PARTY! LIKE A PANDA (VAALEANPUNAISET PANDA-/BALLERIINASYNTTÄRIT)

Party! Like a panda. Meidän vaaleanpunaiset panda-/balleriinasynttärit on vihdoin juhlittu. Mähän suunnittelin nää synttärit jo tammikuussa ja alusta asti oli selvää, että tahdon jotain vaaleanpunaista, mutta itse teemaa oli muuten hankala lähteä keksimään niin ajoissa, kun toinen oli niin vauva, ettei varsinaista kiinnostusta mihinkään tiettyyn juttuun ollut. Selailin nettiä ja päädyin googlettelemaan fruity-, rainbow- ja unicornsynttäreitä, ja tallentelin kivoja kuvia vähän sieltä täältä, sekä etsin samalla kertisastioita, jotka saisin yhdistettyä söpöihin, mutta teemattomiin syntymäpäiviin. Mitä enemmän selailin Googlea ja Pinterestiä, sitä selvempi linja juhlille alkoi syntyä. Selailin kymmeniä juhlatarvikesivustoja ja pläräsin satoja kakkukuvia etsien sitä jotain, joka kolahtaisi ja lopulta teema oli viimeinen asia, jonka repäisin tyhjästä valmiiksi rakennetulle pohjalle. Isoveljet toi neidille jo synnärille hippopehmon, jonka kanssa neiti on kuvattu joka kuukausi ja olin alunperin suunnitellut synttärit tämän hipon ympärille, mutta jossain about kahdeksa - yhdeksän kuukauden iässä tyttö alkoi rakastaa ihan hulluna pandapehmoaan ja jossain vaiheessa tajusin, että ei hitto, teemaan pitää tulla muutos.


Mä itse asiassa lähdin liikkeelle tarjoiltavista ja päätin, että tänä vuonna mentäsiin tarjoilun kanssa vielä helpommalla, jos mahdollista enkä yrittäisikään keksiä kaikkea mahdollista teemaan kuuluvaa, kuten viime vuoden Ryhmä Hau -synttäreillä. Tarjolla oli ihanan pandakakun lisäksi Lidlin pikkupitsoja, kinkkupiirakkaa, mansikoita, prinsessapipareita, sipsejä sekä popcornia. Juomat valittiin edes vähän teeman suuntaan, eli tummaa Pepsi Maxia sekä prinsessaista metsämarja Fantaa.


Astioita etsiskellessä ilmeni nopeasti, että vaaleanpunaisen lisäksi väreinä olisivat sekä valkoinen, että hopea. Tulostettiin tarrapaperille muutamia pandoja, jotka mä liimailin hopeisien mukien kylkiin ja näin niistäkin saatiin just eikä melkein sellaiset kuin toivoin. Pandoja jäi ylimääräisiä, joten niiden avulla oli helppo korostaa teemaa ja tökkäilin pitsoihin pandatikkuja kuppikakkutyylillä. Kiiltävien lautasten ja mukien kaveriksi saatiin lisää blingiä yksinkertaisista, mutta näteistä tähtiserveteistä.


Meidän lightbox on tainnut olla jokaisissa juhlissa siitä lähtien, kun saatiin tämä ja tahdoin sen pöytään myös tällä kertaa. Selailin satoja tekstejä netistä ja pyörittelin niitä mielessäni, kun mikään ei tuntunut varsinaisesti liittyvän teemaan. Lopulta törmäsin ihan random "PARTY! LIKE A PANDA" tekstiin ja tiesin sen olevan siinä. Lightboxin viereen ostettiin kimppu kukkia ja asetettiin neidin panda istuskelemaan siihen eikä pöytä kaivannut yhtään sen enempää. Musta juhlat oli sopivan  simppelit, mutta ihanan tyttömäiset!

