28.5.2017

IKÄVÄ

Raskaus ja tällä hetkellä 22 viikkoa kestäneet supistukset on rajoittaneet menemistä ja tekemistä, ja fyysisestä kivusta on tullut tirautettua muutama kyynel, mutta henkiset kivut ovat välillä itkettäneet niin, ettei turhautumisitkusta ole tahtonut tulla loppua. Tahdon lapseni takaisin. Tai onhan ne täällä. Oikeastaan mä taidan tahtoa takaisin itseni. Lapset on 200% läsnä, mutta musta paikalla on varmaan korkeintaan 50%. En edes muista milloin olisin istunut täysillä poikien leikeissä. Ehkä helmikuussa? Me ollaan luettu, piirrelty ja vähän askarreltu. Ollaan maalattu ja tehty palapelejä, mutta siihen se jää. Kuluneen viikon aikana sain todistaa kotiäidin hurjaa luovuudeen määrää, kun poliisileikeistä puuttui vilkut ja kymmenessä sekunnissa keksin miten me sellaiset tehdään. Sitä onnellisuuden määrää, kun istuttiin keittiön pöydän viereen ja molemmat sai omien taitojen mukaan askarrella omat vilkkuhattunsa. Ja se onni, joka näkyi poliisien vilkkuhatut päässä potkuautolla ja -mopolla ajavien pienten poikien silmissä. Siinä hetkessä mulle iski niin hirvittävän huono omatunto ja ikävä siitä, etten pysty tarjoamaan sitä samaa iloa muissa leikeissä, joihin tiedän mua odotettavan. On niin ikävä niitä arjen pieniä hetkiä. Tänään on raskausviikko 35+0 ja jos mun liikuntakyky on supistuksia lukuun ottamatta vielä kahden viikon päästä yhtä loistava mitä nyt niin mä haluan laahustaa lähikauppaan jätskille koko perheen kanssa ja tehdä saman uudelleen esikoisen kanssa heti vauvan synnyttyä. Kun mulla on vaan niin kova ikävä kaikkea.

21.5.2017

HELPPO JA NOPEA LIHAPULLA-PASTAKEITTO

Mä törmään usein siihen, että eri Facebook-ryhmissä mietitään päivän ruokia ja kysellään mitä muut aikoo syödä. Vastaan usein päivän ruuat, mutta lisään alle myös meidän noin 35 ruuan listan, jonka mukaan suurin piirtein edetään. Se on niin käsittämättömän helppo, kun koskaan ei tarvitse miettiä mitä syödään ja samalla samat viisi ruokaa ei pyöri ympyrää. Yritetään (kahden pienen, todellisen suursyömärin takia painosanalla yritetään) tehdä suuria annoksia, jotta samaa ruokaa riittää ainakin pariksi päiväksi ja kun tähän lisätään kerrat, jolloin syödään muualla kuin kotona niin lista kestää noin 1,5 kuukauden ajan. Musta on oikeesti kiva, ettei ruuat kyllästytä, kun jauhelihakastiketta ei väännettä kolmesti viikossa siksi, että se on nopeeta eikä keksitä muuta. Kysytyin ohje on aina lihapulla-pastakeitto ja koska sitä kysytään lähes aina listaa jakaessa, ajattelin vinkata samasta täällä.

Lihapulla-pastakeittoon tulee:

Reilu 2 litraa vettä
Lihaliemikuutio
6 - 7 desiä Farfalle-pastaa
800 grammaa lihapullia
300 grammaa kirsikkatomaatteja
2 paprikaa
Purjoa
Koskenlaskija (Ruoka Cheddar)

Tee lihapullat, keitä pasta lihaliemessä, pilko loput jutut ja heitä kaikki sekaisin. Ollaan tehty tätä muutama kerta, mutta koska esikoinen ei taaperovuoden maitoallergiasta johtuen tykkää juustoista, ollaan jätetty Koskenlaskija varmuudeksi pois tai lisätty vasta omalle lautaselle. Tykkään helpoista ja nopeista ruuista, joten tää on enemmän kuin jees ja lapsillekin maistuu tosi hyvin. Onko teillä koskaan kokeiltu lihapulla-pastakeittoa vai onko tää monille oikeesti ihan vieras juttu?

15.5.2017

MUUTAKIN KUIN TUKISUKKIA

Kun mulle aiemmin keväällä ilmestyi sähköposti Tukisukat-shopista, ensimmäinen reaktio nimen näkemisen jälkeen oli kieltämättä juu ei ja pieni huvittuminen siitä, että nyt mulle tarjottaisiin tukisukkia, vaikka mulla ei koskaan ole ollut pienintäkään tarvetta sellaisille. Avasin sähköpostin, luin tämän loppuun ja yllätyin klikatessani verkkokauppaan: tarjolla olisi muutakin kuin tukisukkia.

Tukisukat-shopissa myydään tukisukkien lisäksi myös muita tuotteita terveys- ja hygieniatuotteista alusvaatteisiin. Imetysfanaatikkona oon siitä ehkä outo, että noin 2,5 vuoden imetystaipaleen aikana mä oon käyttänyt imetysliivejä vain muutaman hassun kuukauden ajan ja siitäkin ajasta puolet liivit olivat jo väljät, kun maidonnousu oli tasaantunut. Multa on siis aina puuttuneet täydellisen imetyksen työkalut, mukavat imetysliivit. Tukisukat-shoppia selatessa törmäsin alusvaate-kategoriaan ja sain mahdollisuuden testata valikoiman liivejä.


