, montako kertaa söit Hesellä tai Mäkkärissä. Älä muuta, säästyt ylimääräiseltä sairaalareissulta. Mahan kasvun seuraamisen sijaan kuvaa viikko viikolta levenevää persettä.

12) Tiivistettynä

Raskaus on yhtä maukasta aikaa kuin maksalaatikko sekoitettuna muusiin. Yhdeksän kuukauden pilvissä leijumisen jälkeen jätetään edelleen ne traktorin sisäkumit olohuoneen nurkkaan ja syötetään e-pillerit vaikka akvaariokaloille, jotta päästään uusintakierrokselle mahdollisimman pian.

Nykyään jalat ristissä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Aamen.

16.11.2013

TAAS ON AIKA

Nimittäin kysyä niitä mahdollisesti mielessä olevia kysymyksiä anonyymin toiveesta. Kysymykset voivat liittyä raskauteen, synnytykseen, sen jälkeiseen aikaan tai sitten johonkin ihan muuhun. Kysymyksiä voi laittaa tämän postauksen alle tai lähettää osoitteeseen osjm (ät) live.fi!


Kuvassa teille eilistä, pientä 38+6 palleroa, jonka luulin eiliseen asti olevan ihan huomaamaton edestä... No totuus olikin toinen ja pallo ei-niin-näkymätön..

13.11.2013

SANATON

Juuri ennen eiliseen neuvolaan lähtöä aamun posti tipahti luukusta sisään ja voi itku, mitä sieltä tulikaan! Lippulappunen, jonka mukaan mulle tarkoitettu paketti olisi noudettavissa Postista - taas!! Tiesin kyllä, että kyseinen ihminen oli aiemmin ostanut J:lle jotain, mutta koska nähtiin sunnuntaina pikaisesti, eikä asiasta ollut puhetta, en osannut odottaa mitään. Paketin piti kuulemma olla yllätyksellisempi kuin olikaan, mutta luulen, että yllätyin nyt vähintään yhtä paljon puhumattakaan siitä, miten silmät muljahtivat päässä, kun revin laatikon auki. Saatoin odottaa ehkä yhtä bodya, mutta paketista paljastuikin vaikka mitä! Tutit ja pullo on jo keitetty, vaatteet odottavat pesuun pääsyä pyykkikorissa ja kisu kiikkuu kaukalon kahvassa. Niin, että lisäilkää vaan tekin niitä bussipysäkillä notkuvia tyyppejä kaveriksi Facebookissa - ei välttämättä kaduta jälkeenpäin.

12.11.2013

HYVÄN MIELEN PIPARIT

Pyydä kaksilahkeista hakemaan valmista taikinaa kaupasta. Pyyhi pöytä kissankarvoista. Ota esille muotit, kaulin ja jauhot. Kauli, jynssää, muotoile ja runno. Tee hassun hauskoja kuvioita. Syö kaikki ylimääräinen. Ahmi lopuksi pipareita kaksin käsin. Huom! Älä paista. Vinkki: toimi piilossa pieniltä (ja isoilta) termiiteiltä niin saat enemmän.

10.11.2013

DAM DI DAM, RAKKAALLENI


Hyvää (masu)isänpäivää. <3 Lahjan saat etsiä ilman kuvaa suurempaa vihjettä!

9.11.2013

ESITTELYSSÄ KOTIUTUMISKAMPPEET

No vihdoinkin. Mitenköhän monesti oon kulkenut J:n kotiutumisvaatteet ja kamera kädessä pitkin kämppää? Joka huoneessa oon koittanut saada valaistuksen edes siedettäväksi, mutta lopulta suunnitelmat on kariutuneet joko siihen pimeyteen tai sitten olemattomaan kuvaustaustaan. Tyytyväinen en vieläkään ole  ja itku on tälläkin kertaa lähellä kamalien kuvien takia, mutta saa kelvata tai en kohta ehdi vilauttamaan näitä ennen pojan syntymää..


Pipo - äitiyspakkaus / body - Lindex / housut - KappAhl / sukat ja "tumput" - H&M


Fleecehaalari - Lindex / pipo - H&M 


Harso - Mussukat / pöllö - ystävältä. <3

4.11.2013

HYVÄ PUHELIN, PASKA PAKETTI

Välillä mä mietin, että ai hyvät hyssykät minkälaiset tahnapäät sitä haalii itselleen koiria. Joo, ei meidänkään rekut aina mitään mamin mussukoita ole: rapusta kuuluvia ääniä on tosi kiva päristä, ruoka kuin ruoka häviää kädestä, jos sitä pitää liian pitkään "tarjolla", osa perusjutuista (, kuten ennen syömistä istuminen ja luvan odottaminen) on unohtunut täysin ja ihmiset on niin hirvittävän hauskoja, että kielloista huolimatta on ihan pakko hyppiä ja pomppia, mutta jonkinlainen järki sitä sentään on sekä poikien että omistajien päässä.

