24.5.2013

DINOSTA JA ÄIDISTÄ

Dinosta

Huomenna poksuu 14+0 ja ajattelin sen kunniaksi kertoa jo vähän itsestäni ja myöhemmin myös äidistä. Olen siis pian 12 viikon ikäinen ja pituuteni päästä peppuun on noin kahdeksan senttiä, eli olen jo 2/3 äidin puhelimen korkeudesta! Olen jo ihan vauvan muotoinen, vaikka minua kuuluisikin kutsua vielä sikiöksi. Sydämeni lyö kovaa tahtia ja pumppaa verta. Minulle on kehittynyt sormet, varpaat, polvet ja kyynärpäät, joten pystyn jo liikkumaan ja jopa potkimaan! Ulkopuoliset eivät vielä voi nähdä liikkeitäni, mutta äiti saattaa tuntea ne, kun painaa kädellään kohdun kohdalta. Tänään olin niin vilkkaalla päällä, että lääkärin dopplerista kuului "tumtum", kun potkaisin siihen. Minulla on jo korvat, silmät ja nenä, munuaiset, keuhkot, vatsa ja oikeastaan ihan kaikki sisäelimet, mutta ne eivät ole vielä valmiita vaan kehittyvät pikkuhiljaa. Osaan availla suutani ja harjoittelen hengittämistä. Hiukset ja kulmakarvat kasvavat ja sekä sormista että varpaista löytyy kynnet. Alan jo muistuttamaan äitiä ja/tai isiä, mutta en kyllä yhtään tiedä miltä ne mahtavat näyttää, hassua. Tämän viikon aikana opin tuntemaan äidin - voisinpa tuntea jo isinkin. Kuvassa olen minä viikko sitten, 12+6.


Äidistä

Äiti ei voi kovin hyvin.. Tiputuksesta ei tuntunut olevan apua, sillä heti kotiin tultua äiti taas oksensi, kun yritti juoda vettä. Kiinteä ruoka pysyy sisällä vaihtelevasti (tällä hetkellä asia aika ok), mutta juominen on inhottavaa, sillä juomasta riippumatta kaikki nousee ylös. Voin vain kuvitella miten vaikeaa äidillä on, kun sillä on jo muutenkin oksennuspelko ja päivän vatsatautikin saa itkemään. Äiti kirjoitti teille eilen, että mansikat uppoaa hyvin, mutta se siitä - ei uppoa enää. Tänään oksettaa taas oikeastaan kaikki, mutta Hesen kanatortilla kyllä maistuisi. Onneksi iskä on käymässä Loimaalla, joten äiti saa (taas) haluamansa. Iskä onkin ollut hirvittävän suuri apua eikä äiti voi kiittää tätä riittävästi, ja vaikka äidin tunteet menevät vuoristorataa, on isi kestänyt kaiken loistavasti. Olen silti onnellinen, että se pääsee hetkeksi armeijaan, jotta saa vähän lomaa tästä hormonihirviöstä. Äitiä harmittaa, kun se ei pysty tekemään mitään. Olisi kuulemma niin kamala hinku heittää talviturkki, maata auringossa, siivoilla, pyöräillä ja olla esimerkiksi mummun luona. Sillä on niin hirvittävä ikävä mummua ja sitä, kun ne söivät joka viikko yhdessä jossakin. Julkisella paikalla syöminen on  vaan niin kaukainen ajatus, koska vessan pitäisi olla ihan vieressä ja jatkuvasti vapaana eikä äiti uskalla luottaa siihen. Äiti venyttää päivän ensimmäistä nousemista yleensä niin pitkälle kuin mahdollista, sillä pahoinvointi alkaa yleensä vasta ensimmäisen vessareissun aikana. Päivät kuluvat sängyssä maaten ja puhelinta selaillen (etenkin Candy Crushia pelaillen), iltapäivisin äiti katsoo isin kanssa Serranon perhettä ja pelaa vierekkäin sitä kirottua CC:tä. Itseasiassa äiti ei pysty edes blogia kirjoittamaan koneella, vaan tekee sen ensin puhelimella ja tulee vasta sitten lisäämään mahdolliset kuvat. Kaikkein hassuinta äidistä on, että tunnen jo sen ja siitä syystä tällä on koko ajan sellainen olo, kun joku kurkkisi nurkan takaa, vaikka oikeasti minähän vaan tunnen, en näe. En halua äidille jäävän kamalaa muistikuvaa raskaudesta, joten muiden tavoin toivon pahoinvoinnin helpottavan pian.