LISÄÄ VAIN JÄÄTELÖ (LAHJA KERHOTÄDEILLE)

Esikoisen kerho on lopuillaan ja tänä keväänä meidän on aika sanoa heipat näille tyypeille, sillä kyseistä kerhoa ei enää ensi syksynä järjestetä. Toinen näistä tädeistä oli kerhon vetäjänä jo, kun esikoinen ensimmäistä kertaa tepsutti ovista sisään ja hän oli tälle heti sellainen turvapaikka, joten oon tosi iloinen siitä, että sama vetäjä on säilynyt tämän 1,5 vuoden ajan (tuntuu muuten hullulta, miten pitkään sama tyyppi on mun lapseni tuntenut). Koska nämä heipat on hyvästit, en jaksanut miettiä, miten päästäisiin muistamisessa mahdollisimman edullisesti, vaan selailin nettiä ja kun törmäsin Just add ice cream -lahjaboksiin, tiesin mitä tahdoin antaa. Esikoisen kanssa tehtiin yhdessä jätskiaiheiset kortit tädeille ja hän kävi kaupassa valitsemassa vähän juttuja boksiin, joka lopulta sisälsi:

Kuusi herkku-/jäätelökuppia
Kuusi muovista lusikkaa
Kuusi kuningatarvohvelia
Mini vaahtokarkkeja
2,5 askillista minismartieseja
Puolikkaan pussin strösseleitä
Forest fruit -jätskikastikkeen

Ostettiin pieniä sellofaanipusseja sekä tarroja, joilla liimattiin pussit kiinni, annosteltiin/käärittiin herkut paketteihin ja tänään polkaistiin vielä Ikeaan ostamaan laatikot, joihin sovitettiin lahjan sisältö. Nyt vaan toivotaan, että tädit tykkää jätskistä ja ilahtuu tästä, koska musta tää on mukavempi lahja kuin yksi sekalainen kahvikuppi muiden joukossa tai kukka, joita varmasti riittää.

VIIKONLOPUN TORTILLAHAMPURILAINEN

Mä oon tässä hiljalleen hiljentynyt monessa somekanavassa ja esimerkiksi Facebookissa mä en ole enää pariin kuukauteen selaillut feediäni. Ennen hiljentymistä vastaan tuli aika usein videoita, jotka lähtivät pyörimään automaattisesti. Usein skippasin nää videot, mutta sitten on muutamat, joita jäin vain tuijottamaan ja niistä videoista mun kaverit ei ylläty, jos ottaa huomioon, että yhdenkin kanssa 50% keskustelusta liittyy lapsiin ja se toinen 50% on El Macon kuvia puolin ja toisin. Yhden videon katsominen kannatti ja se on viime viikonlopun tortillahampurilainen - El Macon sijaan itse tehty Big Mac.

Tortillahampurilaiseen tarvitset:

400 grammaa jauhelihaa
Kahdeksan juustoa, meillä cheddar-sulatejuustoa
Juustoraastetta
Salaatti
Sipulia
Majoneesia
Neljä tortillaa

Meidän tortillahampurilainen koottiin seuraavasti:

Tortilla
Juustoraastetta
Tortilla (jotta pohjasta tulisi vahvempi)
200 gramman pihvi
Neljä juustoa
Salaattia
Sipulia
Majoneesia
Tortilla
Toinen 200 gramman pihvi
Neljä juustoa
Salaattia
Sipulia
Majoneesia
Tortilla

Paistettiin pihvit uunissa, jotta ne eivät kääntäessä hajoaisi ja lopuksi lyötiin koko paketti vielä uuniin, kunnes pohjan juusto oli sulanut. Kokonaisena tämä ei näyttänyt niin kummoiselta, mutta kun tortillahampurilainen vedettiin neljään osaan niin noh... Ensi viikonloppua taas odotellessa.

