5.3.2013

HYMYILE EIKÄ HUOMIO OLET MUNAKOISO

Galleria-profiilini on ollut viimeisen muutaman vuoden ajan tyhjän panttina - siellä on käyty kuittaamassa ainoastaan kuvat ja päiväkirjamerkinnät, joten visiitti on kestänyt ihan maksimissaan huimat viisi minuuttia. Eilen illalla sain päähäni kipaista tuolla aikansa eläneessä mestassa ja hurjana päivitin jopa profiilikuvan tähän päivään! Ikävä kyllä albumeista ei löytynyt yhtä ainutta mieltä järkyttävää kuvaa, mutta Miran päiväkirjasta löysin jos jonkinmoista nostalgiapläjäystä, muun muassa tämän vuodelta 2008.

Paikka oli kuin muurahaiskeko... Toinen toistaan nuorempi tyttö tai poika vilahti jatkuvasti profiiliin ja klikkasi virtuaalisydäntä (verrattavissa ehkä Fb:n tykkäyksiin?) siinä toivossa, että kipittäisin samalla sekunnilla antamaan oman herttani tämän kuvaan, joka jo huokui sadoista sydämistä. Parhaimmillaan ne jopa ryhtyi kommenteillaan pyytämään niitä sydämiä, joiden määrällä tänä päivänä on ilmeisesti elämääkin suurempi merkitys. No, mutta juu ei, kiitos vain ehdotuksesta. Myös vasempaan alareunaan oli ilmestynyt keskusteluikkuna ja tätäkin voisi kai verratta Facebookiin, siis miksi ihmeessä? Eiköhän se riitä, että kuviin pystyy edelleen kommentoimaan yksityisesti? Muista uudistuksista tai "uudistuksista" en sitten tiedäkään, sillä vahingossa asentamani Fran Perea ja Munaralli 2010 -sälät sai suorastaan pakokauhun valtaan ja jätin tutkimisen sikseen.

Pari vanhaa inside-yhteisöä löydettyäni bongasin myös kasan omia kommenttejani vuodelta 2007 - voi myötähäpeä. Muistan niin elävästi miten tunnetilat vaikuttivat profiilin ulkoasuun. Kun kaverin kanssa oli tapeltu tyyliin siitä, että kuka oli luvannut olla kenenkin kanssa välitunnilla ja kenen kanssa sitä sitten todellisuudessa oltiin oltu, maailma tuntui kaatuvan ja välit meni parhaan ystävän kanssa poikki - ainakin päiväksi tai pariksi. Tällöin ilmestyi mustavalkoinen profiilikuva, jossa kasvot näkyivät mahdollisimman vähän, mieluiten ei ollenkaan, ja kuvaan oli totta kai muokattu pätkä MC Manen jostakin biisistä, kuten vaikka "Kuole huora, kuole ja mun haavat umpeen nuole. Ei kukaan pysty tekemään sitä sun puolest.", kuvatekstinä komeili vuorostaan sanat Apulannan biisistä. Kaikki kommentit poistuivat, kuvat piilotettiin ja yhteisöistä erottiin, siellä saattoi olla korkeintaan "Älä luota kehenkään niin suhun ei koskaan satu". Päiväkirjaankaan ei sopinut tehdä merkintöjä ja jos tekikin niin niistä piti sitten loistaa kilometrien päähän se kamalan paha olo, joka sisällä velloi.

No parin päivän ajan vietettiin välitunnit jossakin toisessa porukassa, vilkuiltiin ja naurettiin, kun toinen käveli ohi ja haukuttiin kilpaa Galleriassa. Sitten tapahtui jotain ja oltiin taas ylimmät ystävykset. Vähintäänki 70 yhteisöä teki paluun, modaus laitettiin takaisin ja sadat kuvat näkyviin. Kuvista ei tietenkään saanut unohtaa omistuksia, joita toivottiin olevan mahdollisimman paljon! Ei hätää, jos raja ylittyi, sillä aina voitiin lisätä huomio, jossa omistuksen sai samanaikaisesti sekä j0nnaking`, -veerawr ja maijaperttiina, ootte hirveen ihQi ja tosi raksui mul, ei erota koskaan, pus pus, sata sydäntä ja taas vähän Manen lyriikoita perään.

Voi mitä musta oiskaan tullu ilman tätä nostalgista IRC-Galleriaa!

4 kommenttia

  1. Anonyymi5/3/13 15:36

    rinsessa

    VastaaPoista
  2. Anonyymi8/3/13 13:04

    saaks sua pyytää galtsus kaveriks? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 13:04,
      Saa pyytää! :-) En mä sinne hirvittävästi mitään vieläkään päivittele, mutta jotain kuvia saattaa joskus harvoin ilmestyä.

      Poista