10.9.2013

YHTENÄ KAPPALEENA

Mistäpä sitä alottaisi.. Pää on niin sekaisin kaikesta valvomisesta, itkemisestä ja huolesta, etten tiedä mitä kerroin viimeksi ja mitkä asiat on vaan pyörineet pään sisällä. Tiedänpähän sen, mitä äidit ja isät tarkoittaa sillä, että kamalin pelko kaikista on pelko oman lapsen hyvinvoinnista tai pikemminkin sen puutteesta.

Mullehan sanottiin sunnuntaina, että vietän osastolla pari yötä, jotta saan kaksi kortisonipiikkiä 24 tunnin aikavälillä kypsyttämään minimiehen keuhkoja. Sunnuntaista asti odotin tätä päivää innolla, kunnes tänään kysyin kotiutumisesta kätilöopiskelijalta. Sain lähes suoran vastauksen siihen, ettei mulla ole pienintäkään mahdollisuutta päästä vielä hetkeen kotiin, kun on määrätty vuodelepoon. Mitäköhän muuta oon huhtikuun jälkeen tehnyt, kun ollut vuodelevossa!? Käynyt kerran tukkalääkärissä, Ruisrockissa ja muuttanut? No tämähän hormonihirviö sai opiskelijan kommentista ihan hirvittävän itkukohtauksen ja kerrankin kiitän sitä, että satun useimmiten saamaan suuni auki. Hillittömästä itkien sepustin sitten vanhemmalle kätilölle, että ei mulla ei ole aikomustakaan liikkua kotona yhtään sen enempää ja että samaa lepäämistä on koko raskaus ollut. Kätilö onneksi ymmärsi harmin ja pääsin lääkärille ultrattavaksi. 

Kivut loppuivat sunnuntai-iltana lähes heti, kun sain lääkkeet, eikä kohdun sisäsuun tilanne ollut muuttunut, vaikka sekin kolme senttiä auki näillä viikoilla on ihan liikaa. J:n pää kuitenkin painaa sisäsuuta jatkuvasti ja kipeät supistukset avaavat paikkoja lisää, joten sain päivittäin otettavia supistusten estolääkkeitä viikolle 34 asti ja pääsin niiden kanssa toistaiseksi kotiin. Ensimmäisen kipeän supistuksen saapuessa suuntana on kuitenkin TYKS ja siinä vaiheessa jään sinne luultavasti sinne viikolle 34 asti.

Oon tällä hetkellä maailman onnellisin siitä, että pääsin kotiin. Kahden osastoyön aikana nukuin yhteensä huimat 4,5 tuntia ja molempina iltoina Aleksin lähtiessä kotiin purskahdin kamalaan itkuun, eikä mieli ollut lainkaan rauhallinen. Apu on nyt kuuden kilometrin verran kauempana, mutta luulen, että J:llä on siitä huolimatta parempi olla täällä, kun mullakaan ei ole jatkuva stressi päällä.

Nyt luvassa on pelkkää täyslepoa ja istuminenkin on kiellettyä. Toinen lääkäri neuvoi vain lepoa, lepoa ja lepoa, mutta toinen kehotti myös kävelemään.. Taidan noudattaa ensimmäistä ohjetta, sillä viisi askelta vessaaan riittää masun kovettumiseen, mutta kivut sentään pysyvät poissa. En siltikään tahdo ottaa sitä riskiä, että pienen kävelylenkin takia meillä saattaisi pian olla vieressä pienen pieni keskonen. Ensimmäisenä tavoitteena on pitää pieni matkassa viikolle 34+ asti, jonka jälkeen lääkkeet lopetetaan. Mikäli kipeät supistukset jatkuvat heti, voi olla, että J painaa paikkoja auki ja tupsahtaa maailmaan noin viiden viikon päästä tai sitten pysyy sisällä vielä 13 viikon verran - tai jotain siltä väliltä. Kutkuttava jännitys ja pelko kulkee tällä hetkellä niin käsi kädessä..

Mitähän muuta piti sanoa? Päästä ei kuulu edes raks raks ja univelka painaa päälle, joten taidan vaan katsoa Salkkarit, laittaa simmut kiinni ja toivoa, että vuorokauden päästä ollaan yhä kotona, mutta sairaalakassi taitaa kuitenkin lähteä pakkaukseen melko pian.

Hirveesti omituista höpötystä, josta ei ehkä kuitenkaan selvinnyt kaikkea, mitä oli aikomuksena kertoa. Nyt pidetään vaan kaikki sormet ja varpaat pystyssä, ja lähetellään pienelle masuasukille paljon, paljon enkeleitä, eikös? Äiti rakastaa niin hirvittävästi, ettet tiedäkään.

6 kommenttia

  1. Olen varma että pikku J pärjää masukissa vielä aivan mainiosti !
    Voimia kuitenkin jatkoon. :)
    ~ E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 21:52,
      Kiitos paljon.

      Mäkin tahtoisin olla varma, mut ei tässä kyllä uskalla täysin luottaa, kun pää kuitenkin tuntuu jo ihan selkeesti..

      Poista
  2. Toivottavasti pikkunen voi loppuun asti hyvin ja tulee vasta maailmaan kun on sen aika. Toivotaan myös ettei sulla olisi kauheita kipuja ja että kaikki sujuisi hyvin! :-) peukkuja ja voimia sinne! (:
    -Hemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hempppa,
      Kiitos Hemppa.

      Kivut on ainakin pysyny poissa ja toivottavasti pysyy jatkossakin! Jokainen päivä on tälle pienelle kyllä niin tärkee.. <3

      Poista
  3. Sadan enkelin tilaus yläkertaan lähetetty. Ovat jo siellä ja silittelevät teitä! <3

    VastaaPoista