KOKEMUS HORMONIKIERUKAN LAITTAMISESTA

Ehh, vähän töksähtävä otsikko hakukoneiden varmemman tuloksen toivossa. Vaikka blogin loppu häämöttää jo ihan lähellä ja tulevat postaukset voidaan laskea kahden käden sormilla, mä koen, että voisin avata suuni vielä aiheesta nimeltä ehkäisy. Aihe, josta ei julkisesti ihan hirveästi puhuta, mutta joka kuitenkin koskettaa niiiiin monia meistä. Mä aloitin ehkäisypillerit varmaan joskus 15-vuotiaana silloiseen akneeni ja söin niitä aina siihen asti, että päätettiin antaa esikoiselle lupa tulla, kun sen aika on. Niiden vuosien aikana tungetut ylimääräiset hormonit olivat sekoittaneet mun kropan täysin ja pillereiden lopettamisen jälkeen menkat saattoivat tulla paristi kuussa tai kerran kolmessa. Sama meno jatkuu yhä kolmen raskauden jälkeen eikä mun kierrot ole missään vaiheessa ehtineet tasoittua, kun uusi raskaus on jo taas alkanut. Ensimmäisellä kerralla odotetusti ja toisella kertaa yllättäen.

Ensimmäisen raskauden jälkeen sain reseptin minipillereihin, koska yhdistelmäpillerit ei sovi imetyksen aikana ja pidempiaikaista ehkäisyä ei tahdottu, kun oli tiedossa, että tahdottaisiin joskus toinen lapsi. Mä kuitenkin pelkäsin pillereiden sekoittavan kehoa vielä entisestään enkä siis koskaan niitä hakenut. Toisen lapsen jälkeen lapsiluku oli täynnä. Koliikin takia kaikki se on aika pimennossa, mutta muistan saaneeni taas reseptin niihin samoihin minipillereihin, joita en silläkään kertaa hakenut. Olin suunnitellut vaihtavani minipillerit yhdistelmiin heti imetyksen loputtua, mutta ajattelin päästäväni kropan helpommalla, kun skippaisin minit kokonaan, käytettäisiin vain kumia ja siirtyisin sitten suoraan niihin yhdistelmiin. Puoliksi suunniteltu on valmiiksi vituillaan ja se päti myös tähän. Käytettiin ihan tunnollisesti sitä sadetakkia, mutta monien muiden tavoin vähemmän on enemmän. Pojista oltiin oltu niin lukemattomia kertoja ilman ehkäisyä, ettei odotettu yhden kolmeminuuttisen keskeytetyn olevan maailmanloppu, mutta lopputuloksen te ehkä jo tiedättekin. Tuli kolmas lapsi, meidän kuopus, ja tuli taas aika valita ehkäisy jälkitarkastukseen mennessä. Uskokaa tai älkää, mutta kolmatta kertaa valitsin ne minipillerit, joita en siis kolmella reseptillä tähän päivään mennessä ole vielä pakettiakaan hakenut. 

Täällä Turussa ehkäisyneuvolaan kuuluu vain alle 25-vuotiaat ja koska mulla tuo rajapyykki on nyt kovaa vauhtia lähestymässä, mun oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja hakea nyt se pidempiaikainen ehkäisy, kun yksikään hupsis ei enää perheeseen mahdu. Kierto seilaa edelleen ihan teillä tietämättömillä, kuukautiskivut on riittävän tuntuvia ja teurastusmenkat löytyy omasta takaa, joten muiden kokemusten perusteella suljin kuparikierukan heti pois vaihtoehdoista ja päädyin testaamaan hormonikierukkaa, jonka laittamisesta olin kuullut juttuja vähän molempiin suuntiin, mutta enemmän sinne huonompaan. Paria tuntia ennen aikaani googlettelin vielä otettavan särkylääkkeen määrää ja törmäsin tahtomattani vastauksiin "Otin 600mg Panadolia ja 1g Buranan, takana kaksi luomusynnytystä ja kierukka sata kertaa pahempi. Itkun kanssa laitettiin.", joten kamalan tuskahien saattelemana kipitin ehkäisyneuvolaan pala kurkussa.

Aulassa odottelu vain paheni ja ihan tosissani pidättelin oksennusta samalla, kun näpyttelin kylmillä, hikisillä käsillä viestiä WhatsApp-ryhmään. Vastassa oli onneksi ihana hoitaja, joka heti rauhoitteli, kyseli aluksi niitä näitä ja tuli lopulta mukaan lääkärin huoneeseenkin. Myös Turun ehkäisyneuvolan lääkäri oli huippu. Tämä lupasi höpöttää koko toimenpiteen ajan ja kertoa tyylillä "Nyt mä teen näin ja sen jälkeen saatat tuntea jotain alavatsalla..." vaiheet, joissa saattaisin tuntea sekunttien ajan kipua ja missä kohtaa kipu tuntuisi. En tiedä onko kipu todella niin yksilöllistä, sillä mä en pysty käsittämään yhtäkään lukemaani kauhutarinaa. En niin yhtäkään, koska mä en tuntenut mitään, en pienintäkään vihlaisua tai viiltoa enkä osaa edes nimetä inhottavinta vaihetta, koska sellaista ei ollut. Toki mulla on takana se yksi ilokaasusynnytys sekä kaksi luomusynnytystä, joista viimeisin vain yhdeksän kuukautta sitten, että hengittelyharjoituksia on tullut tehtyä, mutten tiedä oliko sillä merkitystä. 

Mutta siis oikeesti. Jos harkitsette hormonikierukkaa ja eksytte lukemaan tätä niin unohtakaa ne  kamalat kokemukset ja hengittäkää syvään. Jälkisupistukset tunnetusti on ihan paskaa, mutta niistäkin selvisi mielessään kiroilemalla, pienellä puhinalla ja lämmitetyllä kauratyynyllä. Nyt mielessä pyörii vain, että voi kun mä oisin kauhutarinoiden sijaan löytänyt jotain tän tyylistä luettavaa ja oisin säästänyt itseni taas kaikelta siltä turhalta pelolta. Mun kokemus hormonikierukan laittamisesta on kuulkaa niin bueno!

VAUVAKIRJA(T): PARAS TARINA MINUSTA

Kerroin teille 3,5 vuotta sitten esikoisen Paras tarina minusta -vauvakirjasta, joka on nyt meidän kaikilla kolmella lapsella. Jossain vaiheessa hurahdin vauvakirjoihin niin täysin, että ostin esikoiselle uuden ja täytin sen paremmin sekä siistimmin kohta kohdalta. Lisäilin vähän yksityiskohtia ja siirsin kuvat uuteen kirjaan päällystäen ne samalla kontaktimuovilla. Kirja on ollut huippu, mutta mulle iski paniikki, kun esikoisen kirjasta täytettäviä kohtia ovat enää uimaan oppiminen, päiväkoti sekä muutama rivi vapaata tekstiä 5-vuotiaasta ja tämän jälkeen kirja olisi valmis - ja sehän ei käy, jos voi lähes kutsua harrastavansa vauvakirjojen täyttöä. Kirjoja googletellessa mua vaivaa se, etten tiedä tämän tarkkaa sisältöä enkä tiedä viitsinkö sellaista sitten edes tilata ja monesti oon saanut laittaa sivu sivulta kuvia milloin kenellekin, ja siksi mä haluan jakaa teille tämän Paras tarina minusta -kirjan nyt sisällöltään kannesta kanteen, jos joku tätä etsii ja miettii onko se sisällöltään itselle kiva.


Kirjan ensimmäinen sivu on päähenkilön nopea nimeäminen kuvan kera, mutta mä lisäsin tähän myös kuvan päivämäärän, jotta ei sitten vanhana tarvitse arvailla, että miten vanhoja niissä mahdetaan olla.


Päähenkilön jälkeen alkaa varsinainen tarina, joka lähtee jo ajasta, jolloin vanhemmat tapasivat. Kirjassa kysytään vanhempien nimiä, annetaan tilaa kertoa itsestä ja sitä kautta päästään siihen, miten sitä sitten oikein tavattiin.


