29.1.2013

MUUMIEN KANSSA

Vuoden 2011 joulu oli ensimmäinen joulu omassa kodissa. Eihän me tietenkään kaksistaan neljän seinän sisällä oltu, mutta ensimmäistä kertaa leivoin pipareita omassa kodissa. Leipominen kyllä oli kivaa ja meillä oli hauskaa, mutta lopputulos ei miellyttänyt ainakaan mun silmää. Puolet pipareista paloi ja puolet jäi raaoiksi. Koristelukin meni pipariksi, sillä possut alkoi muistuttaa mäyräkoiria ja enkelit sai kärpässienien pilkut.

Vuoden 2012 jouluna asuttiin uudessa kodissamme. Piparihimoni on sillä omituinen, että himona on ainoastaan niiden teko (ja ehkä vähän sen taikinan syöminenkin..), mutta valmiit piparit ei maistu. Pakkohan niitä silti oli tehdä - huonolla menestyksellä tälläkin kertaa. Kaksi pellillistä paloi, mutta yhdet jo lähes onnistui! Tarjolla oli jalattomia ukkoja ja kärsättömiä possuja, joiden koristelukaan ei näyttänyt ihan ammattilaisen käsialalta.

No mitenkö Muumit sitten liittyy näihin? Sillä, että ensi jouluna (taas uudessa kodissa) pipareissa on ihan pakko onnistua. Laatikosta nimittäin löytyy uudet, maailman parhaimmat ja suloisimmat muotit! Vuoden 2013 jouluna siis leivon vaikka viistoista pellillistä pipareita! Leivon niitä niin kauan, että vähintään puolet ovat onnistuneita. Ajankohtaista, eikö? 

2 kommenttia

  1. Ahahahaa, ARVAAS KUKA leipoi tänä jouluna muumipipareita marraskuussa synttärilahjaksi saamillaan muumimuoteilla..? :D Blogin seassa saattaa olla jopa joku kuvakin joulun kohdilla niistä.

    :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -K-,
      Noniin, oishan tää niin pitänyt arvata. :--DD

      Poista