3.2.2013

IHOLLA

Ei suinkaan Iholla-ohjelmassa, vaan kirjoittajan iholla. Mun ihollani, leimatulla iholla.

Kaikista tatuoinneista kiitos kuuluu Custom Inkin Ramille, joka puhelahjoillaan kadotti tän neidon tatuointikonekammon tiehensä kolmisen vuotta sitten. Ramin tuolissa istuessa ei vaan yksinkertaisesti ehdi pelkäämään, sillä puheenaiheet ei taatusti lopu kesken. Tykkään Custom Inkin sisustuksesta (Ikea!) ja rauhallisuudesta verrattuna Turussa sijaitseviin liikkeisiin, joissa useimmiten musiikki pauhaa niin, että siellä hädin tuskin kuulee tatuointikoneen surinaa saati sitten omia ajatuksiaan. Customissa sen sijaan aika kuluu rupatellessa samalla kun leimaaja tekee työtään ja mahdollisesti omavalintainen musiikki soi sopivalla voimakkuudella taustalla. Ihan loistavaa.


10.4.10 otin ensimmäisen tatuointini, josta halusin melko pienen, sillä en tiennyt vielä omaa kipukynnystäni tatuointien suhteen. Hysteerisesti samaan aikaan itkien ja nauraen kipitin tatuoitavaksi ja vannoin, että se tulee olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta. Jep, ihan varmasti. Hintaa tälle itse suunnitelemalle leimalle tuli 20€.

12.8.10 otin toisen tatuointini, sillä neljässä kuukaudessa ehdin unohtamaan siitä aiheutuneen paniikin täysin. Tiesin mitä oli luvassa ja uskaltauduin ottamaan jo isompaa kuvaa: kauan haaveilemat siivet. Lapaluissa tuntui sekä pistoa, että polttoa ja niistä tuntui lähtevän pieniä sähköiskuja ympäri kroppaa, mutta jollain ihmeellä kykenin istumaan koko 40 minuutin ajan paikoillani. Tatuoinnin hinta oli 50€ ja Rami varmasti värittäisi nämä kulahtaneet siivet ilmaiseksi uudelleen, mutta mä epäilen omaa kestävyyttäni..

14.10.10 oli edellisestä pahasta toivuttu riittävästi. Monen monta vuotta olin tykännyt käyttää nilkkakoruja, mutta jostain kumman syystä ne kerta toisensa jälkeen joko jäi sukkaan kiinni, katkesivat, katosivat tai satuttivat varrellisissa kengissä. Eipä oo tätä vaivaa näykynyt enää, kun 50 eurolla sain tallessa pysyvän koruni.


19.2.11 tuli neljäs leima, koska tuntui, että tatuointien paino oli liikaa oikealla ja niinpä piti kehittää myös vasemmalle puolelle jotakin. Kuten varmasti on tullut huomattua, PMMP on ollut täyttä rakkautta vuodesta 2003, eli ihan alkuajoista lähtien. Tuollon pelkäsin, että pelkkään bändiin liittyvä tatuointi alkaisi kaduttaa, joten pelkkää PMMP:tä en tahtonut, mutta jotain siihen liittyvää piti saada. Nyt kaksi vuotta lisää fanitettuani olisin kyllä valmis lyömään kyseisen kirjainyhdistelmän itseeni, mutta saa nähdä.. Oo siellä jossain mun tuntui oikein sopivalta Pemuihin ja unelmiin yhdistettynä, eikä 30 euron hintakaan tuntunut yhtään pahalta.

12.12.11 asti tuli selvittyä ilman sen suurempaa tatuointikuumetta, mutta tuona päivänä se taisi olla huipussaan. Kropassa komeili jo neljä rakastamaani kuvaa, mutta kaipailin jotain suurempaa. Paikka oli selvä ja kuvakin oli pian mielessä, tähtiin kun ei koskaan kyllästy. Hintaa tällä oli 60€. Värinä käytettiin ainoastaan mustaa, mutta kuva on otettu pari tuntia tekemisen jälkeen, joten iho veresti vielä vähän ja siitä johtuen sävy on toi.

30.1.12 on otettu tällä hetkellä viimeisin tatuointi ja ihan älytöntä, että siitä on jo reilu vuosi! Miksi, oi miksi!? Koska oon elänyt koko elämäni aika ei huolia -asenteella, kuten Timon ja Pumba, ja Leijonakuningas on ehkä paras piirretty ikinä, sai Hakuna Matata paikkansa. Enpä ois koskaan näitä ranteisiini lyönyt, jos olisin tiennyt siitä seuranneen kivun määrän, vaikka kerranhan se vaan kirpaisi ja koko toimitus kesti noin kymmenen minuuttia, vaikka Rami puhui välillä vaimonsa kanssa puhelimessakin. Elämäni hirveimmästä kivusta maksoin 20€.

Seuraavan tatuoinnin paikka on jo tiedossa ja kuvakin on aika selvä, kunhan joku saisi patistettua siirtämään yhden osan siitä paperille, jotta voisin raahautua Auraan viemään ne loppusuunnitteluun. Jospa ennen kesää saisi aikaiseksi otettua sen seitsemännen. Toivottavasti.

4 kommenttia

  1. Sattuks muute noihi ranteisii, toi tatuointi, oon ain haaveillu oikeesee ranteesee sellasest peace merkist, mut en uskalla ottaa jos se kipu on iha sika kova. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. _Adaaa_,
      Valhetelisin, jos väittäisin, ettei sattunut.. Kipukynnyshän on tosin tosi yksilöllistä, joten se mikä mulla sattuu hirvittävästi, ei sulla välttämättä tunnu yhtikäs missään. :-)

      Poista
  2. Hianoja kuvia! ^^ Oon kans kuullu kauhutarinoita ranteisiin liittyen, pikkusiskolla on toisessa kätösessään Alice Cooperin silmät ja oli ollut kuulema aika horroria niiden otto. Mut tyylikäs sekin käsi silti on, eli ehkä sit oli sen arvoista. :)

    Ps. Istutaan junassaaaaaargh ja G unohti kannettavansa laturin Vaasaan. Mun kone puolestaan odottaa edelleen huollosta saapumista, joten terveisiä vaan täältä kännykästä, kele...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -K-,
      Kiitos. :>

      Juu on nää kyllä ollut sen kivun arvosta, vaikka en mä kyllä uudelleen lähtis samaan paikkaan ottamaan.. :--D Suurin shokki tuli varmaan siinä, kun ensimmäinen ja toinen sattui jännityksestä, mutta kolmas, neljäs ja viides ei enää tuntunut missään.. Ja sit tuli tää kuudes, joka taas sattukin enkä osannut enää kuvitella, että tuntisin sitä kipua missään.

      Ääh, voi kurja! Voin vaan kuvitella.. Mä ainakin oisin ihan sekoomispisteessä hetken päästä, jos joutuisin pelkällä puhelimella pärjäämään. Blogien ja muiden juttujen lukeminen kyllä onnistuu ihan loistavasti, mut kirjoittaminen ei kyllä kiinnostais.

      Poista