29.9.2012

OLIPA KERRAN

Oon todennut miehen ja kotitöiden olevan mahdoton yhtälö, enkä yksinkertaisesti ymmärrä mikä siinä mättää. Kun on pölyä niin imuroidaan ja tiskikoneen ollessa täynnä puhtaita astioita, se tulee tyhjentää, hankalaa? Löydän itseni usein huutamasta yleistämisestä, enkä tahdo langeta itse samaan pahaan, mutta tuntuu, että lähes poikkeuksetta on täysin mahdotonta olettaa miehen tarttuvan mopin varteen pyytämättä. Meillä kotona saattaa pyöriä hirven kokoisia villakoiria nurkissa, tiskialtaassa voi olla Mount Everistinkin päihittävä tiskivuori ja mies vain makoilee sohvalla voivotellen, että kuinka likaista sitä taas onkaan. No herra on hyvä ja ottaa sen imurin kauniiseen käteen?

Tässä talossa ollaan siivoamatta tasan siihen asti, että mun omassa päässä alkaa nakertamaan se läävän keskellä asuminen, ja mitä tapahtuukaan, kun alan tekemään koneeseen tilaa likaisille astioille? Kuulen sohvalta sanat: "Pupu anna niitten olla, mä laitan ne kyllä". Aijaa, sullahan onkin ollut vaan viimeiset neljä päivää aikaa, mut tikkuakaan et oo ristiin pistänyt?  

Sillä välin kun oon tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, sekä pyyhkinyt keittiöstä tasot, on herralla ollut aikaa tuijottaa TV:stä vaikka Voittosoittoa tai jotain muuta elintärkeää ohjelmaa. Olishan se nyt ihan käsittämättömän typerää siivota samaan aikaan vaikka vessaa, kun mä viipotan otsa hiessä ympäri muuta kämppää. Tässä vaiheessa luultavasti siirryn vaihtamaan degujen häkistä purut sun muut ja taatusti saan seuraa: pöydällä istuu kaksi kissaa, lattialla kaksi koiraa tuijottaa tekemisiäni ja eräs järjen jättiläinen - joskus mieheksikin kutsuttu - seuraa vieressä. Alkaa kieltämättä vähän nyppimään, että nääkin seitsemän veljestä kyttää nokka pitkänä sitä ähinää ja puhinaa, joten teen homman nopeesti ja siirryn seuraavaan.

Kipitän yläkertaan, mutta tällä kertaa saan ainoastaan kaksi seuraajaa: kissat jää pitämään siimahäntiä silmällä ja Apsu ei uskalla kiivetä rappusia. Alan vaihtamaan lakanoita ja mitäköhän tekee mies? Ryhtyy taatusti samaan hommaan. Kiitosta vaan, mutta pärjään ehkä yksinkin. Odotan hetken aikaa, kunnes on pakko kysyä, että voiskohan tää olento siivota sillä aikaa jotain muuta. Kyseinen kysymys on melkoinen riski terveydelle, koska kerta toisensa jälkeen kuulen lauseen, joka saa sapen kiehumaan.. Mies avaa suunsa ja vastaa kysyvästi "Mut eihän täällä oo enää mitään siivottavaa, paitsi imurointi?" - No ei, ei kyllä varmasti oo! Mitä luultavammin silmäni on siinä vaiheessa veren punaiset ja korvista nousee savua, joten kehotan miekkosta häipymään lähettyviltä ja nopeasti.

On kulunut puolitoista tuntia siitä, kun mies tokaisi talon olevan puhdas, ja mähän oon jo lähes loppusuoralla, painosanalla lähes. Tiskikone on tyhjennetty toistamiseen, pyykkikone pyörii ties monettako kertaa, WC on pesty, sekä lattiat imuroitu ja mopattu. Kello lähenee kahdeksaa ja saan vihdoin ja viimein ruuan uuniin, mutta eipähän tarvii siivota kenenkään muun ruuanlaitosta aiheutuneita jälkiä.

En kyllä käsitä, miten ykskään mies kykenee asumaan yksin, kun ne tuntuu tarvitsevan jonkinlaista äitihahmoa ihan sinne fossiili-ikään asti.. Ja taas löydän itseni märisemästä ja kirjoittamasta blogia puhtaalla raivolla niin, että koko tietokone sauhuaa. Ei saisi valittaa - mulla kun on vierellä loppujen lopuksi se aika ihana mies, jonka kanssa jakaa arki. <3

Notta sellainen olipa kerran! Ei mikään perus esittelypostaus, mutta tervetuloa nyt kuitenkin uuden blogin pariin (nyt ei leikitä enempää koodeilla) ja toivottavasti arki kiinnostaa, koska sitä täältä löytyy. Ehkä tullaan tutuiksi tässä pikkuhiljaa, jos ei vielä olla? Mä oon Janna ja tää on OSJM 2.0!