18 kommenttia

  1. Kyl iskä kestää tämmöset mielialanvaihtelut, ja oksennuksen kuulumiset, äiti joutuu sentään kokemaan ne :)<3

    VastaaPoista
  2. Voi kun sullon jo tosi söpö masu ! :) Paljon onnea, ihana seurata tätä blogia, ja saada tietää sun raskauden vaiheista. :) itselle tulee tätä blogia lukiessa vauvakuume. :D

    http://piiuskan-blogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piia,
      Kiitos. :) En epäile yhtään, se tarttuu niin helposti... :D

      Poista
  3. Onnea odotukseen ! Masusi on aivan uskomattoman suloinen ja blogi muutenkin, tykkään. Ääks, kun menin sekaisin, oon onnellinen sun puolesta ja nyt on vaikee keksiä mitään järkevää sanottavaa! Ota enemmän tänne kuvia, kuvat on ainakin mun mielestä blogissa tärkeitä! Mutta tykkäsin kumminkin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenna,
      Voih, kiitos paljon. :) Kuvia tulee lisää joskus, kun mulla on muutakin kuvattavaa, kun pelkästään varpaat peiton alla, Candy Crush ja oksennusämpäri. :p

      Poista
  4. Ihan mahtavaa että kävit kommentoimassa mun blogiin ja löysin sun blogin :D sait uuden lukijan :) tsemppii pahoinvoiteihin, mulla helpotti ennen puoltaväliä pahoinvoinnit, eikä tulleet takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura,
      Hehe. :D Kiitos, toivotaan, et tääkin tästä pikkuhiljaa alkais jo helpottamaan! :)

      Poista
    2. Komppaan ylempää :D Nyt kun omaa raskautta ei ole jäljellä paljon yhtään niin onkin kiva alkaa seurailemaan muiden raskauksia ;)

      Poista
    3. ac,
      No epäilemättä, odotus- ja vauvajuttuja ei voi koskaan olla liikaa. :D

      Poista
  5. Sait minustakin uuden lukijan! :) Tosiaan ei meillä hurjaa eroa la:ssa ole! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haihattelija,
      Tervetuloa! :) Ei ookkaan ja voihan se olla, et täällä syntyy vähän aiemmin ja siellä myöhemmin, jollon ikäero vaan on entistä pienempi. :>

      Poista
  6. Oi olipas kiva löytää sun blogi! Oon nimittäin ite aika samassa tilanteessa la 31.10.13 ja poikaystävä intissä, mutta pääsee sieltä onneksi pois ennen vauvvan syntymää 18.09! :D Pitääkin jäädä seurailemaan. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 9:22,
      Tervetuloa! :) Toivottavasti meilläkään ei hirveen pitkälle toi pois pääseminen veny!

      Poista
  7. upea teksti, tuli ylitunteellinen olo tästä. :3

    VastaaPoista
  8. Aion huomenna selailla tätä blogiasi oikein urakalla, nyt vain nopeasti viimeisimmät sivut läpi.

    Tosi inhottavan kuuloista, ettei mikään pysy alhaalla. Oma pikkuiseni syntyi viime vuoden keväällä, ja meilläkin oli koko odotusaika yhtä himpskattia. Oksentanut en kuin yhtenä päivänä ( ja silloinkin niin monta tuntia, että en pystynyt enää puhumaan/nielemään kun kipu kurkussa oli niin kova ), mutta kärsin aivan älyttömistä selkäkivuista ja heikotuksesta 24/7. Enpä ole selkäkivuista vieläkään päässyt, en vaikka kovasti koitan fysioterapeutin antamia ohjeita noudattaa. :/

    Ootko koittanut, että pysyiskö banaanit sisällä? Ne on raskausaikana muutenkin ihan superfoodia, kun pitää suonenvedot poissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dzii Laaksonen,
      Voi että, ei kuulosta toikaan kivalta. :( Toivottavasti sun selkä vielä parantuis! Se on kyllä niin kamalaa, kun kurkku sattuu ja polttelee eikä enää edes jaksa puhua..

      Mulla ei itse asiassa vielä tähän päivään mennessä oo kertaakaan ilmennyt suonenvetoa - ei ennen raskautta eikä sen jälkeen. Banaania en oo syönyt, mutta vesimeloni uppoaa ja hyvin!

      Poista