7.7.2013

TOIVON, ETTEI MATKA LOPPUIS OLLENKAAN

2 kommenttia

  1. Toi sun uusin postaus ei varmaan tarkotuksella näy täällä, mutta blogien lukulistalta näky se postaus, niin aattelin vaan sanoa että niinkin kliseistä kun se on niin onneksi se vähän helpottaa ajan myötä se toisen intti.. Ainakin vähän. Vaikka meillä ei oo lasta tulossa eikä yhteistä kotia, niin itse itkin ensimmäisen 3vko kun toinen oli siellä ja nykyäänkin tihrustan itkua aina lähdön hetken koittaessa. Enää ei sentään kaikki armeijaan liittyvä saa mua itkemään kuten tammikuussa :D Tällähetkin tuntuu että se saattaa jopa joskus loppua, tj 164♥ Mutta superpaljon jaksamisia sulle! Toivonmukaan pahoivointikin ois helpompaa jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jenna,
      Juu julkasin sen kerran, mut vedin takas luonnokseks, kun piti muokata blogista ensin yks pikkujuttu.

      Kiitos paljon ja jaksamisia myös sulle viimeisen puolen vuoden ajaksi! Uskon, että täällä kans itketään joka kerta, kun lähtee lomilta, mut eiköhän vielä sekin aika koita, kun ihan joka ilta ei tarvii itkeä silmiä päästä. :)

      Poista