22.8.2017

SUMMER VIBES


Ja kun musta jossain vaiheessa tuntui, että kaikki kesän toivotut jutut jää tekemättä.

15.8.2017

NEIDIN EKA NEUVOLA

Viime postauksista on kulunut pieni ikuisuus ja edellisinkin oli kirjoitettu valmiiksi jo helmikuussa rakenneultran jälkeen. Jos on mennyt ohi niin tytöstähän siis tuli Janniina Ava Amanda, mutta lempinimen mukaan tämä tulee olemaan blogin puolella N, jotta esikoinen ja kuopus ei sekoitu. Meillä oli viime kuun lopulla N:n neuvola, mutta mä en koskaan ehdi koneelle niin kirjoitan postaukset puhelimella ja julkaisen sitten joskus. En kylläkään usko ketään kiinnostavan niin kovin ja  etenkin viime aikoina mulle on tullut olo, ettei blogi ole enää niin teille, vaan mulle ja niille läheisille, joita vaikkapa neuvolajutut kiinnostaa. Niinpä mä kirjoitan näitä lähinnä itselleni ja ensimmäisen neuvolan mitat olivat:

1 kuukautta (syntymä).
4 860 grammaa (3 662 grammaa).
55,2 senttiä (51 senttiä).
38 senttiä (35 senttiä).

N kasvaa edelleen täysimetyksellä ja hyvin kasvaakin. Instagramin puolella naureskelinkin tuskaista matkaa, mutta muuta ihmeellistä neuvolareissulla ei ollutkaan. Tyttö on ainakin toistaiseksi niin helppo ja vähään tyytyvä tapaus, että käynnit menee ihan liukuhihnalla ilman mitään enempiä lätinöitä. Kortissa lukee teksti:

"Suloinen tyttö. Iho terve. Sydän ja keuhkot ok. Vatsa ok. Lonkat ok. Silmät ok. Painoa tullut hyvin."

Venähtäneen postauksen takia seuraava neuvolakin on jo parin viikon päästä. Sillon esikoinen tulee potkupyörällä.

6.8.2017

WHO'S THAT GIRL? - ELI VIHDOIN SE THE NIMI!

Tänään perheen hännänpää, Juuso Aleksanderin ja Eemi Casperin pikkusisko, sai kasteen sekä virallisen nimensä, Janniina Ava Amanda.

Janniina on se paljon hehkutettu nimi, joka on ollut mulla mielessä vuodesta 2012 - 2013 ja Aleksi hyväksytti sen jo esikoisen aikaan. Toisen pojan jälkeen saatoin mainita nimestä jo aika monelle, kun oletin, ettei meillä ole sille ikinä käyttöä, mutta tässä sitä ollaan. Kun kuultiin kolmannesta lapsesta ja alettiin miettiä nimiä, oli Janniina se, josta mä en ollut valmis luopumaan mistään hinnasta. Aleksi toivoi tytölle nimeksi Jannia, mutta musta se oli liian lähellä omaa nimeäni, joten annoin luvan käyttää sitä kutsumanimenä ja lisäksi suuremman vallan toisia nimiä päättäessä. Janniina on musta kaunis, mutta tavallisen kuuloinen nimi ja mulle tulee aina yllätyksenä, että Janniinoja on oikeasti alle 300. En tiedä mistä alunperin edes keksin Janniinan, koska mä en tiedä ketään sen nimistä. Janinan, Janiinan, Janninan, Jenniinan ja Jeninan kyllä. Joka tapauksessa tykkään siitäkin, että siinä yhdistyy vähän sekä mun, että mun äidin nimi.

Ava saatiin toiseksi nimeksi pitkältä 3- ja 4-kirjaimisten (muutaman 5-kirjaimisen) nimien listalta, koska kaivattiin kahden pidemmän nimen väliin jokin lyhyt. Mä tein siis pitkän listan toisista nimistä ja Aleksi sai täysin oman mielensä mukaan poistella niitä. Vaihtoehtoina oli Avan lisäksi mm. Aamu, Aava, Aada/Ada, Elle/Ellen, Enna, Lumi, Meri, Saga, Sara/Sarah, Vivi ja muita. Jos mä olisin saanut valita, olisi toisena nimenä ollut ehdottomasti ja sen enempää miettimättä Enna, mutta Aleksin listalla viimeiset nimet olivat Aava, Ava sekä Ada, joista Ava oli kummankin mielestä paras nimenomaan yhdellä A:lla kirjoitettuna ja lausuttuna.

