9.4.2013

RUOKAREMONTTI

Vähän erilainen mitä alunperin suunnittelin. Viime aikoina viha-rakkaussuhde syömiseen on muuttunut pelkäksi vihaksi ja ruokailu on ollut pakkopullaa, johon oon lopulta sortunut lähinnä vain Aleksin painostamisen vuoksi. Vierailuja on tullut välteltyä, sillä ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että kahvipöydässä tarjolla on vähintään viittä eri lajia, joista sitten koittaa kieltäytyä pahoittamatta toisen mieltä. 

Parisen viikkoa sitten lähdin reilu viiden kilometrin lenkille syömättä tai juomatta mitään ja kotiin päästyä olo oli kamalampi kuin yhdenkään kokemani krapulan aikana. Oksetti ja tärisytti. Olo oli veltto ja mikään asento ei tuntunut auttavan. Tuntui kuolemalta. Vasta siinä vaiheessa jokin napsahti ja tajusin kuinka huonon olon syömättömyys oli aiheuttanut. Viime viikolla päätin unohtaa Xtravaganzan ateriankorvikkeet kokonaan ja keskittyä ihan oikeaan ruokaan.

Aiemmin olen tankannut itseni kerran päivässä (tai kahdessa..) täyteen, mutta viimeisen viikon aikana on tullut syötyä aamupala, pari ruokaa ja iltapala. Ahdistavinta on lihoaminen, sillä viikossa paino on noussut neljä kiloa ja luovuttaminen kävi jo mielessä, mutta toistaiseksi olen skipannut ainoastaan yhden aamupalan. Muutos on kieltämättä ollut melkoinen.

Aamupala

Päivän tärkein ateria, se muiden suosikki - oma inhokkini. Ennen viime viikon tiistaita en edes muista syöneeni aamupalaa. Tottahan toki junalla kouluun kulkiessa napsin välillä mukaani juotavia jogurtteja ja iskällä yöpyessä pöydästä löytyy kunnon aamupala, mutta ne on niitä poikkeuksia. Viimeisin ihan tarkoituksella syöty aamupala sijoittuu luultavasti ala-asteen muutamaan ensimmäiseen luokkaan ja sinne ne jäivät. Leipä tökkii aamuisin, sillä se tuntuu jollain tapaa liian kiinteältä, jogurtti tökkii vuorokaudenajasta välittämättä, mutta pieni kulhollinen muroja menee kyllä alas - toisinaan vähän paremmin ja toisinaan taas huonommin. Jos Aleksi on meillä huono syömään kasviksia, niin myönnän tekeväni itse samaa hedelmien osalla. Lähes aina kelpaaviin hedelmiin kuuluvat ainoastaan kiivi, banaani ja päärynä, joten pyrin laittamaan murojen joukkoon hillon sijasta jompaa kumpaa kahdesta ensimmäisestä. Ainakaan vielä aamupalasta ei ole tullut niin tärkeä, että osaisin kaivata sitä, vaan aamu toisensa jälkeen mielessä käy sen jättäminen väliin. Aamupala tulee syötyä usein kahdeksan aikoihin.


Lounas

Nälkä iskee ensimmäisen kerran jo pari tuntia aamupalan jälkeen, mutta useimmiten koitan venyttää sitä vähintäänkin kahteentoista, ehkä yhteen - kahteen. Aiemmin olisin voinut hukuttautua riisiin, nuudeleihin ja pastoihin, ja ne maistuvat edelleenkin, mutta nykyään peruna tuntuu olevan suuressa suosiossa. Ei ole väliä löytyykö perunaa keitosta vai laatikosta, onko se muusin muodossa vai ihan vain keitettynä - kunhan sitä on tarjolla. Saman katon alla asumisen aikana suosituimpia ruokia on varmasti olleet spaghetti ja jauhelihakastike, broileria ja riisiä uunivuuassa, kanasalaatti ja italianpata, mutta kaksi viimeistä aiheuttaa tällä hetkellä vain kylmiä väreitä. Sen sijaan muusi ja jauhelihakeitto nappaa! Ollaan ihan älyttömän huonoja tekemään salaattia ruuan kanssa, joten yleensä tarjolla on raejuustoa ja kurkkua.


Päivällinen

Välillä on hetkiä, jolloin kumpikaan ei jaksaisi tehdä ruokaa ja välillä sitä sohitaan samaa kauhaa tai lastaa pidellen ja kiistellään siitä, kumpi saa paistaa jauhelihan. Kuten blogissa onkin muutamaan kertaan mainittu, Aleksi on jopa ärsyttävän huono syömään kasviksia.. Välillä kuitenkin tulee päiviä, jolloin saan herkutella vaikkapa gratinoidulla kasvisvuualla, johon älysin vasta hetki sitten yhdistää nuudelit. Päivällinen syödään neljän ja seitsemän välillä riippuen siitä missä syödään. Syödään kyllä usein kotona, mutta lähes poikkeuksetta myös viikottain Turussa, kun äiti vie meitä kiinalaiseen, intialaiseen ja milloin mihinkin.


Iltapala

Iltapala tulee joskus syötyä jo puoli kasin maissa ja joskus vasta lähempänä kymmentä. Leipä saattaa välillä upota, mutta oikeestaan todella harvoin ja viikon verran vetelin muroja, mutta nekin tuntuu nyt tökkivän, joten ajattelin siirtyä kiivi-banaani-päärynä-omena-mandariini -linjalle. Julian kirjoittamassa postauksessa vilahti Danoninot ja jo syötävän söpöt purkit saivat melkoisen himon aikaan, vielä kun niitä muistaisi ostaa kaupasta..


