23.2.2013

TEINIVUOSISTA TÄHÄN PÄIVÄÄN, 1/2

13-14-vuotiaana olin aikamoinen siiderin suurkuluttaja ja tiittimetsästäjä. Totta toki toikin, vaikka olikin Aleksin kirjoittama juttu. Olin koko ala-asteen ajan ollut melkoinen hissukka. 14-vuotiaana siirryttiin toiselle paikkakunnalle jatkamaan koulua ja samalla sain luokallisen uusia kavereita. Pian koulun alkamisen jälkeen päädyttiin neljän tytön porukkaan ja meitä kutsuttiin haamujengiksi. Nyt ymmärrän sen paremmin kuin hyvin: meidän päältä oli mahdoton löytää muuta kuin mustaa, harmaata tai valkoista, lukuun ottamatta kirkkaita villasukkia. Teininä oli hienoa lipittää siideriä takapihalla kaverin kanssa ja hihittää tyhmille jutuille, oltiin mukamas niin kovia. Tähän ikään kuului tosiaan myös se kuuluisa tiittimetsästys. Istuttiin siis Miran kanssa kahdestaan kylillä aamusta iltaan ja odoteltiin tiittejä, jotka oli niitä juuri ajokortin saaneita ja pitivät hiuksia pystyssä. Voi tätä häpeän määrää näin jälkeenpäin ajatellen. Seiska luokalla "seurustelin" ensimmäisen kerran, vaikka eihän se mitään seurustelua ollut. Tällöin sain ensimmäisen oman koirani, Aapelin.


14-15-vuotiaana musta tuli vaan entistä kamalampi teini, mutta oikeestaan mikään ei muuttunut. Takapiha ryyppääminen vaan jäi ja siirryttiin kylille harrastamaan sitäkin. Ensin istuttiin Miran kanssa kahdestaan kovina neljän kaljan kanssa, mutta myöhemmin se muuttui ihan oikeeksi juomiseksi, enkä tainnut selvää viikonloppua nähdä. Kasilla se ensimmäinen poikaystäväkin sitten jäi ja keväällä astui uusi säätö kuvioihin. En tiedä mistä niinkin hirvittävän mukaani nappasin, mutta siinä se roikkui vielä ysilläkin! Aprillipäivänä 2008 otin ensimmäisen oikean lävistykseni ja niin sitä hipsittiin hakemaan napakorua. Seuraavista kuvista voi päätellä, että tykkäsin muokkailla kuvia.


15-16-vuotiaana sain taas kasan uusia kavereita, joiden kanssa tuli vietettyä reilu vuosi, kunnes sukset meni ristiin tai tiet muuten vain erkanivat. Liikuin isossa porukassa silloin, eikä sohvan polttamisilta tai rikosrekistereiltäkään vältytty. Piian ja Jassun kanssa istuttiin poliisien kyydissä paniikissa, vaikka vähän se kyllä nauratti. Hetki sen jälkeen odoteltiinkin, että hakeeko meitä kukaan koskaan pois putkasta - ei muuten naurattanut enää.. Aloitin ammattikoulun, vaikkei ollut mitään tietoa siitä, että mitä haluan tehdä. Näinä aikoina myös Aapeli sai itselleen pikkuveljen, Ticon. Ensin meidän porukasta lähti Iida ja myöhemmin Jassu. Lopulta siis liikuttiin Piian kanssa kahdestaan ja löydettiin paikka Terolta. Meille tuli Piian kanssa kuitenkin joku elämääkin suurempi erimielisyys, joten vietin uuden vuoden Miran ja Julian kanssa. Kevään/kesän aikana se hirvittävä säätö onneksi jäi ja aloin taas "seurustelemaan" sen ensimmäiseni kanssa. Juttu ei kuitenkaan kestänyt kesää pidemmälle ja syksyllä oli taas jo seuraava kierroksissa, mutta sekin oli vain parin kuukauden juttu.


Aamulla koitan jaksaa taas mennä lenkille ja pikkusisko tulee jossain vaiheessa tänne yöksi, mutta toinen osa tulee kunhan ehdin taas koneilemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti