26.5.2018

SUPERNOPEET YKSTOISTA KUUKAUTTA

Näinhän tässä kävi, että vauvavuoden loppua voi jo lähes koskettaa ja tämän jälkeen jäljellä on enää yhdet ainoat kuulumiset N:n kehityksestä. Vauvaa hän ei kyllä enää hirveästi muistutakkaan, sillä muija painelee menemään minkä ehtii eikä tyydy enää nelivetoon, vaan suurimman osan ajasta tämä steppailee yksinään ilman pienintäkään tukea. Aiemmin keväällä kyselin Instagramissa, mahtaako N lähteä kävelemään ennen E:tä (10kk 3vko) ja kuten suurin osa veikkasi, N käveli ensimmäiset useammat askeleensa vain muutamaa päivää yli kymppikuisena. Liukumäkeenkin hän kiipeää itse ja laskee hurjana alas, kunhan joku ottaa kiinni.

Erilaisten leikkien rinnalle on nyt tullut autoilla ja koneilla ajelu kovan pärinän säestämänä, pandan, nuken ja meidän syöttäminen sekä kirjojen lukeminen. Ehkä suloisinta tällä hetkellä, kun tyttö hakee kirjan ja kävelee se kädessään päättäväisesti luo, odottaa mun kaappaavan hänet syliin ja alkaa kääntelemään sivuja odottaen samalla, että alan sanomaan sanoja yksi kerrallaan.

Uusia kuultuja sanoja on aatta (panda), mmppu (lamppu) mmmmm-kku (aaaammmuuu = lehmä) ja kasa epämääräistä vinkunaa tarkoittaen hau hau, miau sekä ihhahhaa. Suurin osa N:n puheesta koostuu omasta päättömästä höpötyksestä, tavuista ja äänteistä, joita tämä hokee yhdessä ja yksin esimerkiksi sovitellessaan kenkiä jalkaan ylikorostetulla kkkhh, kkhh, kkkhee, kkhe, ke -tyylillään. Tänään N söi muumimammakulhosta ruokaa ja oli täysin varma siitä, että kulhon mamma olisi lehmä. Saatiin sitten ruokailun ajan kuulla iloista ammuntaa.

N on ihan hetki sitten keksinyt pukemisen ja onkin nykyään kenkien lisäksi sovittelemassa omia ja muiden vaatteita ylleen. Paitoja kaulaan, kalsareita päähän, lahjetta käteen ja noh... Sukkia ja kenkiä jalkaan. Yrityksessä ei ainakaan ole puutetta.

Osa vaatteista on edelleen kokoa 74, mutta pääasiassa nämä taitavat olla jo kokoa 80. Vaipat ovat Liberolta kokoa 4.

Kuukausi sitten N seilasi yksien ja kaksien päiväunien väliä ja nyt meillä ollaan siirrytty yksiin, mutta autovihaajan kanssa automatkat on edelleen helppo ajoittaa entiseen päiväuniaikaan, koska se uni sieltä melko varmasti tulee. N nukkuu siis yhdet 30min - 2,5h päiväunet ulkona, mutta on tällä hetkellä todella herkkäuninen. Yöunet nukutaan n. 20:30 - 07/08, mutta nukuttamiseen menee toisinaan 1,5 tuntia, yöllä herätään harjoittelemaan juttelemista ja tämä saattaa siis kestää parinkin tunnin ajan. Musta tuntuu, että näiden öiden ja ihan käsittämättömän eroahdistuksen takia kuljen täällä 24/7 hiukset likaisena ja toinen silmä kiinni.

Neiti ”minä vähän itse” on alkanut näyttämään tahtoaan myös syömisessä. Siinä missä ennen vaadittiin sormiruokailuun sopivia ruokia, vaaditaan nyt jotain, jota neiti voi syöttämisen ohella syödä itse haarukalla tökkien. Lusikalla syöminen ei tulisi kuuloonkaan, mutta haarukassa tökittävät ruuat pysyvät hienosti kyydissä. Hapanmaitotuotteita ollaan otettu pikkuhiljaa käyttöön ja musta tuntuu, ettei N vierasta niistä mitään, vaan syö kuin olisi aina syönyt.

Kuukauden päästä meillä asuu vauvan sijasta taapero! Oon niin helpottunut siitä, että kirppiskasa kasvaa, mutta samalla hirvittää, että tässä tää meidän viiden vuoden päähän suunnittelema ”iltatähti” on jo pienen käärön sijaan ihan oikee tyyppi, jolla on omat jutut ja kiinnostukset. Vitsi supernopeet ykstoista kuukautta.

21.5.2018

LISÄÄ VAIN JÄÄTELÖ (LAHJA KERHOTÄDEILLE)

Esikoisen kerho on lopuillaan ja tänä keväänä meidän on aika sanoa heipat näille tyypeille, sillä kyseistä kerhoa ei enää ensi syksynä järjestetä. Toinen näistä tädeistä oli kerhon vetäjänä jo, kun esikoinen ensimmäistä kertaa tepsutti ovista sisään ja hän oli tälle heti sellainen turvapaikka, joten oon tosi iloinen siitä, että sama vetäjä on säilynyt tämän 1,5 vuoden ajan (tuntuu muuten hullulta, miten pitkään sama tyyppi on mun lapseni tuntenut). Koska nämä heipat on hyvästit, en jaksanut miettiä, miten päästäisiin muistamisessa mahdollisimman edullisesti, vaan selailin nettiä ja kun törmäsin Just add ice cream -lahjaboksiin, tiesin mitä tahdoin antaa. Esikoisen kanssa tehtiin yhdessä jätskiaiheiset kortit tädeille ja hän kävi kaupassa valitsemassa vähän juttuja boksiin, joka lopulta sisälsi:

Kuusi herkku-/jäätelökuppia
Kuusi muovista lusikkaa
Kuusi kuningatarvohvelia
Mini vaahtokarkkeja
2,5 askillista minismartieseja
Puolikkaan pussin strösseleitä
Forest fruit -jätskikastikkeen

Ostettiin pieniä sellofaanipusseja sekä tarroja, joilla liimattiin pussit kiinni, annosteltiin/käärittiin herkut paketteihin ja tänään polkaistiin vielä Ikeaan ostamaan laatikot, joihin sovitettiin lahjan sisältö. Nyt vaan toivotaan, että tädit tykkää jätskistä ja ilahtuu tästä, koska musta tää on mukavempi lahja kuin yksi sekalainen kahvikuppi muiden joukossa tai kukka, joita varmasti riittää.

26.4.2018

KYMPPIKUINEN

Puolivuotiaasta lähtien neiti keskittyi ensimmäiset kolme kuukautta liikkumiseen ja nyt on ilmeisesti tullut kaiken muun vuoro, sillä hurjaa kehittymistä liikkumisessa ei enää ole tapahtunut, vaan tyttö kävelee edelleen tukea vasten. N osaa nousta ilman tukea keskeltä lattiaa ja ottaa toisella jalalla askeleen eteenpäin, mutta uskallus tulee vastaan ja N jäätyy. Tasapainon suhteen tämä kyllä kehittyy, sillä ilman tukea seistessä voidaan jo heitellä palloa tai taputtaa. Eteenpäin menemisen sijaan kehitystä on myös tapahtunut korkeussuunnassa, koska N on keksinyt vetää sängysaluslaatikon auki ja kiipeää nyt sitä kautta veljensä sänkyyn. Liukumäen rappusetkin on ollut kovan harjoituksen alla. 

Ja kuten sanoin, on ollut muiden kehittymisien vuoro. N osaa nykyään puhaltaa, imeä (muutakin kuin tissiä tai tuttia), heittää palloa ja tehdä torneja. Kukkuu! -leikki, pallon heittäminen, tornien tekeminen sekä tavaroiden purkkiin laittaminen on ihan lempparileikkejä, ja legojen rakentamista tämä jaksaa harjoitella. N käyttää paljon aikaa myös lelujen (ja ihmisten) halaamiseen ja pitää halatessaan pehmeää ”Aaaiii” -ääntä.

Muita N:n suusta kuultuja juttuja ovat kukkuu, auto ja äittä (äiti). Puheen ymmärtämisen kanssa ollaan myös hypätty harppaus ja N ymmärtää yhä enemmän puhetta enkä mä ihan aina käsitä, miten näin pieni tyyppi voi tajuta niin hirvittävän paljon. Jotku sanat N yhdistää heti tiettyyn asiaan, eli jos tokaisen vain ”kuuntele”, alkaa tämä heti tanssimaan, koska olettaa mun puhuvan musiikista, vaikka kyseessä olisikin sitten ulkoa kuuluva hälytysajoneuvo.

Kymppikuisen oma tahto alkaa löytyä ja neiti Pikku Myy tuntuu tietävän mitä tahtoo ja ei tahdo. Ulkovaatteet (tai vaatteet ylipäätään) puetaan aika usein asennossa X huutaen ja itkuisena tämä heittää menemään kaiken, mitä uskallan tarjota. N ei halua vaatteita ja on kova tyttö repimään pois sukat, tumput sekä pipon. Toisinaan löydän tytön yön jäljiltä vain toinen käsi hihassa, koska paita on ollut ilmeisesti liikaa.

N käyttää suurimmassa osassa vaatteita kokoa 74, mutta uusimmat ovat nyt kokoa 80. Vaipat ovat yhä Liberon 4-koon vaippoja.

Tällä hetkellä N seilaa yksien ja kaksien päiväunien välillä. Toisinaan (harvoin) meillä nukutaan kahdeksaan ja silloin skipataan kello 10 - 11 välillä nukuttavat päiväunet melkein poikkeuksetta. Useimmiten tämä kuitenkin nukkuu ensin 10 jälkeen noin 40 minuutin päiväunet ja kello 13 jälkeen 1,5 - 2,5 tuntia. Aamut alkaa useimmiten seitsemän maissa ja päivä päättyy 20:30. Öistä mulla ei ole tietoa, koska usein pomppaan vain salamana hakemaan tytön viereen enkä edes tajua katsoa kelloa.

Parin kuukauden sormiruokailu on pikkuhiljaa taas vaihtunut lusikalla syömiseen, mutta uusien hampaiden takia siihenkin on ehtinyt tulemaan takapakkia, kun ruokaa syljetään ja kaivetaan pois suusta. N syö meidän kanssa samaa ruokaa eikä ole kieltäytynyt vielä mistään. Makaronilaatikko sekä spaghetti ja jauhelihakastike on varmaan tytön herkkuja. Myös muusi uppoaa vauhdilla, mutta just nyt tuntuu olevan se vaihe, kun mikään ei todellakaan maistu.

Aika mimmi. Ei oo enää helppoa ottaa kuvia hipon kanssa, mutta vielä ois kaksi jäljellä!

24.4.2018

VIIKONLOPUN TORTILLAHAMPURILAINEN

Mä oon tässä hiljalleen hiljentynyt monessa somekanavassa ja esimerkiksi Facebookissa mä en ole enää pariin kuukauteen selaillut feediäni. Ennen hiljentymistä vastaan tuli aika usein videoita, jotka lähtivät pyörimään automaattisesti. Usein skippasin nää videot, mutta sitten on muutamat, joita jäin vain tuijottamaan ja niistä videoista mun kaverit ei ylläty, jos ottaa huomioon, että yhdenkin kanssa 50% keskustelusta liittyy lapsiin ja se toinen 50% on El Macon kuvia puolin ja toisin. Yhden videon katsominen kannatti ja se on viime viikonlopun tortillahampurilainen - El Macon sijaan itse tehty Big Mac.

Tortillahampurilaiseen tarvitset:

400 grammaa jauhelihaa
Kahdeksan juustoa, meillä cheddar-sulatejuustoa
Juustoraastetta
Salaatti
Sipulia
Majoneesia
Neljä tortillaa

Meidän tortillahampurilainen koottiin seuraavasti:

Tortilla
Juustoraastetta
Tortilla (jotta pohjasta tulisi vahvempi)
200 gramman pihvi
Neljä juustoa
Salaattia
Sipulia
Majoneesia
Tortilla
Toinen 200 gramman pihvi
Neljä juustoa
Salaattia
Sipulia
Majoneesia
Tortilla

Paistettiin pihvit uunissa, jotta ne eivät kääntäessä hajoaisi ja lopuksi lyötiin koko paketti vielä uuniin, kunnes pohjan juusto oli sulanut. Kokonaisena tämä ei näyttänyt niin kummoiselta, mutta kun tortillahampurilainen vedettiin neljään osaan niin noh... Ensi viikonloppua taas odotellessa.

28.3.2018

KOKEMUS HORMONIKIERUKAN LAITTAMISESTA

Ehh, vähän töksähtävä otsikko hakukoneiden varmemman tuloksen toivossa. Vaikka blogin loppu häämöttää jo ihan lähellä ja tulevat postaukset voidaan laskea kahden käden sormilla, mä koen, että voisin avata suuni vielä aiheesta nimeltä ehkäisy. Aihe, josta ei julkisesti ihan hirveästi puhuta, mutta joka kuitenkin koskettaa niiiiin monia meistä. Mä aloitin ehkäisypillerit varmaan joskus 15-vuotiaana silloiseen akneeni ja söin niitä aina siihen asti, että päätettiin antaa esikoiselle lupa tulla, kun sen aika on. Niiden vuosien aikana tungetut ylimääräiset hormonit olivat sekoittaneet mun kropan täysin ja pillereiden lopettamisen jälkeen menkat saattoivat tulla paristi kuussa tai kerran kolmessa. Sama meno jatkuu yhä kolmen raskauden jälkeen eikä mun kierrot ole missään vaiheessa ehtineet tasoittua, kun uusi raskaus on jo taas alkanut. Ensimmäisellä kerralla odotetusti ja toisella kertaa yllättäen.

Ensimmäisen raskauden jälkeen sain reseptin minipillereihin, koska yhdistelmäpillerit ei sovi imetyksen aikana ja pidempiaikaista ehkäisyä ei tahdottu, kun oli tiedossa, että tahdottaisiin joskus toinen lapsi. Mä kuitenkin pelkäsin pillereiden sekoittavan kehoa vielä entisestään enkä siis koskaan niitä hakenut. Toisen lapsen jälkeen lapsiluku oli täynnä. Koliikin takia kaikki se on aika pimennossa, mutta muistan saaneeni taas reseptin niihin samoihin minipillereihin, joita en silläkään kertaa hakenut. Olin suunnitellut vaihtavani minipillerit yhdistelmiin heti imetyksen loputtua, mutta ajattelin päästäväni kropan helpommalla, kun skippaisin minit kokonaan, käytettäisiin vain kumia ja siirtyisin sitten suoraan niihin yhdistelmiin. Puoliksi suunniteltu on valmiiksi vituillaan ja se päti myös tähän. Käytettiin ihan tunnollisesti sitä sadetakkia, mutta monien muiden tavoin vähemmän on enemmän. Pojista oltiin oltu niin lukemattomia kertoja ilman ehkäisyä, ettei odotettu yhden kolmeminuuttisen keskeytetyn olevan maailmanloppu, mutta lopputuloksen te ehkä jo tiedättekin. Tuli kolmas lapsi, meidän kuopus, ja tuli taas aika valita ehkäisy jälkitarkastukseen mennessä. Uskokaa tai älkää, mutta kolmatta kertaa valitsin ne minipillerit, joita en siis kolmella reseptillä tähän päivään mennessä ole vielä pakettiakaan hakenut. 

Täällä Turussa ehkäisyneuvolaan kuuluu vain alle 25-vuotiaat ja koska mulla tuo rajapyykki on nyt kovaa vauhtia lähestymässä, mun oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja hakea nyt se pidempiaikainen ehkäisy, kun yksikään hupsis ei enää perheeseen mahdu. Kierto seilaa edelleen ihan teillä tietämättömillä, kuukautiskivut on riittävän tuntuvia ja teurastusmenkat löytyy omasta takaa, joten muiden kokemusten perusteella suljin kuparikierukan heti pois vaihtoehdoista ja päädyin testaamaan hormonikierukkaa, jonka laittamisesta olin kuullut juttuja vähän molempiin suuntiin, mutta enemmän sinne huonompaan. Paria tuntia ennen aikaani googlettelin vielä otettavan särkylääkkeen määrää ja törmäsin tahtomattani vastauksiin "Otin 600mg Panadolia ja 1g Buranan, takana kaksi luomusynnytystä ja kierukka sata kertaa pahempi. Itkun kanssa laitettiin.", joten kamalan tuskahien saattelemana kipitin ehkäisyneuvolaan pala kurkussa.

Aulassa odottelu vain paheni ja ihan tosissani pidättelin oksennusta samalla, kun näpyttelin kylmillä, hikisillä käsillä viestiä WhatsApp-ryhmään. Vastassa oli onneksi ihana hoitaja, joka heti rauhoitteli, kyseli aluksi niitä näitä ja tuli lopulta mukaan lääkärin huoneeseenkin. Myös Turun ehkäisyneuvolan lääkäri oli huippu. Tämä lupasi höpöttää koko toimenpiteen ajan ja kertoa tyylillä "Nyt mä teen näin ja sen jälkeen saatat tuntea jotain alavatsalla..." vaiheet, joissa saattaisin tuntea sekunttien ajan kipua ja missä kohtaa kipu tuntuisi. En tiedä onko kipu todella niin yksilöllistä, sillä mä en pysty käsittämään yhtäkään lukemaani kauhutarinaa. En niin yhtäkään, koska mä en tuntenut mitään, en pienintäkään vihlaisua tai viiltoa enkä osaa edes nimetä inhottavinta vaihetta, koska sellaista ei ollut. Toki mulla on takana se yksi ilokaasusynnytys sekä kaksi luomusynnytystä, joista viimeisin vain yhdeksän kuukautta sitten, että hengittelyharjoituksia on tullut tehtyä, mutten tiedä oliko sillä merkitystä. 

Mutta siis oikeesti. Jos harkitsette hormonikierukkaa ja eksytte lukemaan tätä niin unohtakaa ne  kamalat kokemukset ja hengittäkää syvään. Jälkisupistukset tunnetusti on ihan paskaa, mutta niistäkin selvisi mielessään kiroilemalla, pienellä puhinalla ja lämmitetyllä kauratyynyllä. Nyt mielessä pyörii vain, että voi kun mä oisin kauhutarinoiden sijaan löytänyt jotain tän tyylistä luettavaa ja oisin säästänyt itseni taas kaikelta siltä turhalta pelolta. Mun kokemus hormonikierukan laittamisesta on kuulkaa niin bueno!