16.10.2012

VIRALLISESTI KUMMITÄTI

Sunnuntaina 14.10. pieni kummipoikamme kastettiin Säkylän seurakuntatalolla.
Nimessä on vielä pitkään tottutelemista, sillä "Verttiä" kutsuttiin Vertiksi jo kauan ennen syntymää,
mutta viikonloppuna tämä tuhiseva pakkaus sai nimekseen Miko Vertti Aleksi.


Kuva © Sanna.

13.10.2012

KODIN PIKKUJUTTUJA

Voi, miten laiska bloggaaja onkaan taas viime aikoina tullu oltua. Työharjoittelu vie kaikki voimat, joten aamuvuorosta päästyä on turha toivoa aivojen pelaamista. Eilen kävin erään mummon kanssa Turussa ja takaisin tullessa nuokuin taksin takapenkillä - nukahdin kymmenessä minuutissa seitsemän kertaa..

Laiskuudesta johtuen en vieläkään saanut aikaiseksi kuvattua kotia ja mulla on vahva epäilys, että näiden seinien sisällä se jää kokonaan toteuttamatta. En oo koskaan ollut mikään varsinainen sisustaja, vaan tavarat on tipahtaneet paikoilleen ihan itsestään. Rakastan sisustustekstejä ja kaikkea pientä turhaa, mutta jostain syystä ne ei tahdo löytää tietään tänne. Eiköhän viimeistään sitten joskus, kun ollaan naimisissa pankin kanssa, rakennetaan oma talo ja saadaan kerralla paljon uutta. Mutta se on se kuuluisa joskus.

Näin jo keväällä kirpputorilla Very hot -pannunalusen, joka miellytti silmää, mutta se ei koskaan tullut meille asti ja jälkeenpäin kyllä vähän harmitti, kun se oli sieltä jo kadonnut. Eilisellä kauppareissulla kuitenkin bongasin ilokseni samantyylisiä pannunalusia tekstillä So hot, ja sen enempää miettimättä lastasin sen koriin. Pannunalusen lisäksi kotiutettiin myös kaksi patalappua - nehän on olleet ostoslistalla vasta vuoden verran! Kodin pikkujuttuja, jotka silti muuttivat keittiötä paljon ja toivat kaivattua uutta ilmettä.

Huomenna onkin sitten vähän isompia juttuja, nimittäin kummipojan ristiäiset. Vihdoinkin saadaan tietää se nimi!

9.10.2012

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SINULLE RAKKAIN

Tänään on vuoden viimeiset synttärit tässä perheessä, 
joten neljälle suurimmalle (ja karvaisimmalle) lapsukaiselle on tarjolla 
maksalaatikkokakkua kera kahden nakkikynttilän.
Miten onnelliseks voikaan yks kissa tehdä.

3.10.2012

IHAN(A) KAMALA SYKSY

Hetken aikaa jaksoin, mutten enää yritä tsempata itseeni tähän syksyyn, vaikka aloitus olikin hyvä. Vihaan syksyä ja sen lisäksi vielä talveakin! Suurin syy tähän vihaan taitaa olla viime yönä yllättänyt sähkökatkos, jonka takia jouduttiin starttaamaan auto. Molemmilla oli akku lähes lopussa, joten ajeltiin lähes tunnin ajan sitä iänikuista kyläkiesiä, autolaturin tehdessä samalla työtään. Voi miten mulla onkaan ikävä Turkua, kun ei koskaan tarvinnu huolehtia siitä, että sähköt menis.


Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni. Poikien mieliksi vedin pipon päähän ja Saulit jalkaan, ja suunnattiin kohti metsää! Taisin olla melkoinen näky, kun rämmin tossut märkinä pitkin ei-polkuja ja vähän väliä pyllähdin pyrstölleni. Aapeli sentään tuntui nauttivan - se paineli pitkin poikin metikköjä ja pysähtyi välillä repimään mustikoita suoraan pusikosta. Onhan tää ihan kivaa vaihtelua, mutta silti ootan, että päästäisiin jo ohi tästä kylmästä, pimeästä ja sateisesta vuodenajasta.. ..Ja talvesta.. Ja keväästä. Vaikka tietenkin nyt on sata kertaa mukavampaa kuin kohta.. Ihan pian on lunta maassa ja roimasti miinuksen puolella, joten ehkä tästä on syytä nauttia.