Vanhempien tapaamisesta päästään raskauden kulkuun kysyen ensin äidin sekä isän painonnousua raskausaikana. Aukeamalla on paikka masukuvalle ja ultrakuvalle, joihin kumpaankin oon lisännyt tarkat raskausviikot. Meidän lapsilla on ollut myös omat masunimensä ennen rakenneultraa ja nimen paljastamista, ja ultrakuvien ylle oon lisännyt lauseet "Vatsassa minua kutsuttiin Dinoksi/Pavuksi/Sisuksi". Ultrakuvan alta löytyy vähän tilaa kertoa siitä, miten raskaus sujui.


Odotuksen jälkeen tulee luonnollisesti Nyt olen täällä! -sivu, jossa kysytään laskettua aikaa, syntymäpäivää, aikaa, viikonpäivää, horoskooppia, säätä ja sitä mitä muuta tapahtui samana päivänä. Sivulla on paikka syntymäilmoitukselle sekä synnärillä olleelle rannekkeelle. Seuraavalta sivulta löytyy paikka nopealle ja ytimekkäälle synnytyskertomukselle ja mulla on kyllä tehnyt to-del-la tiukkaa, kun oikeasti saisin kirjoitettua aiheesta muutaman aukeaman.


Seuraava aukema alkaa kotiutumispäivästä, kysytään osoitetta, sitä miltä kotona näyttää ja annetaan koko sivun verran tilaa kuville kotoa.


Ensimmäiset kuukauteni -otsikon alta löytyy teksti "Päivärytmimme ja mitä kaikkea teemme". Toisella sivulla puolestaan on otsikko Nimeni on, jonka alla on kohdat "Nimeni on..., koska", "Minua kutsutaan", "Muita vaihtoehtoja, joita vanhempani miettivät", "Jos olisin ollut poika/tyttö, nimeni olisi ollut", "Tässä kerron siitä juhlapäivästä, kun sain nimeni" sekä "Kummitäti/kummisetä/sylikummi".


Seuraavan aukeaman aihe pyörii sen ympärillä, miltä vauvana näytti: silmien- ja hiustenväri, yhtäläisyys vanhempiin, ketä muistutti muiden mielestä, erityiset tuntomerkit ja tietenkin syntymämitat, mitä voisi musta olla jo muutama aukeama aiemmin.


Kaikki sanoi toisen lapsen kohdalla, etten tule täyttämään enää vauvakirjaa, mutta niin vaan vielä kolmaskin täyttyy samaa vauhtia kuin se ensimmäinen. Tällä aukeamalla on paikka käden- ja jalanjäljille sekä hiussuortuvalle, joihin jokaiseen lisään/oon lisännyt iän lisäksi myös tarkan päivämäärän. Tarkat päivämäärät löytyy seuraavaltakin sivulta, jossa kysellään ensimmäisiä juttuja, kuten hymyä ja ensiaskelia. Haluan muistaa kaiken, joten oon lisäillyt tämän sivun täyteen omiakin juttuja.


Tykästyin tässä kirjassa aukeamaan, jossa on kohtien "Tällainen olin vauvana" ja "Uhmaiässä yhteen otettiin ennen kaikkea näistä" lisäksi muutama rivi jokaista ikävuotta kohden viisivuotiaaksi asti.


Sukulaiseni-aukeamalta kysytään sisaruksia, isovanhempia sekä serkkuja ja muita läheisiä pienen kuvatilan kanssa.


Kirjasta löytyy myös vähän ehkä hassusti täytettävä sukupuu. Ylhäällä on tilaa pienelle omalle kuvalle, johon meillä esikoinen on piirtänyt maailman suloisimman, pörrötukkaisen itsensä. Alalaitaan lisäsin kuvan päivämäärän ja kaipailisin muutenkin enemmän tilaa sukupuuhun, koska syntymäpäivien lisäksi aion merkata näihin kuolinpäivät.


