14.3.2013

ENTTEN TENTTEN

Liian usein törmään asiaan nimeltä valinnanvaikeus. Vihaan (omalla kohdalla) rahan tuhlausta, vihaan överiä materialismionnellisuutta (Siis sitä, kun kaikki ostettu on rakkaustakki, rakkauskengät, rakkaushousut, rakkaussitä ja rakkaustätä. No mutta katsopa, mä söin juurikin rakkausmozzarellaa!) ja vihaan lahjojen saamista. Oikeasti. Jos kaupassa on kiva viiden euron paita, mutta tarvitsisin kympillä uuden kevyemmän tuubihuivin, jotta en taas kesällä läkähtyisi ton villaisen kanssa, en anna lupaa ostaa molempia. Yleensä käy kuitenkin niin, että molemmat mun tahtomistani asioista jäävät hyllylle odottelemaan seuraavaa kertaa, jolloin lopputulos on aina sama. Se tuubihuivihan on pitänyt ostaa vasta puolentoista vuoden ajan, mutta jos sitä sitten ensi kerralla.. Tai sitä seuraavalla.. Tai..

No nyt mulla sitten on taas tämä kyseinen valinnanvaikeus - tällä kertaa Xtravaganzan keittopussien ja Mirkan blogista bongaamani LivBoxin välillä (äiti, älä kommentoi asiaa millään tavalla (edit: Myöhäistä, se soitti jo)). Tää on jopa omasta mielestäni naurettavaa, mutta silti!

Haluan laihtua, eikä se onnistu pelkästään sillä, että keskittyisin enemmän liikuntaan, koska jos mulla ei ole aina jotakin tiettyä ruokaa (kuten vaikka nää pussit), niin syön mitä sattuu. Kevytkaupan sivulta löytyvät keitot houkuttelevat, mutta sisältö ei varmastikaan ole niin hyvää miltä se kuulostaa, vaikka siihenkin varmasti tottuisi. Olen nykyään myös niin ED-addikti, etten tiedä millä pääsisin tästä eroon. Lisäksi keittojen hinta mietityttää - kiitos pihiyteni - en tiedä olenko valmis laittamaan rahaa näinkin turhaan, sillä koskaan ei tiedä loppuuko kiinnostukseni viikossa vai kahdessa kuukaudessa.

LivBox mietityttää lähinnä herkän ihon takia, kun ei tiedä mitä se kestää ja mitä ei. Viimeksi juuri paranemaan päin menneet kämmenselät lehahtivat kirkkaan punaisiksi kokeillessani varovasti jotakin Nivean tuotetta. Mirka kirjoitti blogissaan siitä, kuinka yksi LivBoxin tuotteista sai useamman vuoden vaivanneen ihottuman katoamaan käsistä melkein kokonaan. Mulla on kämmenselät olleet viime syksystä asti kamalassa kunnossa ja Mirkan tavoin olen koittanut poistaa ihottumaa perusvoiteiden, kortisonin, Vitaliksen (joka auttaa mulla kaikkeen) ja vaikka minkä avulla, mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen kyllä valmis maksamaan tästä ihmerasvasta vähän vajaa kahdentoista euron hinnan, jos se poistaa jo kuukausia halkeilleet rystyset. Itse LivBox maksaa 13,90€ kuukaudessa, mikä on pieni hinta verrattuna kaikkeen sen sisältöön.

Toisaalta vihaan materiaa ja haluan laihtua, mutta toisaalta oon niin luovuttaja laihdutuksen suhteen, että iloisemmaksi tulen saadessani jotain. Meillä on ollut lukemattoman monta "Mennääks aamulla kuudelta salille? -Joo!" -keskustelua, mutta aamusta toiseen molemmat kääntää kylkeä (jos edes herää herätyskelloon), vetäytyy entistä syvemmälle peiton alle ja jatkaa uniaan. Jotenkin mulla on nyt sellainen kutina, että tälle(kään) mun valinnanvaikeudelle ei tule loppua tänään eikä vielä edes tässä kuussa, mutta on se hyvä, että joskus ainakin yrittää miettiä jotain..

Yksi unikavereistani potkii nyt siihen tahtiin jalkoja, että se taitaa tarkoittaa "Äiti laita jo kone pois ja päästä mut kainaloon". Yleensä tätä käskyä on syytä totella, jos ei tahdo käyvän seuraavasti + että viime kerralla se meni pärskäyttämään melkoisen aivastuksen suoraan koneen näyttöön. Äidin rakas touhutassu, karvanassu. Ja hei, kyllä on taas laatu kohdallaan, niin koko postauksessa että kuvassakin.

10 kommenttia

  1. Et nyt luojan tähden ala laihduttamaan! Sähän et ole edes lihava!? Mitä luulet susta olevan jäljellä sen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 14:06,
      No mut kyse ei oo siitä oonko lihava vai en, vaan siitä miltä musta itsestä tuntuu. :-) Jos en oo tyytyväinen mun kroppaan, niin mun on älyttömän vaikee olla tyytyväinen tai onnellinen yhtään mistään, koska se ahdistus vie niin paljon enemmän.

