15.7.2013

KOHTI JYLHÄKALLIOTA

Elämä tunnetusti sekä antaa, että ottaa ja vaikka meille on luvassa suurin mahdollinen lahja, on olo tällä hetkellä aika kuitti. Rakkaan kissamme Simban lopettamisesta on kulunut päivälleen kolme kuukautta ja eilen jouduttiin taas kohtaamaan se samainen suru, joka saapuu, kun perheenjäsenen on aika siirtyä kirmaamaan vihreämmille ruohoille aidan toiselle puolen. Takana on muutaman tunnin itku ja Simba sai seurakseen Nalan - nyt niillä on yhteinen matka kohti Jylhäkalliota ja yksi pieni suuri rakkaus on taas saatettu ikiuneen...

12 kommenttia

  1. Ikinä en ole its joutunut yhtään lemmikkiäni nukuttamaan,kaikki kuolleet syliini siinä mielessä ei ole sama asia sillä päätös varmasti raskas.Mutta aina se tuntuu yhtä pahalta,otan siis osaa suruunne.Mua aina lohduttaa et välillä kuvittelen näkeväni taivaalla gerbiilien/hamsterin muotoisia pilviä jotka tuijottelee tänne,sit aina aattelen että siellä ne katselee onnellisina.Niin ihan varmasti Simba ja Nalakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi Kaunisto,
      Voih.. Mutta joo, mäki uskon, et ne on paljon onnellisempia nyt, kun pääsi jonnekin, missä on paljon muita eläimiä ja pääsi mahdollisesti kivusta eikä joutunut enää pidempää odottelemaan kohtaloaan.. <3

      Nää on kyllä aina niin kamalia ja vaikka itkin ihan suoraa huutoa jo pari tuntia ennen eläinlääkäriin lähtöä, ja hoin, että se kuolee niin ihan älyttömän raskasta se silti on sit h-hetkellä, kun vasta tajuu kaiken olevan niin lopullista. :'/

      Poista
  2. miksi piti lopettaa? ): mutta voi sua kun joudut niin paljon surua kestämään nyt kun a:kin meni sinne inttiin ja muuten. voimia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 12:18,
      A tuli luojan kiitos jo kotiin, muuten oisin romahtanu ihan kokonaan eilen tän pienen takia!

      Sillä oli luultavasti kasvain hengitysteissä ja kasvain oli revenny niin, että keuhkot täytty verellä eikä sit saanu enää kunnolla henkeä. :( Se ei pystyny syömään eikä saatu edes juotettua ruiskulla. Lääkärit sano, että ois mahdollista saada tippaan niin se pärjäis kyllä jonkun aikaa, mut oishan se ollu ihan pelkkää kiduttamista sille. Sen touhu oli niin raskaan kuulosta ja näköstä, et oli varmasti parempi päästää menemään..

      Poista
  3. Voi ei :( Voimia. ♥

    VastaaPoista
  4. Noniin täältä tulee arvostelu! :)

    + ihana erilainen ja selkeä ulkoasu, kiva fontti, otsikon taustaväri
    - aika vähän kuvia

    Itse en liittynyt lukijaksi koska en seuraile raskaus blogeja.

    ♥: http://mariannejohanna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne,
      Tää oli jostakin syystä hypännyt roskapostin puolelle, joten huomasin vasta nyt.. Kiitos kuitenkin!

      Poista