Amanda tuli mulle aika yllätyksenä, koska olin aina ajatellut tytölle toiseksi nimeksi Oliviaa. Esikoisen aikaan tyttö olisi luultavasti ollut Janniina Sara Olivia, joten idea kolmesta nimestä oli kai jo niiltä ajoilta eikä tunnu silti liialta, sillä Aleksillakin on kolme nimeä. Toisen nimen tavoin tein listan vähän pidemmistä kolmansista nimistä ja Amandan lisänä listalta löytyi esimerkiksi Alexia, Aurora, Evelia, Olivia, Sofia, Stella, Veronica ja Vivian, joista Aleksi sai taas poistella haluamansa ja sehän tapahtui nopeasti. Jäljelle jäi ensimmäisen vilaisun jälkeen vain Amanda ja Olivia eikä Amanda herättänyt mussa mitään tunteita ennen kuin Aleksi alkoi sovitella sitä toisiin nimiin ja sitten se olikin ihan täydellinen.

Että sellaiset huikeet tarinat nimien takaa. Täydellinen kolmikko: Juuso Aleksander, Eemi Casper sekä Janniina Ava Amanda.


27.7.2017

WELL, HELLO NINNI!

Niin kovin vähän oon ehtinyt mitään kirjoittelemaan, että OSJM:n Facebook-sivulla jo vihjasinkin @NANNNASTI - instagramtilistä, jos joku miettii, että mitähän meille kuuluu ja mitä touhuillaan. Ehkä muistatte aiemmilta vauvavuosilta poikien kuukausikuulumiset? Mä oon tulostanut ja päällystänyt kontaktimuovilla It's all about Juuso ja It's all about Eemi -koostepostaukset, jotka on nyt säilössä vauvakirjojen muovitaskuissa ja tasapuolisuuden nimissä tahdon kuulumispostaukset myös Ninnistä ja niiden aikahan on nyt, sillä neidille tuli jo täyteen ensimmäinen kuukausi! Saanko heti hämmästellä mihin aika kuluu tälläkin kertaa?

Pojista poiketen mä en todellakaan osaa nimetä yksittäisiä asioita, jotka N:ää kiinnostaisi. En tiedä johtuuko tää siitä, ettei tällaisiin ehdi kolmen lapsen kanssa kiinnittää niin paljoa huomiota vai siitä, että eniten kiinnostaa kaikki. Tyttö katsoo silmät suurina ihan kaikkea ympärillä olevaa ja seurailee toisinaan katseellaan - joskus erehtyy ihan ääntelemäänkin asioille. Suihkua N rakastaa! Niin ja syliä, erityisesti syliä ja mun on vaikea kuvitellakaan, että tää kykenisi koskaan nukkumaan päiväunia muualla. N muistuttaa ulkonäöltään paljon E:tä ja monet tavat taas ovat samoja kuin J:llä pienenä.

Vaipat ovat vielä hetken Liberon 1-koon vaippoja ja vaatteissa käytetään kokoa 50 ja 56. Malliltaan parhaiten N:lle sopii H&M:n 3-osaisien settien vaatteet ja niitä pitää varmaan jossain vaiheessa hankkia lisää. Kolmatta kertaa kun painitaan saman asian kanssa, eli monet bodyt on joko pituudesta sopivia, mutta leveitä tai sitten leveydestä sopivia, mutta pituus alkaa olla nafti. Samoin oon jo nyt huomannut miten hihat on joissain bodyissa lyhyet tämän istuessa muuten.

Nukkumisen suhteen neiti on ollut aika huippu (KOP, KOP, KOP!!!!!!) ja E:n koliikin keskellä mä kai unohdin miten mukava voi olla yönsä nukkuva vauva. Nukutaan jälleen kerran perhepedissä ja mä havahdun öisin vain vaihtamaan N:n puolelta toiselle syömään enkä aamulla muista vaihdoinko puolta kerran vai kuudesti. Pisin unipätkä yöllä on ollut noin 6 - 7 tuntia. Oon niin onnellinen hyvistä öistä.

Ensimmäinen kuukausi ollaan menty täysimetyksellä ja niin niin niin kovin toivon tän onnistuvan. Kahden kuuden kuukauden täysimetyksen takia mä saan tästä aikaan paineita, mutta lohduttaudun sillä, että jos imetys loppuu toivottua aiemmin niin samalla tatuoinnit aikaistuu. Mä luulin ensimmäisen tiheän imun kauden olleen jo pari viikkoa sitten, mutta nyt musta tuntuu, että sellainen on taas ja pikku neiti voisi asua tissillä aamusta iltaan.

Well, hello Ninni! Sellainen se perheen uusin tulokas, joka muuten saa nimensä 1,5 viikon kuluttua enkä mä malttaisi odottaa sen paljastamista enää hetkeäkään.