En tiedä, onko esimerkiksi Aleksi huomannut mussa jonkinlaista muutosta syömisen myötä, mutta ainakin itse koen voivani huomattavasti paremmin. Huonovointisuus ja vatsakivut ovat vähentyneet ja samassa rytäkässä myös unirytmi muuttui ihan itsestään - tiedä sitten, onko syynä paljon entistä säännöllisemmät ruoka-ajat. Nykyään alkaa väsyttämään siinä yhdeksän - kymmenen, ihan viimeistään yhdentoista aikoihin ja aamulla herään ensimmäisen kerran kuudelta siihen, kun ei väsytä - päivästä on siis mahdollista selvitä ilman viiden tunnin päivä unia, onko tämä totta? Tietenkin päiväunet houkuttelee edelleen, jolloin nukkumaan meneminen venyisi taas sinne tuttuun puolenyön jälkeiseen, mutta siinä vaiheessa myös herääminen venähtäisi, joten ollaan koitettu keksiä päikkäreiden ajaksi muuta tekemistä. Milloin lähdetään kauppaan, milloin poikien kanssa kävelemään ja milloin keksitään yllättää joku pienellä visiitillä. Varmasti kevät ja ympärillä tapahtuvat kivat asiat vaikuttavat mielialaan, mutta uskallan siltikin väittää, että myös syömisellä on todella suuri osa tässä paremmassa mielessä! Nyt voin vain huokaista ja miettiä, miten olisinkaan tuhonnut itseni, jos syömättömyyttä olisi jatkunut vielä pidempään..

11 kommenttia

  1. Anonyymi9/4/13 12:21

    ihanaa kuulla et voit paremmin!!:) en ees tunne sua mut olin kyl vähän huolissani ku nähny muuraman kerran ja tiiän ettet oo mikää läski ja saat vaik lihookki<3 syöks mitää vitamiinei muute ku mun pitäs alottaa kai?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 12:21,
      Apteekista hommattuja multivitoja. :-) Kannattaa mennä sinne, niin ne osaa kyllä kertoa, että mitkä olis sulle hyviä!

      Poista
  2. Sulle ois haaste mun blogissa. :)
    http://cirneklia-pregnant.blogspot.fi/2013/04/haasteita.html

    VastaaPoista
  3. Sulle ois haaste!(:

    http://tthisendlessdark.blogspot.fi/2013/04/ensimmaista-haastetta-kehiin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. cirneklia,
      Mira,
      Kiitos, meen kurkkimaan noita joskus. :)

      Poista
  4. Mitä sille oransille kisulle tapahtu,kun oli niin nuorikin vielä?:( en muista hänen nimeensä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 11:50,
      Simba lopetettiin, kun se merkkas meillä kaikkia mattoja koko ajan ja feromonihaihdutin ei enää auttanu.. :/

      Poista
  5. voii hirmusesti onnea pienen lahjan johdosta <3 toivottavasti kaikki menee odotetusti ja hyvin (: mulla ois yksi postausehdotus asiaan liittyen, vaikkei "tuloksia" vielä näykään: ota vatsasta ainakin joka viikko kuva siihen asti kunnes vauva syntyy. vois olla ihana ja söpö postaus. tsemppiä tulevaan ja odottelen täällä kuulumisia innolla! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 23:22,
      Kiitos paljon. :) Just luin, että riski keskenmenoon on enää 3-4%, joten aika luottavaisin mielin jo mennään, vaikka voihan vielä silti jotain tapahtuakin.

      Itseasiassa kyllä noita "tuloksia" huomaa jo nyt, kun oon ihan turvonnut, vaikka johtuu tietenkin lähinnä tästä "jatkuvasta" syömisestä. Enpä sitä ennen tajunnutkaan miten pieni olin, mut nyt kun masu jo vähän pullottaa niin tuntuu ihan hassulta, että oon valittanut siitä koosta mitä hetki sit olin. :p Mutta joo, ensimmäinen kuva on jo otettu ja ihan taatusti otan niitä jatkossakin!

      Toisaalta mulla ei oo enää mitään syytä olla kirjoittamatta aiheesta, kun mahdollisen km:n tullen kuitenkin avautuisin blogissa asiasta, mutta saa nyt nähdä millon ilmottaudun. Jossakin vaiheessa kuitenkin tulee postaus, jossa koko asiasta kerron, tähän astisia kuulumisia muuten asian suhteen ja varmaan kysymyspostauskin, kun luulen, että lukijoilla saattaa olla mielessä muutamia kysymyksiä.

      Kiva, että odotellaan jo! :)

      Poista
  6. Mitä,onko teijän kissa lopetettu?
    Oliko nyt oikeasti se lopettaminen se viimeinen vaihtoehto? Musta on vaan tosi karua kissalle. Entä lääkärit,poisantaminen? Kyllä tohon varmasti ois parempikin vaihtoehto löytynyt, kun lopettaminen...

    Ihan hirveetä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 12:20,
      On. Kun et asiasta mitään tiedä (mitä keinoja ollaan koitettu, paljonko ollaan eläinlääkärissä juostu ym), niin ei varmaan kannata lähtee arvostelemaan. Luuletko, että tää on ollu meille jotenkin helppoa? No ei ollut ei ja voin kertoa, että mä itkin kaks päivää putkeen vessan lattialla makoillen, kun en voinu kotona liikkua ilman, että sydän meni koko ajan enemmän palasiksi.

      Ja sen lisäksi mä kyllä juttelin tästä asiasta myös eläinsuojeluvalvojan kanssa, joten enköhän tiedä tehneeni parhaan ratkaisun..

      Poista