Minä syön -aukeamalta löytyy kohdat "Näin pitkään sain äidinmaitoa tai vastiketta", "Söin itse ensimmäisen kerran", "Juon mieluiten", "Hyvää", "En missään nimessä juo", "Ällöttävää" sekä "Muita jännittäviä ruokakokemuksia", mutta mä olen lisäillyt sivulle myös mm. mitkä olivat ensimmäiset soseet ja milloin ne aloitettiin.


Seuraavilla sivuilla on puheenkehityksest. Kysellään ensimmäisiä sanoja ja niiden merkityksiä, mitkä olivat seuraavat sanat ja millä nimellä kutsuu itseä ja muita. Toiselta sivulta löytyy hauskoja sanoja ja mitä laulaa mieluiten. Mä saisin kirjoitettu poikien letkautuksista varmaan kirjan, mutta kaikilta löytyy omat pienet vihot, joihin kirjoitan kuukausittain hauskimpia juttuja.


Suosikeista löytyy vähän kaiken laista: Lelua, kavereita, musiikkia, kirjoja, ohjelmia ja vaatekaapin sisältö.


Lempipuuhiani-sivulla keskitytään ensimmäisiin leikkeihin, isompana leikittyihin leikkeihin, metkuihin, pyörällä ajamiseen, uimiseen suosikkiurheilulajiin sekä siihen, mikä kirjan päähenkilöstä tulee isona. Näistäkin saisin kirjoitettua aina yhdestä ikävuodesta kokonaisen aukeaman verran.


Myös päiväkodille löytyy oma sivunsa ja tämä onkin ainoa, joka esikoisen kirjasta vielä puuttuu. Seurakunnan kerhon alkamisen oon sivun alalaitaan merkinnyt.


Kesälomareissuista oon kirjoittanut sen minne ollaan menty, milloin ja kenen kanssa. Kaikkien kirjoihin oon myös liimannut ensimmäiset laivaannousukortit kesän laivareissulta.


Kirjan viimeiset sivut liittyvät päähenkilön syntymävuoteen ja sisältää reilu kolmekymmentä kysymystä otsikkojen Politiikka ja Talouselämä, Urheilu, Ruoka, Ruokakaupan hintoja, Vuoden kulttuurihuvit vanhempieni mielestä ja Tämän vuoden trendeinä -alta.


Kaiken tämän jälkeen kirjassa alkaa kahdeksan tyhjää, kuvin varustettua sivua, joihin on mahdollisuus kirjoittaa omia höpinöitä. Mä olen kirjoittanut sivuille lisää ristiäisistä, ensimmäisestä joulusta ja uudesta vuodesta, nukkumisesta sekä hampaiden puhkeamisesta.


Kirja päättyy kahteen muovitaskuun, joihin oon säilönyt mm. kaiken. Löytyy kontaktimuovilla päällystettyä raskaustestiä, lehdestä leikattua syntymäilmoitusta ja kuvaa lehdestä. On kastetodistukset, itse tehdyt hammaskartat, neliapilat, ultrakuvat ja blogista tulostetut syntymäkertomukset. N:llä on tulostettuna myös synnytyksestä tehty uutinen (Me Naiset & MTV) ja mun raskausaikana kirjoittama kirje hälle.


Ja koska esikoisen lähes täynnä oleva vauvakirja ei sovi mulle, päädyin googlettelemaan näitä uudemman kerran ja ihan pian jo klikkasin ostoskoriin kolme kappaletta kirjoja, jotka kestävät täysi-ikäisyyteen asti, ettekä usko millä innolla mä niitä aloin täyttelemään. Niin lenteli kuulkaa sormia napsauttamalla kaikki tiedot mm. siitä, mitä esikoinen sai synttärilahjaksi 1-vuotiaana. En tiedä miten monta vuotta mun pää olisi näitä tietoja vielä kerännyt, mutta nyt ne ainakin on tallessa. Kirja on tätäkin pidempi, mutta jos mä keksin tavan ja jos jaksan nähdä vaivaa blogiin niin saatan tehdä vielä joskus postauksen...