Päädyin kokeilemaan sekä vähän urheilutopin tyylisiä imetysliivejä sekä moderneja imetysliivejä, jotka ovat kummatkin elastasia ja saumattomia vailla hakasia. Istuvuus ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen, mutta valitsin koon ajatellen synnytyksen jälkeistä aikaa, joten koko vastasi juuri sitä mitä ajattelinkin ja jo nyt mukavat liivit saavat varmasti lisää mukavuutta, kunhan seuraavan parin kuukauden sisään pääsen edes osittain eroon tästä +15 kiloisesta ruhostani. Molempien liivien joustava materiaali mahdollistaa sen, että maidonnousun aikaan ja sen tasaantuessa samat liivit tulevat elämään rintojen koon vaihtelun mukana. 

Mä en oo moneen vuoteen ollut rintaliivien ystävä ja käytän niitä vain pakon edessä. Ei ole kauaa, kun oltiin kylässä, jossa kaveri käski laittaa suklaapatukat taskuun ja olemattomien taskujen sijaan liiveihin, jolloin totesin, ettei oo kyllä niitäkään. Imetyksen jälkeisissä, olemattomissa tisseissä on se etu, että bandeau on helppo kelpuuttaa ärsyttävien liivien sijaan, mutta mä uskon, että Tukisukat-shopin liiveistä etenkin modernit imetysliivit jää ihan yleiseen käyttöön vielä imetyksen jälkeenkin ja urheilutyyppiset varmasti ainakin kotikäyttöön. Niitä imetyshetkiä odotellessa..

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Tukisukat-shopin kanssa ja siinä esiintyvät tuotteet on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

14.5.2017

HYVIN PYYHKII

Mä en oo aikoihin vinkkaillut teille meidän askarteluista, vaikka ollaan tehty näitä kortteja, joten ajattelin nyt pikaisesti heittää vain kuvat tämän vuoden äitienpäiväkortista sekä -lahjasta, jotka pojat antoi mummulle ja mummalle. Aiempia askarteluja löytyy Vinkit-tägin takaa, kunhan jaksaa selailla muitakin kun askarteluja.

11.5.2017

PUOLI VUOTTA MYÖHEMMIN

Mä oon kyllästynyt kuulemaan vitsejä ja muistutuksia siitä, miten meidän ei just nyt pitänyt ryhtyä tähän kolmatta kertaa ja se kyllästyttää, koska kaikista alun fiiliksistä huolimatta mulle muodostui melko nopeasti paikka Ninnille. Ei vielä vauvana perheessä, mutta lahjana sydämessä ja siksi ajatuskin lahjan takaisin antamisesta sattui alusta alkaen niin järjettömän kovin. Tässä on ollut paljon, todella paljon sulateltavaa ja toisinaan viikot tuntuu vierivän sitä vauhtia, että kaipaan toista yhdeksää kuukautta ollakseni valmis kohtaamaan kaikki, mitä edessä on. Toisaalta mä oon kaivannut niitä viikkoja aiempienkin kohdalla, joten ehkä tää vaan vaatii kerta toisensa jälkeen sen viimeisen hypyn tuntemattomaan. Oon aina ajatellut, ettei yhden, kahden tai vielä kolmenkaan lapsen vanhemmaksi kasveta raskausaikana ja toivon sen olevan niin. Pelosta huolimatta toivon, että me handlataan tää juttu yhdessä vielä kerran.

Pelko ja epävarmuus ei ole muuttuneet, mutta punaisella kirjoitettu SE OLI VAHINKO -teksti on nyt pyyhitty pois otsasta. Mä en koe tarvetta peitellä vatsaani (paitsi, kun itseä kauhistuttaa ryhävalaan ulkomuoto) tai vilkuile ympärilleni miettien mitä muut ajattelee. En enää heittäydy puolustelemaan sillä, että ei me tätä haluttu, mutta saatan mainita, ettei elämää voi suunnitella. Voin hymyillen katsoa lastenhuoneen hyllyllä komeilevaa kolmen vauvakirjan saavutusta ja olla ylpeä tästä katraasta, meidän huippukolmikosta.

Ninni jos joku vain vahvistanut mun ajatusta sen suhteen, ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan. Mä uskon, että tällä ajankohdalla oli tarkoituksensa ja jos me oltaisiin todella toivottu kolmatta lasta 5 - 7 vuoden päähän, kuten etenkin mä pidin mahdollisena, siihen onneen ei ehkä olisikaan ollut enää mahdollisuutta syystä tai toisesta. Sillä oli paljon painoarvoa ja monesti oon ihmisille todennut, että mielummin tässä elämäntilanteessa 150% täynnä oleva lapsiluku kuin vuosien päästä vasten tahtoa tyhjyyttä huutava syli surun keskellä. Koen tän lopulta olevan vain suuri onni, jota ei kaikille suoda.

Puoli vuotta myöhemmin, tänään, raskausviikkoja on kasassa huimat 32+4, raskaudesta on kulunut 81,4% ja laskettuun aikaan on jäljellä enää 52 päivää.