      Ja kuule, kyllä täällä niitä ylimääräsiä kiloja on. :-D

      Poista
    2. Jos et nyt oo tyytyväinen kroppaas, mikä takaa, et olisit tyytyväinen laihempana? Kannattaa huomioda sekin, että jos nyt laihdutat, sun pitää jatkossa syödä nykystä vähemmän. Jos pidät ruokavalion laihdutuksen jälkeen samana kuin nykyään, lihot helposti takaisin nykyiseen, ja siitä ylikin. Kannattaa ihan tosissaan miettiä, onko siinä mitään järkeä.

      Jos välttämättä haluat pudottaa painoas, älä sitä millään pussiruokadieetillä tee. Jonkun yksittäisen aterian korvaamisesta tuskin on suurta haittaa, mutta ruokavaliona ne on tarkoitettu oikeasti ylipainoisille ihmisille (painoindeksi yli 30) ja niillekin lääkärin valvonnassa.

      Tuntuu olevan turhan yleinen käsitys teinitytöillä, että laihtuminen on aina pelkkää plussaa ja laihtumisesta ei voi olla mitään haittaa. Voi siitä. Sun kohdalla riski syömishäiriöstä tuntuu jo yksistään niin suurelta, kun (kuvistasi päätellen) pieni määrä läskiä kropassa on sulle noin paha asia, laihduttaminen kannattaa jättää väliin. Hanki jotain muuta ajateltavaa ja koita parantaa itsetuntoasi.

      Poista
    3. Anonyymi 14:37,
      Ei mikään sitä takaa, mutta musta laihat/hoikat ihmiset on kauniita ja vaikka nyt oonkin "ihan jees" näin, niin kokisin olevani kauniimpi, jos saisin kiloja pois. Ja kyllä multa vähempi syöminen onnistuu, kunhan saisin riittävästi motivaatiota siihen.

      Ihan maalaisjärjellä ajateltunta ja sen lisäksi sotea käyväni mä kyllä tiedän, ettei turha laihduttaminen ole hyväksi. :-) Peruskoulussa luokkakaveri sairastui anorexiaan enkä todellakaan oo ajamassa itseäni siihen jamaan.

      Ja siis kun ei mulla ole edes perusteluita sille, miks haluan laihduttaa, koska itsetunto on hyvä - joskus vähän liiankin, eikä se kyllä tästä ylemmäs nouse, vaikka laihtuisin ja tuntisin olevani kauniimpi. Kuullostaa hassulta, mutta näin on.

      Tiedän, että keittopussit + kunnon lenkkyeily ei oo terveellinen tapa laihduttaa tän painoindexin kanssa, mut en silti ymmärrä, miten kaikki (kaverit, äiti, A) jaksaa olla niin huolissaan tästä, kun en mä itse nää mitään pahaa pienessä laihduttamisessa.

      Poista
  2. Sähän luetkin jo mun blogia, mutta oon samaa mieltä sun kanssa tosta "onnellisempi laihempana"-jutusta. Muutaman kilon tippunen toi mulle paremman olon kroppaan ja vireyteen.

    Pussit sai mut ikäään kuin alkuun. Vaikka söin niitä vain pari päivää, keho ehti mennä säästökuurille enkä saanut syödä pussien jälkeen kauheena esim.hiilareita. Opetus: Pusseilla voi pienemmällä painoindeksillä päästä alkuun, mutta mikäli tulee liikaa sivuoireita (oksetus,huippaus,kylmä..) niin tulee tietää milloin lopettaa.

    Alottelen nyt vhh-ruokavaliota, koska tykkään laihduttamisen tuomasta vireämmästä olosta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anni,
      Noniiiin, joku ymmärtää! :-D Ei se laihduttaminen aina tarkota sitä, että heitetään 20kg nurkkaan, jonka jälkeen lopetetaan syöminen kokonaan.. Ja nimenomaan, kun mäkin tarvitsen sen, mikä saa alkuun.

      Anonyymi tarkotti varmasti hyvää, mut jollain tapaa mua ärsyttää ihan suunnattomasti, koska kukaan ei voi kuvien perusteella päätellä, että onko sitä läskiä niin pieni määrä.

      Poista
  3. Siul on hirvee pitkiä postauksia.. Siis, että paljon tekstiä...
    Yleensä jätän suosiolla lukematta... Mutta aiheesi sai minut kiinnostumaan (laihutus)
    Ite ky lasun viel koton et en voi alkaa laihuttaa.. mamma ja pappa don't like it....
    Mut vaa pari kilooo... D: XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miimahhh
      Muistathan, että vaikka ootkin jo 14-vuotias ja teini-iässä, niin oot kuitenkin edelleen lapsi, jonka ei tule laihduttaa, koska oletettavasti oot vielä kasvuiässä?

      Jos oot ylipainoinen ja haluat laihduttaa, niin koulussa terkkarin juttusille, muuten höpinät pois! :-)

      Poista
    2. mite vastaatki näi fiksust jollekki toisel ja sit pilaat ite ittes laihuttamisel

      Poista
    3. Anonyymi 22:32,
      No onhan siinä nyt sentään eroa, että onko 14v, kasvuiässä ja mitat tyyliin 168/43 vai minä aika tarkkaan 20v, joka on kasvunsa kasvanut ja jolta oikeesti löytyy muutama kilo tiputettavaa. :--)

      Poista