Meillä kulkee ihan talon nurkalta loistava kävelytie, joka kiertää sopivan pikkulenkin tai josta on mahdollisuus päästä vaikka koirapuistoon tai viereiseen metsään, mutta mitä tekevätkään vastapäisen rapun sankarit? Kusettavat koiransa keskellä pihaa sijaitsevalla nurmialueella, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös lasten leikkikenttä. Instagramissa avautuessani sain jo puolustuksen siitä, ettei koirat aina pysty pidättämään, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole edes siitä, sillä kävelytielle on korkeintaan muutama hassu askel enemmän, eikä näillä "ulkoiluttajilla" ole pienintäkään aikomusta kävellä sinne suuntaan - kyllähän nyt kolmen minuutin keskellä pihaa seisoskelu ajaa saman asian. Ei sillä, että olisin mikään kerrostalokyttäri (Enpä... Vastapäisen rapun viidennessä kerroksessa pelataan joka ilta korttia iltapalan yhteydessä!), mutta tää asia kyllä häiritsee niin, että tarkoituksena on viedä pieni huomautus kyseisen talon ala-aulaan. En tiedä, onko kyse siitä, että oon oikeesti vaan niin nipo, mutta kyllä musta koirien ulkoilutus niille tarkoitetussa paikassa kuuluu yhtälailla yleisiin käytöstapoihin kun vaikka roskien vieminen sinne roskikseen asti, sillä eipä niitäkään ole tapana kylvää pitkin pihaa.

Jotenkin musta tuntuu, että ihmisillä on nykyään muutenkin vähän väärät perusteet hankkia niitä karvaturreja ja oma rotu on enemmän kuin hukassa. Mitä isompi, sen parempi ja väliäkö sillä, mitä koira tarvitsee - samalla tosin voidaan kirjoittaa siihen kaulapantaan ehkä enemmänkin autoilijoille tuttu lause "Hyvää jatkoa, jos oma ei riitä". Jos menisin halujen mukaan niin meiltäkin löytyisi ainakin pari huskya, mutta järki sentään puuttuu aina peliin. Koiratietämys ei ole tippakaan yleistietoa korkeamalla, mutta en näkisi huskylla tulevaisuutta missään kerrostalokolmiossa, eikä kummallakaan meistä riittäisi intoa täyttämään sen vaatimuksia, kun ottaa huomioon, että jo meidän vähän reilu kuuden kilon sylikoira vetää väsymättä yli kymmenen kilometrin lenkkejä leikiten vaikka vesisateessa ja hyvän ilman (ei vettä, ei märkää, ei lunta, ei tuulta, ei liian kylmä, ei liian kuuma...) sattuessa chihuahua pystyy kyllä samaan.. Että se siitä pienet koirat ei vaadi lenkitystä -liibalaabasta, eikä varmaan tarvitse kahdesti miettiä, miksi ne hihnaan tottumattomat, pienestä ja söpöstä pennusta yhtäkkiä +50 kiloisiksi kasvaneet egon jatke-karjut onkin seinähulluja.

Reilu pari vuotta sitten äiti tokaisi Aleksille, että hyvä puhelin, paska paketti. Kaupunkilaistuttuaan A "kirjoitti sopimuksen" tästä kaikesta ja onkin pärjännyt ihan loistavasti ajoittain todella paskan paketin ja vielä vaikeakäyttöisemmän puhelimen kanssa, mutta joidenkin kannattaisi ehkä kuitenkin tutustua myös siihen pakettiin pelkän ulkoisesti miellyttävän puhelimen sijaan niin naapureidenkaan ei tarvitsisi kiehua siitä, että leikittää tulevaisuudessa lastaan siihen tarkoitetulla paikalla, josta kuitenkin saattaa löytyä sitä itseään ihmisten piittaamattomuuden takia.


Plus viiskyt kiloiset egon jatke-karjut. Tahnapäät. Paska paketti.

3.11.2013

VILUKISSOJA

Ollaan oltu viime aikoina yksiä vilukissoja koko sakki ihan meistä kahdesta noihin viiksekkäisiin asti. Täällä on köhitty ja pärskitty vuoron perään, ja taidettiin olla jo menossa paranemaan päin, mutta yllätys yllätys, etenkin mulle tauti iski takaisin kahta kauheampana ja nyt olo on kuin kastemadolla. Putket on tukossa, paikkoja särkee, korvissa polttaa ja silmät on kohta muurautuneet kiinni. Lämmin suihku kelpaisi, mutta sitä seuraavat supistukset tässä tilassa jo 24/7 supistuskovan masun kaveriksi ei...


Sairastaminen itsessään ei olisi niin paha, mutta alusta asti suurin (ja oikeastaan ainoa) pelko synnytystä koskien on ollut keuhkojen kestävyys. Rasitusastmasta huolimatta on tullut pärjättyä jo hyvän aikaa ilman lääkkeitä, mutta se ajatus ei paljoa lohduta, kun nyt pelkkä kyljen kääntäminenkin saa puuskuttamaan. Eilen täyttynyt 37+0 ei aiheuta tuuletusta ja tällä hetkellä tankkaan itseeni Panadol Hottia, Strepsilsejä ja Mynthoneja toivoen samalla, että tervehtyisin poikkeuksellisesti jo viikon kuluessa sen normaalin kolmen viikon sijaan.

Toivottavasti teidän viikko alkaa vähän flunssan häätöä mukavammin!