13.7.2017

KUPLASSA

Postailu ensimmäisen kotiviikon aikana on jäänyt ja mä todella taidan olla omassa vauvakuplassani. Sain yhtenä päivänä yhteydenoton Facebookissa ja vähän hämmennyin, kun aiheeksi nousi yllätysraskaus. Ai mikä? Ai meillä? Ai tääkö nyt on se pieni, jota ei suunniteltu ihan tähän ajankohtaan? Mä olin ihan täysin ja aidosti unohtanut sen, ja ollut niin kiitollinen näistä kolmesta, että on tuntunut kuin oltaisiin haluttu tätä aina. Ei enää ajatustakaan siitä, että kolme olisi lapsilukuna mahdoton tai että yksi tuntuisi ylimääräiseltä. Kaikki vielä loppuraskaudessakin olleet ajatukset ja pelot on jääneet mun kuplani ulkopuolelle kuluneen kahden ja puolen viikon aikana.

Luomusti (Synnytyskertomus) -postauksessa kerroin omasta voinnista synnytyksen jälkeen. Parin tiputetun veripussin ja levon ansiosta olo koheni kuitenkin vuorokaudessa ja oltaisiin oltu kotiinlähtökunnossa, mutta N:n bilirubiini arvoja piti vielä seurailla mittarilla. Arvot kohosi ja seurailuun ei enää riittänyt mittari vaan pienen kantapäät oli pian täysin mustat kaikista otetuista näytteistä. Neljän päivän sairaalassa olemisen jälkeen päästiin viimein kotiin, mutta jo seuraavan päivän kontrolliin mennessä arvot oli nousseet reilusti yli hoitorajan ja lähdettiin vuorokaudeksi takaisin osastolle kahteen sinivaloon. Sunnuntaina päästiin jälleen kotiin, mutta arvot kohosi uudelleen olleen tiistaina taas yli hoitorajan, jolloin palattiin sairaalalle vielä toisen kerran. Kotiuduttiin siis lopullisesti vasta viikko sitten keskiviikkona ja Aleksin kesälomasta meni kätevästi viikko raskaana ja 1,5 viikkoa sairaalassa ravaten, joten kesälomasuunnitelmat vähän muuttui eikä olla vieläkään käyty Muumimaailmassa tai kotieläintilalla.


Näiden kahden sijaan käytiin lasten kanssa ensimmäistä kertaa laivalla piknik-risteilyllä. Piknik meni paremmin mitä oletin, koska olin varma täydestä katastrofista ja siitä, ettei enää koskaan tehtäisi samanlaista reissua. Esikoinen kuitenkin pärjäsi hyvin ilman päiväunia ja keskimmäinen taas nukahti helposti matkarattaisiin. Pojat malttoi ruokailla nätisti eikä mun tarvinnut hävetä kahden uhmaikäisen kanssa kulkemista, kuten toisinaan. Nää oli niin nätisti, että mä olisin valmis lähtemään uudelleenkin ja isompi jo tilasikin uuden laivareissun perjantaille, mutta siihen en ehkä ihan vielä kykene.

Isomman kävellessä ja keskimmäisen kulkiessa päättömänä kanana tai istuessa matkarattaissa perheen pienin kulki suurimman osan ajasta Marsupi Breezen pikaneliöliinassa, joka saatiin reissuun ihanan Kotton Tuulilta! Paikallisten äitien ryhmässä Tuuli on ollut pitkään mun imetys- ja synnytysidoli, joten mua jännitti tavata livenä ihan hulluna (juurikin ne kaksi uhmaa mukana....), mutta turhaan. Kottosta saa ostettua ja vuokrattua mm. näitä kantovälineitä ja Tuuli tuli kaupalle ihan meitä varten ja viitsi käyttää aikaansa opastukseen. Pikaneliöliina oli mulle hirveä kummitus sanan liina takia, mutta tutustuminen kannatti sillä tää ei ollutkaan mikään solmuhirvitys vaan helppo kuin mikä. Marsupi Breeze on ihanan kevyt ja meillä kun oli kokemusta vain Baby Björnin kamalasta repusta niin oli ihan huippua miten kantoreppu ei painanut mistään ja silti vauva pysyi tosi tukevasti mukana. Tän kokemuksen perusteella vaan mietin miksi mä ikinä yritin saada BB:n repusta toimivaa omilla huivivirityksillä, joilla sidoin aikoinaan E:tä parempaan asentoon. Lämpimästi voin siis suositella, koska mää <3 Kotto! Postaus ei ole toteutettu yhteistyössä eikä mua ole pyydetty mainostamaan. Kunhan oon tyytyväinen, koska ilman Tuulia ja Marsupia N olisi matkustanut koko laivamatkan käsivarressa roikkuen. Kotton lisäksi oon tyytyväinen piknikkiin ja tähän vauvakuplaan. Se taitaa olla aika vaaleanpunainen.